Menisitkö sinä isomummon hautajaisiin 500km päähän?

Asennekasvatus alkaa pienenä. Lapset oppivat helposti että vanhoista/kaukana asuvista sukulaisista ei tarvitse välittää. Ei tarvitse vierailla, ei tarvitse huolehtia että jälkipolvi ehtisi edes kerran tavata isomummon.

Edelleenkin, emme ole sukurakkaita.

Ja sinulle, joka mietit että jos omat lapsenlapseni eivät välitä...

Uskon että välittävät minusta, mutta toivon että eivät välitä palvojaisista= hautajaisista.

Sen sijaan jos lapsenne ovat pieniä, sinä ja lapset ehkä juuri ja juuri voitte jäädä pois hautajaisista sillä perusteella, että matka on pitkä ja hankala pienten lasten kanssa. Siitäkin voi kyllä osa sukulaisista loukkaantua.

Itse en tunne sukulaisiani kovin hyvin, en itse asiassa edes muista niiden nimiä.



En tiedä voiko tätä täysin vierittää mun pahuuteni piikkiin, kun meillä ei koskaan ole ollut tekemistä näiden sukulaisten kanssa. Tunnen vain omat isovanhempani ja ne tädit jne. jotka asuvat suht lähellä, koska vanhempanikaan eivät koskaan olleet muiden kanssa tekemisissä.

Kokonaan poisjääminen kuulostaa kyllä varsin tylyltä. Joku adressi on aika mitätön osoitus myötäelämisestä.

nro 25.

Tuskin on tarvetta noin dramaattisiin sanahelinöihin.



Kyse ei ollut nyt kuitenkaan siitä, onko meillä asennekasvatus kohdallaan.

Av-raadin tuntien, toki tähän asiaan kannanottoa odotin, ja tulihan se sieltä:)



-etäinen ja kylmä sekä varsin paheelliset elämäntavat ristinään kantava AP

Jos edes sukulaiset eivät välitä niin kuka sitten välittää. Vanhusten pahin ongelma nykypäivänä on yksinäisyys, nuorempi polvi ei ehdi eikä jaksa pitää yhteyttä.

Ap:n tarina osoittaa osaltaan tätä varsin selvästi.

nro 25.

Tuskin on tarvetta noin dramaattisiin sanahelinöihin.

Kyse ei ollut nyt kuitenkaan siitä, onko meillä asennekasvatus kohdallaan.

Av-raadin tuntien, toki tähän asiaan kannanottoa odotin, ja tulihan se sieltä:)

-etäinen ja kylmä sekä varsin paheelliset elämäntavat ristinään kantava AP

ap

en käsitä tämän aikakauden ihmisiä. On ihan ok käydä lomalla tuhansien kilometrien päässä mutta mummon hautajaisiin ei mennä.





Toivottavasti mätänette ja muumioidutte omiin koteihinne 45 vuodeksi ennen kuin löydetään.

nro 25.

Tuskin on tarvetta noin dramaattisiin sanahelinöihin.

Kyse ei ollut nyt kuitenkaan siitä, onko meillä asennekasvatus kohdallaan.

Av-raadin tuntien, toki tähän asiaan kannanottoa odotin, ja tulihan se sieltä:)

-etäinen ja kylmä sekä varsin paheelliset elämäntavat ristinään kantava AP

Pitkä välimatka antaa anteeksi, vähän. Kyllä tuon välimatkan kerran vuodessa matkustaa oman lähiomaisen vuoksi Tietysti jos vanhus oli dementoitunut eikä tunnistanut ketään, niin se on hieman eri juttu. Mutta kyllä hän on kuolinvuoteellaan surrut sitä, ettei edes lapsenlapset käy katsomassa.



Ja edes harkitsette vaihtoehtoa, ettei teiltä kukaan osallistuisi hautajaisiin. Se on moukkamaista jos mikä. Kerropa meille, mitä niin merkityksellistä tekemistä teillä on jo varattu tuolle päivälle, ettette pääse kunnioittamaan lähiomaisen muistoa.



Annatte lapsillennekin aika huonon mallin siitä, miten lähisukua tulee kohdella. Pelkäänpä, että sinustakin tulee vanhana se yksinäinen vanhainkodin asukki, jota kukaan ei käy katsomassa kun heillä on aina omat "kiireensä".

Niin, hautajaiset on jäljelle jääville, mutta vainajaa voi muistaa ja kunnioittaa muutenkin. Itse pidän parempana, että sukulaisia muistetaan heidän eläessään, eikä tekopyhästi vasta hautajaisissa.

Kyllähän on aina parempi muistaa sukulaisia heidän eläessään. Mutta jos sen on mokannut, niin kyllä on asiallista mennä edes hautajaisiin. Erityisen moukkamaista ja itsekästä olisi jättää hautajaisetKIN väliin.

