Lue keskustelun säännöt.
Miten työssäkäyvät äidit jaksaa?
13.07.2007 |
Ihmettelen vilpittömästi sitä, miten muut töissäkäyvät äidit jaksavat hoitaa työn ja kodin " moitteemasti" yhtä aikaa. Itse olen ollut kesän ajan töissä ja olen henkisesti ja fyysisesti ihan poikki. Onneksi töitä on enää jäljellä vain parisen viikkoa.. Ainoastaan se asia auttaa jaksamaan. Miten muut useampienkin lasten äidit jaksavat hoitaa kodin ja työn?
Työni on fyysinen ja raskas, työpäivien pituudet ovat 8-10 tuntiin ja töitä teen tavallaan kahdessa vuorossa. Kotona on 1v 4kk lapsi ja toinen on mahassa (rv 28). Olen tässä miettinyt, että miten muut äidit jaksaa käydä töissä, laittaa ruokaa, leikkiä lasten kanssa, siivota, pestä pyykin, seurustella ja olla hyvällä tuulella.. Ja vieläpä kuunnella lasten narinoita päivä päätteeksi.
Itsestäni on tullut väsynyt, kiukkuinen ja valittava akka, joka ei koskaan ole hyvällä tuulella. :(
Toisaalta on hyvä, että olen ollut töissä. Nyt osaan arvostaa enemmän miestäni, joka käy töissä. Huomaan kuinka kiva kotona on olla ja kuinka helppoa kotona olo yhden lapsen kanssa loppujen lopuksi on. Odotan innolla, kun työt loppuvat ja pääsen taas keskittymään kotiin, perheeseen ja lapseen/lapsiin. Työssäolo on sinällään ollut avartava kokemus.. Tästä kokemuksesta viisaampana siirrän työhön menoani ainakin siihen asti, kunnes lapset osaavat käydä vessassa ja syödä itse. :)
Ei voi kun nostaa hattua niille, jotka jaksavat pyörittää mallikaasti koti- ja työelämää yhtä aikaa.
Kommentit (20)
Ruoka tulee valmiina pöytään, saa istua paikallaan ihanassa hiljaisuudessa koko päivän ja lukea lehtiä bussissa työmatkalla. Siivoja on siivonnut kodin päivän aikana ja pph hoitanut lapset. Kotiin tultua pyykikone pyörimään ja jotain puolivalmista ruokaa pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä asiaan tosiaan vaikuttaa se, että työni ei ole mitenkään erityisen mukavaa.. Tai en pidä siitä. Enkä ole omalla alallani.
ap
Vierailija:
Olen tässä miettinyt, että miten muut äidit jaksaa käydä töissä, laittaa ruokaa, leikkiä lasten kanssa, siivota, pestä pyykin, seurustella ja olla hyvällä tuulella.. Ja vieläpä kuunnella lasten narinoita päivä päätteeksi.
ja sitten päätin että ei enään
ei tarvitse olla täydellinen
nyt siivoan kun kerin, silitän jos ehdin, ostan valmisruokaa, lasten kanssa leikkimisestä pidän, menen heidän kanssa ulos
joten nyt on mies joutunut tekemään osansa ja muuttamaan elämäntapaansa. Hän on sellainen joka haluaa siistin siistin kodin ja minä en enään orjana rehki
yh on saanut asian järjestymään siten, että työ on mieleistä. Ja on mulla isommat lapsetkin, tarhaikäisiä kuitenkin. Siivoilen yleensä viikonloppuna, mutta eineksiä ei osteta.
Ei tule niin sotkua ja tiskiäkään kun lapsi on päiväkodissa päivän.
Siivotaan jokapäivä vähän jotain ja puolivalmisteita käytetään.
Työ on henkireikä ainakin minulle kun olen yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmasti oo herkkua, eikä mulle tulis mieleenkään lähteä tuossa tilanteessa töihin.
Mutta kun lapset on isompia ja omatoimisempia, äiti saa jo nukkua täydet yöunet ja kun työ on helppoa, niin kyllähän se töihin meno vain virkistää. Eli työssäkäyvien tilanteet kyllä vaihtelevat aika lailla. Sinä oot vähän kuin istunut muurahaispesään.
Mulla on 1v 1kk ikäinen lapsi ja työssäkäynti vie kyllä täysin mehut. En haluaisi olla töissä, mutta tällä hetkellä on pakko, koska mies opiskelee. Heti kun mies saa töitä, niin minä jään kotiin.
Pitäisi olla tosiaan työ, josta tykkää erittäin paljon ja mikä ei olisi niin fyysistä. Itse joudun seisomaan ja kävelemään koko päivän, joten illalla jalat tuntuu räjähtävän.
Itsekin olen huomannut, että minusta on tullut kiukkuinen akka. Olen höllännyt hieman siivoamista. Lisäksi olen tehnyt hieman lukujärjestystä viikolle. TIettynä päivänä siivotaan, tiettynä käydään kaupassa. Joku ilta menen urheilemaan. Näin voin myös suunnitella ainakin kolme vapailtaa, jolloin voi keskittyä täysin lapsen kanssa olemiseen.
Kieltämättä kun käy töissä, niin vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. Ja aina on huono omatunto siitä, että ei vietä tarpeeksi aikaa lapsen kanssa. Nyt olen ymmärtänyt, että kotona vietetty aika on tärkeämpää kuin raha. Eli tosiaan heti kun vain on mahdollista, niin jään kotiin. Sitten kun lapset kasvaa ja alkaa menemään omia menojaan, niin työmotivaatio varmasti kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmivuorotyö, raskaus rv 20 menossa ja 2-vuotias.
