Lue keskustelun säännöt.
Voimat lopussa
10.10.2008 |
Olen kolmen alle 5v lapsen äiti. Kuopus on 10kk. Hoidan lapsia kotona, mies tekee pitkää päivää töissä. Vauva nukkuu tosi huonosti, herättää joka yö 4-5 kertaa vaatien imetystä, pisimmillään nukkuu joskus 3 tuntia yhtäjaksoisesti. Jatkuva univelka rassaa ja muutenkin tuntuu, että työtä on niin paljon, että en ehdi koko päivänä istahtaakaan. Tänäänkin ensin tarjoilin lapsille aamupalan, puettiin, siivosin keittiön, laitoin pyykkejä ja vaatteita, sitten ulos. Sitten lounasta, keittiön siivousta, kahden lapsen nukuttamista, syötän vauvaa, vaihdan vaippoja, taas pyykkikone pyörimään. Tuntuu, että asioita vain kasaantuu, enkä millään ehdi hoitaa kaikkea, kun vauvakin on tosi vaativa ja iso osa päivästä menee hänen viihdyttämiseensä.
Nyt kumpikin pienempi kerrankin nukkuu yhtä aikaa ja olisi rästissä vaikka mitä hoidettavia asioita, viikattavia pyykkejä, asunto ihan sotkussa, kohta pitäisi mennä kauppaan, laittaa päivällistä, EN JAKSA!
Miten te muut pienten lasten äidit jaksatte? Mikä neuvoksi uupumukseen? Ja vioelä - olenko jotenkin onneton organisoija, kun tuntuu, että 24 tuntia vuorokaudessa ei vain mitenkään riitä koko tämän huushollin pyörittämiseen.
Kommentit (22)
Jostain täytyy myös ladata akkuja. Muuten uuvut. Nyt perheneuvottelu miehen kanssa niin pian kuin mahdollista, ja suunnittelette viikolle vähintään yhden vapaaillan sulle, sekä lisäksi muita mahdollisuuksia käydä yksin jossain.
Mulla on 5 lasta ja uuvahdin heidän kanssaan täysin, kun en pitänyt yhtään huolta itsestäni. Lopputulos: psykiatrinen hoito, lääkitys ja lapset päiväkotiin. Nyt tilanne on jo hyvä. Mutta se oli hyvä opetus siitä, että toisten rakastaminen lähtee itsensä rakastamisesta. Muuten kuluu äkkiä loppuun.
Koeta joskus saada lapset kaikki muualle, esim. mummolaan tai isän kanssa johonkin, niin saat ensinnäkin levätä ja sitten hoitaa kaikessa rauhassa noi rästihommat. Tarvitset varmasti myös miehen apua. Vaikka olet kotona, ei se tarkoita että sun on yksin selviydyttävä kaikesta. Voisit myös pyytää lasten mummoja apuun, vaikka viemään lapsia puistoon kun itse lepäät tai teet jotain yksin kotona.
Tutki sisimmässäsi, onko siellä pienenpieni halu näyttää että olet hyvä äiti ja jaksat mitä vain. Sellainen peikko ajaa meidät äidit suorittamiseen mistä on ilo kaukana.
Hienoa kun tunnistat että jotain tarttis muuttua! Siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein sain kyyneleet silmiin kun luin niitä. Ihanaa saada huolehtivia vastauksia joltakulta, vaikka ventovierailta...
Vauva on tosiaan jo 10kk ja syö tukevan iltapuuron, eli nälkäinen ei pitäisi olla. Meidän 2 edellistä ovat tässä iässä nukkuneet jo täysiä öitä, joten en voi tajuta mistä johtuu.
Suorittaja taidan kyllä olla. Minun on tosi vaikea ottaa apua vastaan. Tuntuu periksiantamiselta :( . Taitaa olla lapsuudenkodin peruja, sillä äitini on aivan samanlainen.
Sellainen olo minulla tosiaan on, että yksin on selviydyttävä kaikesta. Tuntuu, että ihan kaikki kaatuu niskaani Kelan papereista auton korjauksiin. Mies vetoaa siihen, ettei ehdi, eikä pitkän työpäivän jälkeen jaksakaan. MIes muutenkin valittaa jatkuvasti väsymystään, enkä epäilekään, etteikö tämä tilanne ajaisi häntäkin ihan uuvuksiin. Isoäidit varmaankin auttaisivat enemmän, jos vain tohtisin pyytää. Itse asiassa olen ollut aistivinani, että äitini on jo vähän huolissaan jaksamisestani, kun on katsonut tätä menoa, mutta olen tosiaan aika huono myöntämään, etten pärjää yksin.
