Ymmärtääkö 1v5kk jo " tarinan" tutin antamisesta pois vaikka oraville?

tuon ikäisenä. Kuinka hyvin lapsi muuten ymmärtää keromuksia, esim. kirjasta luettuna on varmaan aika hyvä mittari.

Tuon ikäiselle kokeilisin varmaan ihan vaan ' mystistä' katoamista.

Vosit myös harkita, että ensin vaihdat juomisen nokkamukiin tai jopa tavalliseen mukiin, jos siitä sujuu ilman kohtuutonta sotkua ja sitten vasta vähän ajan päästä jättäisi tutin pois. Jos tutti on nyt kovin tärkeä niin ehkä molempien pois jättäminen samalla kertaa on vaikeampaa.

En osaa sanoa oikeaa vastausta, mutta luulisin ettei vielä ymmärrä. Samaa mietin itsekin, kun meilläkin tutin syöminen " riistäytyi käsistä" joskus 1v-synttärin jälkeen. Siihen asti oli vain öisin ja päiväunilla, mutta sitten halusi syödä tuttia koko ajan.



Neuvolassa kun asiasta muistuteltiin, ryhdyimme toimeen. Eli puolitoistavuotiaana tuttia alettiin rajoittaa. Otin tutin yön jälkeen aamupalalla pois ja sanoin että seuraavaksi sen saa vasta päiväunille,(hänen kielelllä paa paa). Neiti kyllä pyysi tuttia ja itkikin perään sekä kiukutteli, mutta pysyin tiukkana ja toistin päiväuni-asiaa ja illalla yöuni-asiaa. Koetin myös keksiä jotain muuta huomion aihetta ja puuhaa. Pari päivää olivat hankalia, jolloin itkua ja kiukkuamista riitti, mutta pian alkoi sujua. Lapsi ymmärsi pian, että tutin saa aina unille. Myös autossa istuessa (ajamme usein pitkää matkaa) ja rattaissa saa tutti olla (ei viihdy kauaa kyydissä muuten, haluaisi kävellä...).



On hauska huomata, kuinka neiti oikein odottaa pääsevänsä illallakin tutin kimppuun, eli nukkumaan menoon on tullut hyvä houkutin :)



Tosiaan nämä sallitut tutinsyöntitilanteet ainakin meidän tyttö on oppinut (pyytää itse tuttia autossa, nukkumaan mennessä ja rattaissa, jos niitä ei näy.) , ja muuten ei tutin perään kysele juuri koskaan. Mutta en usko että vielä ymmärtäisi mitään lahjoitusjuttuja.



Olen myös sitä mieltä, että joskus 2v:n jälkeen varmaankin ymmärtää moiset tarinat, ja sitten lopetamme tutin käytön. Mutta siihen asti on kivaa, että on tuollainen tuki ja turva olemassa. Olen myös kuullut, että joku lopetti tutin poisottoon myös päiväunet ja iltaunille ei meinannut nukahtaa (siis tutti lopetettiin kokonaan joskus 1v6kk).



Jospa kokeilisit tuollaista rajoittamista. Puhekin lisääntyi ainakin meillä, kun ei ole aina estettä suussa. Ehkäpä on hyvä, että lapsellanne on tämä lohduke vielä olemassa, kun vauva tulee taloon? Öisin meilläkin herätään tuttia kysymään joskus 1-4 kertaa, joskus ei ollenkaan. Mutta luulen kyllä että tämä lapsi heräilisi joka tapauksessa, vaikuttaa sellaiselta nukkujalta.

