Mitä mieltä vanhemmista jotka tuputtavat uskoaan lapsilleen?

Onko lapset kastettu ja ovatko uskonnontunneilla koulussa - käyvätkö kirkossa?

En ymmärrä miten sen voisi välttää.



Mielestäni on kuitenkin kauheaa jos uskonto johtaa siihen, että vanhemmat eivät hyväksy ja rakasta lastaan sellaisena kuin tämä on, vaikka tämä olisi homo tai uskoisi johonkin eri asiaan kuin mihin vanhemmat. Tästä on surullisia kokemuksia monella.

Jos vanhemmat ovat esim. kristillisessä uskossa on kai mahdotonta saada ja kasvattaa lapsia ilman kristillistä kotia ja kristillistä ilmapiiriä.



Mitä todella tarkoitat?

Sellainen hillitty peruskristillisyys on ihan ok, mutta ei sellainen jossa yritetään ikäänkuin aivopestä lapsi tuomalla uskontoa jatkuvasti esille jokapäiväisessö elämässä on vain ahdistavaa ja tukahduttavaa. Vanhempien tehtävä ei ole saarnata lapselleen uskoaan tai saada heidät uskomaan samalla tavalla kuin he itse.

Vierailija:

Sellainen hillitty peruskristillisyys on ihan ok, mutta ei sellainen jossa yritetään ikäänkuin aivopestä lapsi tuomalla uskontoa jatkuvasti esille jokapäiväisessö elämässä on vain ahdistavaa ja tukahduttavaa. Vanhempien tehtävä ei ole saarnata lapselleen uskoaan tai saada heidät uskomaan samalla tavalla kuin he itse.

siis sellainen on väärin, että vanhemmat esim. uskonnon varjolla puuttuvat lapsensa ulkonäköön, pukeutumiseen, musiikkimakuun, ystäviin ym. asioihin jotka kuuluvat lapsen ja nuoren identiteettiin. Uskosta voi toki puhua lapsille kotona, mutta käytännön elämään liittyvät valinnat lapsen pitää saada tehdä itse. Ap

Mielenterveysongelma siitä yleensä seuraa tai perheen ulkopuolelle jättäminen jos lapsi ei suostu alistumaan.

Vierailija:

Sellainen hillitty peruskristillisyys on ihan ok, mutta ei sellainen jossa yritetään ikäänkuin aivopestä lapsi tuomalla uskontoa jatkuvasti esille jokapäiväisessö elämässä on vain ahdistavaa ja tukahduttavaa. Vanhempien tehtävä ei ole saarnata lapselleen uskoaan tai saada heidät uskomaan samalla tavalla kuin he itse.

Väärin. Ihan jokainen vanhempi siirtää tietoisesti tai tiedostamattaan lapsilleen elämänkatsomuksensa, sisälsipä se sitten uskontoa tai ei. Ja tosiaan myös uskonnottomuus on uskon asia - sen uskon, ettei jumalia ole.



Eli jokainen teistä tuputtaa omaa elämänkatsomustaan lapsilleen. Ja niin pitääkin tehdä. Lapsen " kasvattaminen" täydellisessä arvotyhjiössä olisi henkinen heitteillejättö.

Vierailija:

siis sellainen on väärin, että vanhemmat esim. uskonnon varjolla puuttuvat lapsensa ulkonäköön, pukeutumiseen, musiikkimakuun, ystäviin ym. asioihin jotka kuuluvat lapsen ja nuoren identiteettiin. Uskosta voi toki puhua lapsille kotona, mutta käytännön elämään liittyvät valinnat lapsen pitää saada tehdä itse. Ap

Mä tarkensin että on OK siirtää arvoja ja vakaumusta lapsilleen, mutta ELÄMÄNTAPAVALINNAT pitää lapsen saada tehdä itse.



Kaameita esimerkkejä on tämmöiset kun vanhemmat alkaa määrätä miten lapsen pitää pukeutua, millaisten ihmisten kanssa hän saa viettää aikaa, mitä harrastaa, millaista musiikkia kuunnella, mitä hänen tulee ajatella mistäkin jne. jne. TAJUATTEKO NYT MITÄ AJAN TAKAA???

asettaa normit siitä miten pukeudutaan ja rajat kaikkeen muuhunkin toimintaan. Ja kuten joku aiempi sanoi, kaikki me välitämme omia uskomuksiamme ja arvojamme eteenpäin. Ei kenenkään maailmankatsomus pohjaudu pelkkiin faktoihin.

Kummallista, että uskovaiset välttää hullunpaperitkin vain vetoamalla uskoon.

Vierailija:

Kaameita esimerkkejä on tämmöiset kun vanhemmat alkaa määrätä miten lapsen pitää pukeutua, millaisten ihmisten kanssa hän saa viettää aikaa, mitä harrastaa, millaista musiikkia kuunnella, mitä hänen tulee ajatella mistäkin jne. jne. TAJUATTEKO NYT MITÄ AJAN TAKAA???

Ei sitä voi ymmärtää jos ei ole sellaisessa perheessä ja on irroittautunut siitä ja yhteisöstä ja tullut tuttujensa hylkäämäksi.



Tosiaankin vahvasti voi säädellä lastensa kaveripiiriä, vaatteita, aivan kaikkea lapsensa elämässä halusipa lapsi sitä tai ei niin kauan kun asuu vanhempiensa kanssa.



Minulle tuli kapinavaihe ja piti kokeilla melkein kaikkea mikä oli ollut kiellettyä. Liiat kieltämiset tekee asiat kiinnostaviksi, " kielletty hedelmä" on aina kiinnostava.

Kävinpä kuitenkin kirjastossa ja piilotin lainaamani kirjat kaapin sisään niin, että niitä ei löytänyt.

Vierailija:

Kaameita esimerkkejä on tämmöiset kun vanhemmat alkaa määrätä miten lapsen pitää pukeutua, millaisten ihmisten kanssa hän saa viettää aikaa, mitä harrastaa, millaista musiikkia kuunnella, mitä hänen tulee ajatella mistäkin jne. jne.

Minäkin olen kanssasi eri mieltä vaikka ateisti olenkin. Vanhempien tehtävä on ohjata nuorta parhaaksi katsomallaan tavalla, kulkemaan oikeaan suuntaan. Meillä jokaisella on tietysti omia ajatuksia, mikä nuorelle on hyväksi ja mikä ei. Minusta nuoren pukeutuminen, kaverit, harrastukset ja musiikinkuuntelu on sellaisia asioita, joihin vanhempien täytyy kiinnittää huomiota tietääkseen onko lapsi sillä polulla millä vanhemmat haluavat hänen olevan. Jos kaveripiiri, musiikki, harrastukset ovat vanhemmille epämieluisat, tottakai heidän täytyy yrittää ohjata nuorta toiseen suuntaan.

Alaikäinen ei tiedä omaa parastaan vaikka niin kuvitteleekin.

Syy repiä mun julisteet ja kieltää ko bändin kuuntelu oli varmaan jokin ohjaamisjuttu. Ties mille pimeälle puolelle olisin lipsahtanyt " nyykkareita" kuunnellessa.

lapsi kokee sen rakkauden puutteena. Vanhemmat ovat valinneet ' parhaan elämänkatsomuksen' , mutta eivät halua tarjota sitä samaa lapselleen. Miksi? Sitä kun lapsi miettii voivat ajatukset olla moninaiset. Jos lapsi aikuisena kuitenkin valitsee toisin, se on eri asia.