Joskus sitä miettii miksi kaiken pitää olla niin vaikeaaa....
Jään varmaan elokuisen kesäloman jälkeen saikulle vauvalomaan asti.
Nyt oon kokopäivätöissä, mutta se on liikaa. En ois uskonut, että yksi päivä enemmän viikossa merkkaa näin paljon. Ja meillä nyt lapset 3v ja 5v eivätkä edes niin viihdy enää kotosalla, vaan tykkäävät päiväkodista tosi paljon. Mäkään en stressaa siivoamisesta. Pyykkäys ja tiskaus menee rutiinilla ja mies osallistuu ruuanlaittoon aika kiitettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva mahassa, esikoinen hoidossa päivät ja illalla sitten tietysti kotona. Ja ihan poikki olin! Laitan kyllä osasyyn siihen, että raskaus vei paljon voimia. Koti oli ihan hirveässä kunnossa, siivosin viikonloppuisin, muuten asuttiin aika siivossa. Ja pyykkivuori pestiin viikonloppuisin. Siis kaaostahan se oli, esim. aamulla kamala etsiminen joittenkin sukkahousujen takia! Siinäpähän päiväkoti ihaili, että onpa puhtaat vaatteet.
Tulevaisuutta ajatellen, tai sitten kun menen taas töihin, niin olen päättänyt, että lapset jää kotiin ja etsin hoitajan vaikka mistä. Työmatka ei saa olla tuntia, niin kuin syksyllä oli! Tuo työmatka - tunti mennen tullen - oli kanssa aika stressaavaa. Myös se, että kun hoitopaikka aukesi klo 7 ja töissä olisi pitänyt olla klo 8 -työmatka tunnin!- oli aika stresaavaa ja kellontarkkaa toimintaa.
Nyt olen kotona, ja arvostan sitä, että aamulla ei tarvitse rynnätä aamuruuhkaan muiden mukaan. Voidaan mennä oman mielen ja lasten halujen mukaan.
Mulla siis oli vielä ihan kevyt työ, lähinnä rassasi nuo siirtymiset, heräämiset, ym. sivuseikat.
KOlmivuorotyö on varmasti raskas yhdistelmä lasten kanssa, en jaksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla mielenkiintoinen, haastava työ, joka antaa paljon ja vaatii paljon. On paineita, stressiä, työmatkoja ulkomaille viikottain, parhaimpina jopa 3 matkaa / viikko.
Mieheni on vuorotöissä, joten emme juurikaan näe. Lapsi on vuoropäiväkodissa noin 10 päivää kuukaudessa. Miehen satunnaiset arkivapaat siis mahdollistavat tuon.
Koti on kohtuullisessa kunnossa, mutta en jaksa ottaa siitä paineita. Illat olen ihan poikki kun haen lapsen hoidosta ja teen ruuan (ellei ole iltaruokaa syönyt jo hoidossa). Makaamme lähinnä sohvalla pojan kanssa ja sitten nukkumaan.
Nyt odotan toista lasta ja olen ollut 3 kuukautta fyysisesti soseena. Onneksi kesäloma osui sille ajalle ja nyt on töissä rauhallisempaa. KAtsotaan, miten syksy menee, kuinka jaksan. Ja eniten ehkä pelkään vauvan syntymisen jälkeen töihinpaluuta ja omaa jaksamista.
Miten ihmeessä te voitte " päättää" jäävänne sairaslomalle silloin ja silloin? Millä perusteilla sitä pitkäaikaista sairaslomaa saa jos ei ole jotakin vaaratilannetta raskaudessa? Ja eikö silloin tarjota varhennettua äitiyslomaa eikä täyden palkan sairaslomaa?
Vierailija:
KOlmivuorotyö on varmasti raskas yhdistelmä lasten kanssa, en jaksaisi.
Usealla kaatunut mies sodassa ja jääty yh:ksi 6 lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksinhuoltajia, jotka eivät ole leskiä.
Sotahan on suomalaisille vähän sellainen kunnia-asia, joten on selviö, että sodassa lasten isän menettänyt on erityisasemassa. Mutta nämä nykyajan selviytyjä-äidit, joiden mies on nostanut kytkintä.
Kotona olen kyllä tinkinyt siivouksesta. Kaikkeen en sentään pysty. Onneksi on ihana mies, joka hoitaa oman osuutensa vaatehuollosta, kaupassakänneistä, ruoanlaitosta, tiskauksesta ja lapsenhoidosta.
Hoidan vieraita lapsia 11 tuntia päivässä. Kolme omaa kouluikäistä myös " jaloissa" . Ehdin tehdä kaksi kertaa ruokaa ja aamu/välipalat. Tiskaan ja siivoan päivän sotkuja. Leikin/askartelen ja ulkoillaan. Illalla vielä juoksen ruokakaupat. En kaipaa asiattomia kommentteja!
Mun äitikin on selvästi huonokuntoisempi ja fyysisesti sairaalloisempi kuin rouvat, jotka eivät ole olleet töissä kodin ulkopuolella koko aikuisen elämänsä.
Lasten synnyttyä en ole tehnyt kokopäivä työtä, osa-aikaista kyllä. Piristää olla 4 tuntia ihmisten ilmoilla ja jää vielä hyvin aikaa lapsille, miehelle, kotiaskareille ja harrastuksille. Tulot eivät ole mahtavat mutta elämänlaatu korvaa sen.
Sen pitää toimia kodin vastapainona, antaa jotakin eikä vain ottaa. Silloin jaksaa.