Lue keskustelun säännöt.
Äitiyden myötä paras ystäväni muuttui takakireäksi kontrollifriikiksi
14.07.2007 |
ja samantien ystävyytemme on pilalla. En tiedä miten voisin auttaa asiaa, mutta ystäväni persoona on muuttunut täysin. Ennen niin iloisesta ja mukavasta ihmisestä on muuttunut takakireä, kontroloiva, kilpailuhenkinen täydellisyyden tavoittelija... Siis oikea AV-mamma! :)
Ystäväni kilpailee kaikessa ja kaikkien kanssa. Oikeasti tiedän, että hänellä on ollut raskasta esikoisen kanssa (esikoinen sairastellut jonkin verran flunssaa jne, ei siis mitään vakvavaa mutta varmasti väsyttävää).
Ystäväni elämä on ollut todella mukavaa ja " helppoa" ennen lapsen syntymää. Ovat asuneet mukavasti ihanasti sisustetussa omakotitalossa, ystävävälläni on aivan ihana aviomies, joka kokkaa ja siivoo, joten ystäväni ei ole koskaan tarvinnut itse tehdä mitään (mies tekee kaiken, ystäväni on harrastanut vain sisustusta ja shoppailua).
Nyt lapsen synnyttyä tämä vauvan " vaativuus" on ollut todellinen shokki, ja se on aiheuttanut persoonan muutoksen.
Olen yrittänyt tukea ja auttaa, mutta kaverini ei ylpeyttään halua muilta apua, paitsi äidiltään, joka on muuttanut heille asumaan vauvan synnyttyä ja hoitaa ja auttaa ystävääni vauvan hoidossa, kun isä hoitaa kodin ja ruokapuolen ja pyykit jne.
Pointtini on se, että mielestäni kaverini itseasiassa on selvinnyt aika vähällä, koska ensinnäkin heillä on vain yksi lapsi, toisekseen kaverini mies tekee kaikki kotityöt, ruuanlaitot, kauppareissut, piha-ja lautohommat, ja hoitaa tietenkin yhdessä vaimonsa kanssa uutta nyyttiä, plus että kaverini äiti on heillä täysipäiväinen apu pelkästään vauvanhoidossa. Vauvakin on terve, ei koliikkia, ja aivan normaali pieni vauva joka itkee ja nukkuu paljon, kuten vauvat tekevät...
Mielestäni heillä on asiat todella hyvin, mutta ystäväni vain valittaa kuinka raskasta ja vaikeaa kaikki on. Varmasti elämän muutos on melkoinen, mutta nyt ystäväni on muuttunut jotenkin sellaiseksi täydellisyyden tavoittelijaksi, ja SE pilaa ystävyytemme. Vaikka ystäväll' ni on asiat olleet hyvin jne, en ole koskaan ollut siitä kateellinen, vaikka aihetta olisi ollutkin ;) Mutta nyt ystävyyteemme on hiipinyt mukaan se, että ystäväni on alkanut vertailemaan koko ajan miten heillä menee kaikessa versus muut. Ja SE on rasittavaa. En tiedä miten kuvailisin tilannetta, mutta jotenkin kaikki on vain pilalla ystävyydessämme.
Esim. ystäväni lähes suoraan synnäriltä hyppäsi kosmetologille, koska ei halua näyttää väsyneeltä äidiltä, miltä kaikki äidit synnytyksen jälkeen näyttävät.. Toisekseen ystäväni on lopettanut imettämisen koska ei jaksa herää aina itse öisin, kun uusi isä voi käteväsi myös syöttää pullolla öisin, ja ystäväni saa sitten nukkua jne. Ja ystäväni ei puhu mistään muusta kuin mikä turvaistuin on paras, ja että he haluavat ostaa sen Parhaimman Mallin. JNE.. En osaa selittää, mutta jotenkin on sellaista että se vauva jää jotenkin sivuosaan tässä kuviossa, ja päätähti on Väsynyt Äiti, joka haluaa Ostaa Kaikki Parhaimmat Vekottimet ja Vaatteet.
Kommentit (28)
on hirveä shokki lapsen syntymä. Ystäväsi on kriisissä, kun ensimmäistä kertaa elämässään on " vaikeaa" . Ystävälläsi on tainnut olla aika epärealistinen " ruusuinen" kuva vauvansaamisesta???
Takakireys ja kontrolli johtuu varmasti tästä elämänhallinan tunteen hienoisesta menettämisestä, se että ei enää voi tehdäkään niitä asioita mitä haluaa sillä sekunilla kuin itse haluaa, vauvan tulo taloon on iso muutos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie sanoisin suorat sanat! Toiset pärjäävät vaikka lapsia olisi viisi, ja mies lähtenyt nuoremman matkaan, ja sitten jollain on sekä mies, että oma äiti apuna yhden ainoan terveen vauvan takia... Kaikki on niin suhteellista, toiset pärjää ja toiset ei.
Uskon että tilanne muuttuu paljon parempaan vuoden sisällä kun kaverisi tajuaa elämän realiteetit. Teidänkin ystävyys voi syventyä!
Ja mulla ystävänä on vain pinnatäys, koska ystäväni on itse muuttunut kauheaksi arvostelijaksi, ja takakieräksi. Voihan se olla masennustakin, mutta myös peiliin katsomisen aika on tullut mielestäni. Hänellä on ollut ja on, kaikki apu, ja silti vain jaksaa kiukutella. Esim. hän poltti tupakkaa silloin vielä kun imetti ensimmäisen kuukauden aikana (mutta lopetti sitten, kun ei jaksanut yöllä herätä imettämään).
