2,5-vuotiaan rappuskammo

2,5-vuotias poikamme on aina ollut paremminkin varovainen kuin rämäpäinen, mutta nyt on rappusissa alaspäin kulkeminen tullut ihan mahdottomaksi. Joskus tulin - näin jälkeenpäin ajatellen ääliömäisesti - kertoneeksi pojalle, kuinka kummitäti putosi pienenä rappusissa ja loukkasi itsensä. Tarkoituksena oli selittää, miksi rappuset eivät ole leikkipaikka, mutta poika eläytyi tarinaan vähän liikaakin ja hokee nyt itsekin putoavansa.



Varovasti sain pojan houkutelluksi rappusiin tänä aamuna, mutta sitä edelsi melkein paniikinomainen kauhu ja pitkä juttelu ja rauhoittelu, niin että oikein pahalta tuntui. Poika ei ole itse koskaan satuttanut itseän rappusissa.



Haluan ehdottomasti saada pojan kulkemaan itse rappusissa - tietysti jo ikänsäkin puolesta, mutta etenkin, kun pelkään anoppini tapaa kantaa poikaa kotinsa jyrkkiä portaita. Joku kaunis kerta vielä kierivät molemmat alas ja halkaisevat päänsä, sekä pieni haurasluinen anoppi että rakas poikani. Olen yrittänyt uskotella anopille, että poika osaa vallan hyvin itse laskeutua portaita, mutta nyt kun viimeksi näki pojan kauhun, nappasi vain kainaloonsa ja lähti huterasti alas, ja silloin minä olen ihan kauhuissani. No, tuo oli jo toinen juttu, piti vain purkaa sekin...