mutta uuden vauvan tulosta, meillä kävi näin: lapsi oli 1v9kk kun meille syntyi vauva. Siihen asti tutti oli vain unilla eikä ollut kauhean tärkeä muutenkaan. Vauva kun tuli alkoi semmoinen yötäpäivää tutti suussa meininki että huh huh. Olisin taatusti ottanut tutin pois hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää jos olisin moisen arvannut. Nyt 2v5kk ja meillä tutti on nukkumiskäytössä ainoastaan ja siitäkin pitäisi pästä pois pian, on vaan niin hankalaa kun vauvalla saa olla tutti. Eli jos mitään mahdollisuuksia niin kannattaa jättää tutti pois nyt tai sitten varautua että vauvan tulon jälkeen saattaa tovi mennä ennenkun siitä pääsee. Tosin onhan tuo tutti ollut aikamoinen helpotus/lohdutus esikoiselle silloin kun koitti arki kahden pienen kanssa.

meillä otettiin tutti pois kun tyttö oli 1v, koska muutaman kuukauden kuluttua oli tulossa uusi vauva ja ajattelin myös että nyt jos koskaan. Me laitettiin yhdessä tutit pakastepussiin ja heitettiin pois. Kun niitä kyseltiin sanoin että menivät pussissa pois. En tiedä paljonko ymmärsi, mutta vastaus tyydytti päivisin, kun vielä katsottiin yhdessä että hylly jolla ne olivat olleet oli tyhjä. Ei siinä kovin montaa iltaa huutoa ollut, mutta meillä meni kaikkiin kuukausi että unet palautuivat ennalleen. Tätä ennen ei tuttia päivisin ns. huvituttina syöty.



Tuedän myös tapauksen jossa puolitoista vuotiaalle oli kerrottu että tutti annettiin puluille. Poika sitten puluja nähtyään heitteli niitä kivillä yms mukavaa. =)



Tsemppiä vaan kovasti ja pitkää pinnaa, kyllä se siitä. Pitää vaan pitää päätöksestään kiinni eikä kiusata lasta antamalla tutti takaisin kun huutaa.



Tipy+tytöt 1v9kk ja 5kk

Hei,

meillä on jo kahdella lapsella mennyt tutti rikki. Susoittelen!



Tyttö söi 10 kk - 1 v 10 kk tuttia unitilanteissa. Sitten kamalan räkätaudin aikana leikasin salaa tutista kärjen pois ja totesin, että tutti meni rikki. Tyttö itkeskeli illan, seuraavan viikon aikana kyseli pari kertaa. Kerrotiin, että meni rikki. Ei siitä sen enempää. Helppo tapaus!



Poika oli 1 v 6 kk kun halusimme tutin pois. Taas leikkasin kärjen salaa poiki salaa. Kun poika sitten illalla sai tutin sänkyyn mennessään, ihmetteli kovasti (ei vielä juuri puhunut). Kerroin, että tutti meni rikki kun X on niin iso ja voimakas, että ei pysty enää tuttia syömään- heti menee rikki, kun hienot vahvat hampaat hajoittavat sen . Poika itse keksi viedä roskiin. Parian päivänä kyseli, ja annoin muitakin tutteja (leikattuna) ihmeteltäviksi. isosisko, silloin 4 v, vahcisti vieressä että " vain vauvat syö tuttia. Sinä olet jo niin iso ja vahva, että tutit mene e rikki"



Mun mielestä tää oli kivuton tapa, toimi meidän molemmilla vilkkailla, monista muista syistä tosi rajuihin uhmakohtauksiin alttiilla lapsilla ällistyttävän helposti.

vei itse tutin oraville. Ajattelin, ettei siitä vielä taida jäädä mitään mieleen, mutta nyt 2,5-vuotias muistaa vieläkin, minkä puun alle tutti heitettiin ja kuinka orava oli sen sieltä hakenut. Eikä tosiaan paljon sen perään itkenyt myöhemmin, jos kysyi, muistutettiin oravavauvoista, jotka sitä tarvitsivat. En tiedä vaikuttiko tarina, vai oliko muuten vain sopiva aika tutista luovuttamiselle...

ipanoilta on tutti kadotettu juurikin vain mystisesti 1v3kk iän tietämillä. Ja helposti, ei tuon ikäinen ole sitä vielä osannut kysellä. Muutaman päivän verran nukahtaminen päiväunille ja yöunille ollut hieman hankalampaa, mutta sitten jo helpottanut. Suosittelen siis luopumaan ajoissa, ennen kuin tutista tulee liian tärkeä ja luopuminen vaikeutuu. Ei tuon ikäinen oikeasti enää tuttia tarvitse. Voihan sen korvata jollain unilelulla tai rievulla.

ja me otettiin tavallaan tilalle iltasadun lukeminen (josta on tullut tosi tärkeä) ja unilelu.