Ehkä olen huono ystävä, mutta olen itse saanut pas*** niskaan josta ei siitä täälä sen enempää... Vaikka olen yrittänyt olla ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta nyt on niin lyhyt aika, että aikuinen ihminen kestää vähän kireämpääkin ystävää, jos ystävyys on aitoa.
Kuten edellä oli, ystävälläsi saattaa olla henkisesti paha olla. Silloin on ihan sama, onko kuivausrumpua ja sukulaisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takakireitä, " väsyneitä" äitejä jotka saa piruilla toisille vaikka kuinka paljon koska kaikki on niin " vaikeaa" . Hih kukaan ei nyt suivaannu esim tupakanpoltosta imetysaikana, vähäisestä imetysajasta koska äiti ei jaksa, tai siitä että toiselle on kasvanut pirunsarvet... HIH
Minusta on aika ikävä ystävä sellainen, joka seisoo vieressä kyttäämässä ja arvostelemessa. En oikein suoraan sanottuna ymmärrä, miksi pitää olla ihan koko ajan iholla ja sotkeutua toiseen perhe-elämään. Missä on ap:n oma elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi moralisoiva. Oikein kaivamalla kaivaa virheitä ' ystävästään' .
Eli toisin sanon: ystäväni saa olla vaikka miten paskamainen mutta hänellä on siihen oikeus, koska on tuore äiti, ja siksi niin niin raskasta, vaikka apua tunkee ikkunoista ja ovista???? Ihme porukkaa täälä. Okei lopetan tähän vuodatuksen, täälä näemmä äidit saavat käyttäytyä miten vaan koska he ovat äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvosteleeko sinua vai mistä kenkä puristaa? Avauksesta saa sen kuvan että sinua ärsyttää hänen päätöksensä olla imettämättä ja se, ettei hän osaa olla kiitollinen, vaikka ympärillä on apua.
Et ole perheen jäsen.
Kuulostat mustasukkaiselta eksältä tai esikoislapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinua kohtaan!
Mutta mitä tekemistä sillä asialla, että hän käyttäytyy sinua kohtaan epäystävällisesti on sillä, että hänellä on paljon apua saatavilla kotonaan?
En kertakaikkiaan ymmärrä näiden asioiden yhteyttä.
Arvostelit vain sitä että hän ei imetä ja vaikutat kateelliselta siitä että hänellä on kiva koti ja mies ja sukulaisia auttamassa. Hän haluaa ostaa hyvän turvaistuimen lapselleen, so what?
Halusin vaan osoittaa sympatiat sulle, mä omistan myös yhden harvinaisen rasittavan kaverin; haluaa aina vain apua, välillä se tuntuu hyväksikäytöltä, kun tietää, että vähän inisemällä suostun lähes kaikkeen, vaikkakin vastahakoisesti. Milloin tarvii lastenhoitajaa milloin mitäkin. Hitsit, mulla on omatkin lapset - en jaksa aina hoitaa siinä ohella muidenkin tenavia, mutta annas olla JOS joskus kieltäydyn, siitä alkaa hemmetillinen mykkäkoulu ja koko kaverikuntamme saa kuulla miten hirveä ystävä minä olen... :o(
Toivottavasti sun kaverisi muuttuu takaisin normaaliksi, kun (ja jos) oppii millaista on olla pienen lapsen äiti... :)
että takana on muita juttuja... Ystäväni on itse arvostellut rankemmin minua, kuin minä häntä. Mutta en halua täälä sitä tilittää. Olen vain ollut tosi pahoillani, että ystäväni on ylpistynyt. Esim. ystäväni arvosteli kovin sanoin, sitä kuinka en ollut säästänyt etukäteen hoitovapaata varten, vaikka meidän perheellä on tosi pienet tulot ja kaikki raha menee vain yksinkertaisesti ruokaan ja vuokraan, vaikka ollaan tosi tarkkoja rahan suhteen (esim. leivon itse kaikki leivät, ja ostamme vain Lidlistä ja tarjouksesta, ja teen halvoista ruoka-aineista halpaa, riittoisaa ruokaa). Hoitovapaalla ollessani en ostanut kuin kirppikseltä lapsellemme vaatteita jne. Meillä on yksi lapsi. Mieheni on ollut ajoittain työttömänä.
Ystävälläni on X-summa rahaa säästössä, mutta hänen miehensä onkin menestyvä yksityisyrittäjä, joka on voinut jo irrottautua jokapäiväisestä yrittäjäntyöstä, koska hänene firmaansa pyorittää palkattu väki. Yrityksellä menee todella hyvin. Jne. Kaikkea tällaista.
En pitäisi ystäväpiirissäni ihmisiä, jotka arvostelevat tuolla tavoin.
että on ollut epäempaattinen ja typerä + puhunut selän takana vielä.
se ei vain oikein tullut ekassa viestissäsi esille...
Monille vauvan syntymä on iso elämänmuutos, joka pistää mielen sekaisin oli teknologiaa ja anoppeja kuinka paljon tahansa apuna. Myös hormoonit saattavat sekoittaa päätä vielä pitkään synnytyksen jälkeen.
Ehkä kaverisi tarvitsisi arvostelun sijaan tukea? Onko hän masentunut? Kannattaa myös huomioida, ettei muutos välttämättä ole pysyvä.