Ap
Etkö tekisi mitä tahansa heidän eteensä? Siitä huolimatta, että ovat aikuisia, tottuneita huolehtimaan itsestään ja perheestään. Ja jos tietäisit, että ovat olleet tuskissaan jo kauan eivätkä olisi tohtineet pyytää apua, miltä sinusta silloin tuntuisi? Ehkä siltä, että olet sellainen, etteivät ole USKALTANEET pyytää apua?
Nyt pyydät rohkeasti apua äidiltäsi! Niin minäkin tein aikoinani ja meidän välit ovat lähentyneet entisestään ja lisäksi lapseni ovat saaneet ikäänkuin toisen äidin mummustaan.
Voimia!
Isäni naisystävä monesti sanoo, että on hienoa, että osaamme tarvittaessa pyytää heiltä apua.
Miksi miehesi muuten tekee niin älyttömän pitkää päivää?
Olisiko jonkin sortin unikoulun aika vauvan kanssa? tai onko vauvalla allergiaa tms? Kunnon yöunet edes silloin tällöin auttaisi sinua jaksamisessa.
Asuuko isoäidit lähellä? Sua varmasti auttaisi jo pieni hetkellinen apu: isoäiti vie lapset ulos, tulee leikkimään lasten kanssa tai ottaa lapset heille päiväksi, tulla siivoamaan teille tai yökylään edes yhden tms.. Nyt sun täytyy "nöyryä" ja pyytää apua. Sanot ääneen, että et jaksa ja tarvit apua.
Olen itse kotona vain kahden kanssa ja vauva vasta puoli vuotta, mutta ymmärrän tilanteesi tosi hyvin. Meillä isompi nykyisin kaksi kertaa viikossa hoidossa, niin saan nauttia vauvasta ja tehdä niitä iän ikuisia rästissä olevia kotitöitä. Olen itse pärjääjä tyyppi, mutta mun on ollut pakko myöntää oman jaksamiseni rajallisuus ja siksi nyt isompi lapsi välillä hoidossa.
Tiedän kokemuksesta, että äidin vapaaillan järjestäminen on kaunis ajatus, mutta se ei aina vaan onnistu. Meillä suku kaukana ja mies paljon (aina) poissa (osallistuu paljon kotona ollessaan kotitöihin ja lastenhoitoon).
En tiedä autoinko yhtään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2 pientä lasta ja mies lähes aina töissä. Meilläkin vauva on nyt 2 kk nukkunut huonosti, mikä väsyttää kyllä. Huomaa, miten oma pinna kiristyy ja sitten ei oo kellään kivaa.
Mä oon huomannut, että auttaa, kun saa pikkasen paremmin nukuttua. Ja sit jättää välillä vaikka ulkoilematta, jos ei jaksa lähtee ulos (joku voi olla ihan eri mieltä). Ja nyt ollaan käyty parina viikkona tekeen viikko-ostokset koko perheen voimin (mies mukana!). Se on auttanut ihmeen paljon. Ja oon suunnitellu ruuatkin pariks päiväks kerrallaan (yleensä en oo ollu niin suunnitelmallinen).
Tuo vauvanne haastavuus varmaan kuluttaa sinua tosi paljon, jos tuntuu, että aina on kitisemässä, jos jotain yrität tehdä.
täällä sama tilanne kuin sulla. Mulla 3 alle 4v lasta, pienin vasta puolivuotias, joka herää n. tunnin parin välein öisin. Olen ihan puhki. ja viikot olen yyhoona, mies paljon poissa kotona. Tukijoukkoja ei ole, kuten sulla, en saa apua vaikka pyytäisin ja itkisin puhelimessa äidiltäni. Hän ei vain ehdi...
Kun pitäis nukkua, en aina saa edes unta, nyt nukahtamislääkkeet auttavat hiukan. On tämä aikamoista...oletko jutellut neuvolassa avuntarpeesta tai tilanteesta? itse olen ja sain sieltä jotain apua. pian on unikoulu sairaalassa vauvalle jos ei ala unet kiinteiden aloittamisen jälkeen sujua. itse itkeskelen monet aamut ja yöt kun uni ei tule silmiin tai aamut alkaa klo 05 kun nukkumaan päästy klo 23 ja tuhat kertaa siinä välissä herätty.
