Nollatoleranssi, muotisanako?
Tätä sanaa lasteni rehtori viljelee ainakin koko koulun vanhempainilloissa ja pienemmissä palavereissakin. Kuitenkin koulussa kiusataan ja paljon. Lastani on kiusattu jo usean vuoden ajan. Mitä sitten on tehty? Opettajat ovat puhutelleet kiusaajia, kun me vanhemmat olemme ottaneet kouluun yhteyttä. Mitään rangaistuksia ei ole koskaan annettu. Rehtori luottaa keskustelun voimaan. Vanhempia ei ole kertaakaan pyydetty yhdessä koolle keskustelemaan tästä kiusaamisasiasta. Vuodet vierivät, mutta mitään ei kiusaamisen loppumiseksi tapahdu, mutta onhan koululla sentään nollatoleranssi, josta olemme niin usein kuulleet! Uusin juttu on se, kun täysin eristetty lapsemme onkin kuulemma syyllinen kiusaamiseensa. Olisi kuulemma parempi vaikka vaihtaa koulua...
Näin se monesti on, että kauniita sanoja on helppo sanoa. Sinänsä tietysti hyvä, että koululla edes sanotaan tällainen arvo olevan. Vieläkö jaksaisitte vanhempinä pyytää koululta palaveria, jossa kiusaamisesta vanhempien kesken keskustellaan? Toivoisin, että jaksaisitte näin tehdä. Se ei välttämättä riitä, että opettaja puhuttelee kiusaajaa. Asiasta on keskusteltava myös aikuisten kesken ja vanhempien oltava asiasta tietoisia. Eli ehdottakaa yhteiskeskustelua. MIelellään ensin niin, että läsnä ovat aikuiset.