Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen, ettei kukaan ole tehnyt meistä lastensuojeluilmoitusta!!
20.05.2008 |
Perheeseemme kuuluu erityislapsi, mutta sitä ei mitenkään huomaa päältäpäin.
Päin vastoin, lapsi osaa olla huomiotaherättävän sympaattinen, avulias ja huomaavainen (kun sille päälle sattuu).
Kotona lapsi saa kohtauksia, joissa huutaa, karjuu, kiroilee, heittelee tavaroita (huonekaluja myöten), meteli on jotain uskomatonta.
Joskus muut lapset hermostuvat siihen ja sitten kaikki karjuvat:(
Lapsen käytös johtaa joskus kiinnipitoihin, jolloin hän huutaa kuolevansa, että häntä satutetaan: "lopeta, älä tapa mua, sattuu, auuuu..".
Joka kerran jälkeen odotan puhelimen pirisevän tai poliisiauton kaartavan pihaan, mutta ei.
Ihmettelen.
Mistä kukaan tietää mitä täällä tapahtuu? Vai eivätkö välitä.
Kommentit (7)
Meidän perhe on joutunut lastensuojelun ja polisiisin kanssa tekemisiin adhd pojan takia. Poika tekee samaa, mitä sinä kerroit lapsestanne. Meillä vaan myös tuo epänormaali käytös näkyy myös muualla kuin kotona.
Kerran parissa kuussa kolahtaa postiluukusta tiedote, että meistä on tehty lastensuojeluilmoitus. Ja pari kertaa vuodessa kaartaa poliisi pihaan. Ja joka kerta sama homma, käymme keskustelun ja sitten asia on selvä.
Tuntuu vaan , että olemme koko kylän keskipisteenä, ja naapureiden jatkuvan kiusanteon kohteena. Tämän takia joudumme muuttamaan pois omasta talostamme, ja olemme etsineet uutta kotia eri paikkakunnalta. Eli ei ole mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ero on siinä, että asumme isossa kaupungissa (Suomen mittakaavassa).
Ihmettelen vaan, kun asiasta tietämättömälle meteli kuulostaa varmasti pahoinpitelyltä ja raivoamiselta, että kukaan ei ole puuttunut.
Voihan sen puuttumisen ottaa myös välittämisenä.
Mutta teidän kohdalla asia on mennyt liian pitkälle:(
Ehkä niin, mutta jos lapsi huutaa tuskaisena ja huonekalut rytisee, eikö se laita hälytyskelloja soimaan?
Ja en voi väittää, ettemme me vanhemmat olisi koskaan tilanteessa korottaneet ääntämme:( Joskus tulee itsekin karjuttua ihan että saa äänensä metelin yli kuuluviin.
Mutta pääsääntöisesti pidämme aikuisena malttimme emmekä anna lapsen provoisoida itseämme.
ap
meillä on myös as-lapsi, joka saa välillä noita kohtauksia ja - toisin kuin useissa oirekuvauksissa esitetään, hän osaa kertoa myös epätotuuksia (ne eivät ole valheita, siinä mielessä että hän kyllä itse ihan vilpittömästi sillä hetkellä uskoo, että häntä kohdellaan väärin, mutta ne ovat sellaisen ihmisen ylitiösubjektiivisia näkemyksiä, jolla ei ole mielen teoriaa ja jolla on aistiyliherkkyyksiä ja joka on hyvä dramatisoimaan kaiken).
Meidän lapsi saa kohtauksia kuitenkin useammin muualla kuin kotona, ja ulkoppuolisetn ihmettely on siksi ehkä sitäkin suurempaa. Mutta tulee niitä kotonakin. Ja kyllä meiltä välillä kuuluu silloin myös vanhempien huuto. Ei sitä pidä kenenkään hermot muuten ja joskus tuntuu myös siltä, että jos autistisen jumin laukeamista itsestään ei voi tilanteessa odottaa, läpi pääsee vain tarpeeksi kova ärsyke. Ja siinä ääni on parempi kuin vaikka valo, joka taas voi laukaista migreenikohtauksen.
Meistä ei ole tehty ilmoituksia. TÄmä johtunee siitä, että kerroimme lapselle itselleen tutkimusten yhteydessä, mikä häntä vaivaa ja hän on kertonut kavereilleen (ja myös "kavereilleen") eteenpäin. Nämä lienevät kertoneet vanhemmilleen. Näin meitä todennäköiseti pidetään epäonnistuneina vanhempina, (kaikki ikätoverien tai edse luokkatoverien vanhemmat eivät edes tervehdi vastaan tullessaan) mutta kukaan ei kuitenkaan kehtaa soittaa poliisia.
Vielä ainakaan. Mielenkiinnolla ja kauhulla odotan murrosikää...
mikäli siitä kyse, niin kannattaa harkita lääkitystä, sillä lääkitys lopettaa raivokahtaukset. lääkitys voidaan aloittaa eskari vuoden keväällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys on.
Lapsi alkaa olla jo murrosikäinen.
Kiitos asiallisista viesteistä!
ap
Pitkiä katseita saamme rappukäytävässä, enkä ihmettele.
ap