Tipy

1v9kk ikäinen alkaa nyt ymmärtää tissivieroituksessa " tarinoiden" päälle.

Ja esikoinen 2v ikäisenä ymmärsi vasta sen oravajutun (2v1kk tarkalleen kun oravavauvat saivat tutit). Puolitoista vuotiaana tai siinä välissä ei vielä selvästikään ymmärrys riittänyt.

kertomista vaikka kuinka pienelle lapselle. Miksi valehdella lapselle, kun totuudenkin voi kertoa? Itse kerroimme 1,5 vuotiaalle lapselle, että enää ei tarvita tuttia, kun on niin hienot hampaat jo kasvaneet. Tutithan eivät ole hyväksi hampaille. Sitten vaan tutit heitettiin pois. Mitään itkua ei tullut, ja lapsi muistaa vieläkin, että tutista luovuttiin, koska hampaita oli jo tullut.



Tätä ennen olin yrittänyt kerran olla antamatta tuttia illalla nukkumaan mennessä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun tilanteelle ei ollut mitään selitystä. Olen huomannut, että asian selittäminen mahdollisimman totuudenmukaisesti yleensä auttaa. Lapset muistavat kaiken, ja on ikävä korjata " väärin" selitettyjä asioita jälkeenpäin.

Niinpä meillä tutti lähti kertaheitolla pois noin 1 v 5 kk ikäisenä. Eipä pikkumies osannut juuri kysellä tuttinsa peräänkään. Ihmeteltiin vain yhdessä, että kun on tutti kadonnut, täytyy pärjätä ilman. Parin päivän ajan nukahtaminen oli vähän työläämpää, mutta sen jälkeen tutti olikin unohtunut. Unirätti korvasti tutin, tosin se pojalla oli käytössä jo ennen tuttivieroitustakin.



Kuopukselleni ajattelin kokeilla ihan samaa taktiikkaa. Eli viimeistään 1,5-vuotiaana tutti kertaheitolla pois.

Meillä tyttö oli kyllä jo 2v 4kk kun oli tervehtynyt pitkästä sairastelun jaksosta ja päätin eräänä iltana, etten jaksa kuunnella kähinöitä kun tyttö yöllä unissaan hakee tuttiaan. sanoin vaan ilasadun jalkeen että " äiti laittaa nyt tutin kaappiin. Sinä et enää sitä tarvitse ja nukut yösikin paremmin ilman sitä." ja kas kummaa tyttö kerran sen jälkeen kysyi missä tutti on ja se oli siinä.



meillä oli kyllä jo pidemmän aikaa tehty niin, että tutit eivät lojuneet pisin kämppää vaan olivat pois näkyviltä. Samoin kun mentiin ulos, tutti+nauha oli takin hupussa, helposti saatavilla jos sitä ulkona sattui tarvitsemaan.



tytöllä oli vielä pikkuinen pupu ollut syntymästä saakka todella rakas ja se matkusti usein tuttinauhassa mukana, eli tutti ja pupu olivat erottamattomat. kun tutti jäi pois, pupukin jäi välillä ilman itkuja kotiin.



Monessa asiassa olen huomannut, ettei lapsia kannata huijata, se pakkaa sattumaan aina omaan nilkkaan. Oli sitten kysymys lääkäriin tai parturiin menosta. kannattaa kokeilla vähän kaikkea, niin löytää sen oman tavan hoitaa asioita.