Taytyy myontaan etta olen kateellinen niille jotka voi olla kotona viela kun nuorin lapsi on 2-vuotias, saati jos vaikka eskari-ikaan saakka voi hoitaa!

7 vuotta kotiäitinä, kolme lasta, töihin kun nuorin täyttää 3. Mies opiskelee ja käy töissä. Asutaan vuokralla, ei autoa.

Silloin ei todellakaan ole omasta valinnasta kiinni onko kotona vai meneekö töihin.



Kuten ei myöskään jos vaikka on opintolainaa maksettavana sen vuokran lisäksi ja mies tavallinen duunari jonka palkka ei ole ruhtinaallinen.

Vierailija:

Koen että tuossa vaiheessa lasten kanssa on jo helppoa ja antoisaa. Harmittaa kun itse joudun aina töihin siinä vaiheessa kun kotona helpottaa, rahan vuoksi joudun.

Ja lohdutukseksi voin kertoa, ettei tämkään aina ole herkkua.

Vanhempi (tytär) on erittäin " vaativainen" luonne, ja joskus kyllä ajattelen, että olisipa kiva mennä töihin, niin, että joku muu huolehtisi päivän ajan tuosta riiviöstä. Tytössä on paljon hyviä puolia, ja osaa kyllä käyttäytyä ihmisten ilmoilla, mutta jostakin syystä purkaa turhautumiaan minuun, ja minä äitinä saan pahimmat ryöpytykset. Ei muita kohtaan yleensä huonosti käyttäydykään

Kummassakin on varmasti hyvät ja huonot puolensa, sekä töissä käynnissä, että kotona olemisessa.