Niin, hautajaiset on jäljelle jääville, mutta vainajaa voi muistaa ja kunnioittaa muutenkin. Itse pidän parempana, että sukulaisia muistetaan heidän eläessään, eikä tekopyhästi vasta hautajaisissa.

Oin itse ennen äityslomaa töissa sairaalan uodeostastolla, ja kyllä riipaisi kuunnella vanhusten ikävää lastenlastensa perään. Ei ollut todellakaan harvinaista että vanhus keväälläjo aloitti lastenlasten kuvien esittlemisen ja kertomisen kuinka he tulevat sitten kesällä käåymään , ja koko kesä sitten ottetaan . Syksyllä sitten taas puhutaan , että jouluna sitten ja jouluna sitten katellaan postikerttia ja uusia kuvia .. niitä lapsenlapsia ei vaan satolla näy :(

Pitkä välimatka antaa anteeksi, vähän. Kyllä tuon välimatkan kerran vuodessa matkustaa oman lähiomaisen vuoksi Tietysti jos vanhus oli dementoitunut eikä tunnistanut ketään, niin se on hieman eri juttu. Mutta kyllä hän on kuolinvuoteellaan surrut sitä, ettei edes lapsenlapset käy

Annatte lapsillennekin aika huonon mallin siitä, miten lähisukua tulee kohdella. Pelkäänpä, että sinustakin tulee vanhana se yksinäinen vanhainkodin asukki, jota kukaan ei käy katsomassa kun heillä on aina omat "kiireensä".

Lapissa se on joidenkin ihmisten matka lähimpään synnytyssairaalaan.



minä olen sanaton :-(

Täysin itsekeskeistä tuommoiset puheet, että voi sitä muutenkin muistaa ja myöhemmin haudalla käydä.



Hankkikaa mannerheimin lastensuojeluliitosta hoitaja, jotta pääsette menemään ilman lapsia tai pyydä jotain sukulaistasi hoitamaan. Minä palkkasin mll:stä hoitajan, kun menin setäni hautajaisiin. Sinne ei kutsuttu lapsia, jottei ole häiriötä ja ymmärrän täysin. (Matkaa vajaa 200 km.)

Minusta on hävytöntä jättää menemättä. Jos kyseessä olisi oma mummosi, olisiko mielestäsi ok, että lapsesi ja miehesi jäisivät pois hautajaisista?

Paljonhan tällä palstalla puhutaan siitä, että isovanhemmilla on oikeus omaan elämään ja itsekkyyteen, eikä heidän tarvitse lastenlapsiaan säännöllisesti käydä katsomassa saatika edes hoitaa, vaan voivat vaalia isovanhemmuuttaan kuten heille itselleen parhaiten sopii työ- ja vapaa-ajankiireiltään. Ehkäpä tässä syy miksei suhteet lastenlasten ja isovanhempien välillä pääse syvenemään ja kyllä siinä arjen raskaudessa lastenkin suhde näihin omiin vanhempiin viilenee, kun ei koskaan heillä ole aikaa. Miten se suhde yhtäkkiä lämpenisi, kun se totaalinen vanhuus iskee? Mielestäni ei voida siis syyttää vain lastenlapsia.

Oin itse ennen äityslomaa töissa sairaalan uodeostastolla, ja kyllä riipaisi kuunnella vanhusten ikävää lastenlastensa perään. Ei ollut todellakaan harvinaista että vanhus keväälläjo aloitti lastenlasten kuvien esittlemisen ja kertomisen kuinka he tulevat sitten kesällä käåymään , ja koko kesä sitten ottetaan . Syksyllä sitten taas puhutaan , että jouluna sitten ja jouluna sitten katellaan postikerttia ja uusia kuvia .. niitä lapsenlapsia ei vaan satolla näy :(

Pitkä välimatka antaa anteeksi, vähän. Kyllä tuon välimatkan kerran vuodessa matkustaa oman lähiomaisen vuoksi Tietysti jos vanhus oli dementoitunut eikä tunnistanut ketään, niin se on hieman eri juttu. Mutta kyllä hän on kuolinvuoteellaan surrut sitä, ettei edes lapsenlapset käy

Annatte lapsillennekin aika huonon mallin siitä, miten lähisukua tulee kohdella. Pelkäänpä, että sinustakin tulee vanhana se yksinäinen vanhainkodin asukki, jota kukaan ei käy katsomassa kun heillä on aina omat "kiireensä".

Mies voisi mennä, jos haluaa. En ollut mieheni mummon hautajaisissa eikä yksikään meidän lapsistamme, mutta mies oli. Mä tykkäsin miehen mummosta ja hänen eläessään pidettiin yhteyttä, mutta hautajaisiin en mennyt. Ap:n tapauksessa varsinkaan en menisi, kun matka on noin pitkä eikä edes tutusta ole kyse.