Miten joku 2000-luvun nainen kehtaa eläää expat-elämää MIEHENSÄ siivellä???

Ei se tyttöystävä..

Varsin kivaa, ja kun elämän oikein oivaltaa, ei tarvitse edes surra sitä, mitä muut järjestelystä ajattelevat.



t. expat-kotirouva

veli ihan väsynyt ja se nainen tuhlaa kaikki rahat.



t. ap

Tosin olin myös itse siellä 8,5h/arkipv töissä + opiskelin kieltä iltaisin + siivosin muiden suomalaisten koteja tuntityönä, mutta kyllä, katsoin, että mieheni siivellä elelin. Olimme kaksi vuotta ko. maassa.



Vuosi tämän jälkeen lähdimme taas komennukselle, tällä kertaa vauvan kanssa ja päiväni menivät niinkuin kenellä tahansa kotiäidillä Suomessa. Rahaa ei tullut minulle mistään, mutta vingutin mieheni korttia. Ja meitä on paljon vastaavassa tilanteessa olleita! :-D

t. joku joka viettää liian paljon aikaa av:llä:)

Dumppais sitten muijan helvettiin.

Ehkä sitä ongelmaa ei ole edes olemassa, paitsi sulla.



Mä en ole koskaan ymmärtänyt tollasta. Teidän kohdalla pitää varmasti paikkansa " suku on pahin" sanonta.

osaan, muttei taida olla mahiksia. Meillä tämä on ainakin yhteinen päätös ja ihan sama mitä muut kateuksissaan ajattelevat; me ollaan kuitenkin itse tyytyväisiä.

Ei muuta kuin mies lähtee ja perhe jää kotiin. Eikös juu.

Tiedän yhden joka elelee maajussi miehensä siivellä ja yhdessä ovat vain ja ainoastaan sen takia, että nainen ei muuten saisi kuin kotihoidontuen ja lapsilisät ja elarit. Ajaa miehen autolla, mikä on yksi suurimmista yhdessäolemisen syistä. Ilmainen katto päänpäällä myös on varmaan kivaa.



Nainen on jopa itse sanonut, että ei rakasta tätä miestä. Ihmettelen miksi ihmeessä mies suostuu tällaiseen. Eivät edes nuku samassa sängyssä. Kummallista minusta.

Mulle myös lohkaistiin miehen saatua ulkomaankomennuksen, että miehen siivelläkö nyt olin ajatellut elää. Kysyjän mielestä varmaan miehen olis varmaan pitänyt lähteä yksin ja meidän parisuhteen kariutua siihen.



Nainen, joka lähtee miehen uran vuoksi ulkomaille tekee aikamoisen uhrauksen. Se on monesti hyppy tuntemattomaan ja omat urahaaveet saa laittaa ainakin joksikin aikaa sivuun.



Mieti sitä.

Olen siis kotirouva jo 5 vuotta ja kivasti menee. Onneksi mieheni ajattelee niin että minulla on oikeus käyttää rahaa ihan samalla tavalla kuin hänellä. Suoraan sanottuna tuhlaankin varmaan enemmän kuin hän. Meillä menee oikein hyvin ja olemme erittäin rakastuneita vielä vuosienkin jälkeen. En ole koskaan väsynyt ja meillä on usein seksiä. Teen kaikkeni mieheni eteen ja niin myös hän minun eteeni. Elämä on oikeastaa aika ihanaa.

Vierailija:

Tosin olin myös itse siellä 8,5h/arkipv töissä + opiskelin kieltä iltaisin + siivosin muiden suomalaisten koteja tuntityönä, mutta kyllä, katsoin, että mieheni siivellä elelin. Olimme kaksi vuotta ko. maassa.

:-D

Eikö veljesi sitä halunnut? Jos nyt kaduttaa, pääseehän sitä aina takaisin Suomeen.

äidit hoitaa itse lapsensa. Omani ovat koulussa, mutta tarpeeksi joustavia työpaikkoja ei riitä kaikille.

Koti on siisti, ruoka on omatekoista eikä äiti ole väsynyt vaan jaksaa leikkiä (myös miehen kanssa...).

Kaikki ovat ihan tyytyväisiä.



Mut ymmärrän kyllä ap:takin. Täälläkin on niitä naisia, jotka eivät ole olleet päivääkään töissä ja joiden elämän tarkoitus on shoppailu ja kosmetologilla käynti.

Yleensä työsuhde-edut aika hyvät, mutta työntekijä tekee hulluna töitä.

Jätin oman urani ja perheemme yhteinen päätös oli että expat-ajan olen kotirouva.



Ei hidasta yhtään, ei yhtään!



Kun palaamme, jatkan taas tienaamista itsekin.

sillä avioliittolain mukaan aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisiinsa nähden.

Ymmärrän kyllä, että jos kyseessä on vaika 15 vuotta naimisissa ollut pari, jolla lapsia, mutta veljeni tapaus on siis niin, että hän on jo vanhempi ja asuu nyt yhdessä huomattavasti nuoremman naisen kanssa, joka on vain ja ainoastaan rahan perään. Ikävää, ettei veljeni sitä huomaa. Ihmettelee vain, että kyllä on hinnat nousseet kun ei rahat riitä entiseen tyyliin...no tietenkin nousee kun tämä nainen käy " ruokaostoksilla" ja ostelee vähän muutakin samalla.



t. ap

nuorta kotirouvaa ( vai onko rouva? ) etta oudolta vaikuttaa jos emanta vaan shoppaa nauttii elamasta. Yleensa nuoret, lapsettomat expat-rouvat ovat innokkaita opettelemaan maan kielta ja loytamaan uusia harrastuksia tai opiskeluita uudesta maasta.



Itsekin aloitin miehen rinnalla ' vaan tyttoystavana ja kotihengettarena' ja sainkin kuulla kaikenmoista arvostelua ( nimenomaan Suomesta pain ja yleensa miehilta ) vaikka tein osa-aika tyota ja opiskelin maan kielen. Mielestani olin tarpeelline tuki miehellekin.



Elamantilanteet muuttuu mutta edelleen kymmenetta vuotta expat-rouvana lapsikatraan kanssa ja monia maita on kierretty. Siina on mita mummona muistella!