Lue keskustelun säännöt.
Vaaralliset fantasiat.
13.07.2007 |
Olen normaali nainen ja äiti. Elän normaalia elämää lapseni kanssa, käymme puistossa, tapaamme ystäviä jne. Aivan kuin kuka tahansa muukin.
Mutta minua häiritsevät fantasiani. En muista kuinka pitkään minulla on ollut nämä fantasiat, mutta useita vuosia kuitenkin. Välillä mietin onko minulle tapahtunut jotain lapsuudessa, jotain mitä en muista tai halua muistaa. Olin pitkään yksin (yh) eikä nämä ajatukset häirinneet elämääni, koska keskityin lapseeni, työhön jne
Nyt kuitenkin olen löytänyt miehen, ja fantasiani tuntuvat menevän pitemmälle ja pitemmälle. Jos tyydytän itseäni, fantasioin mm että mieheni sylkee kasvoilleni, vetää tukasta, puristaa kurkusta, nussii minua suuhun haukkuen halveksivasti huoraksi, ja hänen ystävänsä (joka on todellinen ja pidän hänestäkin kovasti ystävänä) kuvaa kameralle naureskellen. Fantasioin aina tai todella usein väkivallasta, ja niin että tämä väkivalta kohdistuu minuun (tai muihin naisiin, jotka joutuvat alistumaan miehen halveksuvaan tahtoon). Joskus mies on käyttänyt tiukempia otteita mm vetänyt tukasta tms, ja myöhemmin kuin ajattelen näitä kertoja kostun heti ja vatsasta oikein kouraisee. Tuntuu niin hyvälle, mutta toisaalta pahalle. Jos masturboin ajatellen näitä väkivaltaisuuksia, orgasmin jälkeen tärisen ja melkein itken, minua ällöttää ja oksettaa. Välillä tuntuu että sekoan.
Seksielämäni on aivan normaalia, nautin, saan orgasmeja, rakastan hellyyttä, halauksia, kuulla ja sanoa että rakastamme. Enkä välttämättä sekstaillessa miehen kanssa ajattele näitä asioita. Mutta jos olen yksin, tai otan esim vähän alkoholia, saan nämä ajatukset päähän. Pelkään välillä itse itseäni, ja tunnen etten voi jatkaa tätä suhdetta, koska mieleni on kieroutunut. Miksi haaveilen vaarallisesta elämästä, niinkuin olisin korkealla kalliolla ja kävelen koko ajan lähemmäksi reunaa, niin lähelle että olen vaarassa tippua. Edellisessä suhteessa mies ei halunnut tai pystynyt toteuttamaan kaikkea mitä olisin halunnut, koska ei halunnut satuttaa minua. Mutta tämä mies jonka kanssa nyt olen, uskon että hän ehkä pystyisi siihen ja se tekeekin tästä jotenkin niin vaarallisen tuntuista. Tulee mieleen elokuva Vaiston Varassa (Basic Instinct tms: Sharon Stone) ja muut vastaavat. En tiedä mitä tehdä, tarvitsenko apua??
Anteeksi huono sepustus, mutta kiitos jos pystyit lukemaan ja ehkäpä myös kommentoimaan.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2007 klo 08:46"]
Olen normaali nainen ja äiti. Elän normaalia elämää lapseni kanssa, käymme puistossa, tapaamme ystäviä jne. Aivan kuin kuka tahansa muukin.
Mutta minua häiritsevät fantasiani. En muista kuinka pitkään minulla on ollut nämä fantasiat, mutta useita vuosia kuitenkin. Välillä mietin onko minulle tapahtunut jotain lapsuudessa, jotain mitä en muista tai halua muistaa. Olin pitkään yksin (yh) eikä nämä ajatukset häirinneet elämääni, koska keskityin lapseeni, työhön jne
Nyt kuitenkin olen löytänyt miehen, ja fantasiani tuntuvat menevän pitemmälle ja pitemmälle. Jos tyydytän itseäni, fantasioin mm että mieheni sylkee kasvoilleni, vetää tukasta, puristaa kurkusta, nussii minua suuhun haukkuen halveksivasti huoraksi, ja hänen ystävänsä (joka on todellinen ja pidän hänestäkin kovasti ystävänä) kuvaa kameralle naureskellen. Fantasioin aina tai todella usein väkivallasta, ja niin että tämä väkivalta kohdistuu minuun (tai muihin naisiin, jotka joutuvat alistumaan miehen halveksuvaan tahtoon). Joskus mies on käyttänyt tiukempia otteita mm vetänyt tukasta tms, ja myöhemmin kuin ajattelen näitä kertoja kostun heti ja vatsasta oikein kouraisee. Tuntuu niin hyvälle, mutta toisaalta pahalle. Jos masturboin ajatellen näitä väkivaltaisuuksia, orgasmin jälkeen tärisen ja melkein itken, minua ällöttää ja oksettaa. Välillä tuntuu että sekoan.
Seksielämäni on aivan normaalia, nautin, saan orgasmeja, rakastan hellyyttä, halauksia, kuulla ja sanoa että rakastamme. Enkä välttämättä sekstaillessa miehen kanssa ajattele näitä asioita. Mutta jos olen yksin, tai otan esim vähän alkoholia, saan nämä ajatukset päähän. Pelkään välillä itse itseäni, ja tunnen etten voi jatkaa tätä suhdetta, koska mieleni on kieroutunut. Miksi haaveilen vaarallisesta elämästä, niinkuin olisin korkealla kalliolla ja kävelen koko ajan lähemmäksi reunaa, niin lähelle että olen vaarassa tippua. Edellisessä suhteessa mies ei halunnut tai pystynyt toteuttamaan kaikkea mitä olisin halunnut, koska ei halunnut satuttaa minua. Mutta tämä mies jonka kanssa nyt olen, uskon että hän ehkä pystyisi siihen ja se tekeekin tästä jotenkin niin vaarallisen tuntuista. Tulee mieleen elokuva Vaiston Varassa (Basic Instinct tms: Sharon Stone) ja muut vastaavat. En tiedä mitä tehdä, tarvitsenko apua??
Anteeksi huono sepustus, mutta kiitos jos pystyit lukemaan ja ehkäpä myös kommentoimaan.
[/quote] Kieltämättä avoimen tunteikas kirjoitus. / M