Voimia sinne ja tänne! Et ole ainut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se syy miksi olet väsynyt. normaalisti jos terve ihminen nukkuu suht hyvin niin jaksaa touhuta päivän.
tuskin sulla joka päivä on kahta pyykkikonetta pyöritettävänä. Tee välillä isompi satsi ruokaa ja sitten vaan lämmittelet. Mä en ikinä päivällä tee uutta ruokaa. syödään joko eilistä, jotakin valmista tai sitten mitä nyt sattuu kaapista löytymään.
Tee ruokaa ja laita pyykkejä silloin kun vauva on valveilla. Vauva nukkuu niin levähdä itsekin. Jos et päivällä saa nukuttua niin ainakin makoilet, lueskelet vaikka jotakin.
Olen itsekkin ollut joskus todella väsynyt, mutta asia korjaantui heti kun itse sai nukuttua. Vauvalle 1,1v unikoulu.
T: viiden lapsen äiti
Olette varmaan oikeassa, että vauvan huono nukkuminen on tässä iso tekijä. Huomaan olevani päivisin usein vähän "toisaikainen", unohtelen asioita, olen tosi ärtyisä ja keskittymiskyvytön jne. Vauva on maitoallergikko, se on oikein maitoaltistuksella todettu. Olen yrittänyt vahdata omia ja vauvan syömisiä, mutta yhteyttä minkään ruuan ja unien välillä on aika mahdoton löytää. Vauva on ollut myös pahassa korvakierteessä mikä on tehnyt tämän tilanteen entistäkin rankemmaksi. Mutta jotenkin vauvan ongelmallisuuteen on niin tottunut, etten oikein enää osaa ajatellakaan miten erilaista olisi, jos vauva nukkuisi ja olisi muutenkin terve ja tyytyväinen niin kuin esim. meidän keskimmäinen tuossa iässä. Hän oli ns. helppo vauva, josta ei suoraan sanottuna ollut minkäänlaista vaivaa - nukkui täydet yöt ja tuntikausia päiväunia ja oli pelkkää aurinkoa muun aikaa.
Eli ehkä pitäisi myöntää, että meillä on tavallista haastavampi vauva ja yrittää olla armollisempi itselleni. Kai tämä joskus helpottaa, toivottavasti! Ja yritän ottaa asian puheeksi mieheni ja äitini kanssa. Ei kai ole minun syytäni, että vauva on noin työläs!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin suosittelen unikoulua. Hyvällä tuurilla se sujuu ihan parissa yössä, huonolla tuurilla menee pitempään. Neuvolasta voi myös pyytää tähän apua, voi siis päästä sairaalan unikouluun.
Meillä vajaa 9kk lapsi unikoulutettiin (eli vieroitettiin yötissistä kun käytti vain tuttina) niin että lapsen herätessä itkemään vain laitettiin rauhoittava käsi vauvan kyljen, selän tai masun päälle, laulettiin, taputeltiin, mitä vain mikä tuntui rauhoittavan (joko vauvaa tai äitiä). Ekana yönä heräsi n. tunnin välein 5-15min huutamaan, tokana yönä parin runnin välein melkein 30min ajaksi huutamaan ja kolmantena yönä nukkui koko yön. Tämän jälkeen on tullut enää satunnaisia heräämisiä. Joillain unikoulu sujuu paremmin jos unikouluttaja on joku muu kuin äiti, eli olisi hyvä jos vaikka viikonloppuna aloittaisitte ja isi hoitaisi rauhoittelut.
Lisäksi kannattaa keskustella neuvolassa tuosta jaksamisesta. Voit saada jotain kotiapua tai vaikka jopa ilmaisen tukiperheen jonne lapset pääsisivät viikonlopuksi kerran kuussa (jonot vain taitavat olla joillain paikkakunnilla hurjat). Lisäksi MLL:n ja muutaman muun puljun kautta voi tilata lapsille hoitajan niin että ehtii nukkua tai hoitaa kotia rauhassa jos tuntuu että sille on tarvetta (ja siihen on varaa, MLL:n kautta hinta 6,20-8,20e/tunti riippuen alueesta).
Arkipäivien kiirettä voit osittain myös helpottaa tekemällä ruokaa niin paljon että sitä riittää pakkaseenkin (tai vaikka viikonloppuna tehdä ylimääräistä jos aika riittää) ja ostamalla välillä valmisruokia.
Muistathan myös että liikaa ei kannata itseltään vaatia. Minulla tämän asunnon kuntoon laittaminen on ikuisuusprojekti, aina on jotain rästissä ja jossain siivottavaa. Vierailulla käydessä usein ihmettelee miten joillain on niin siistiä vaikka talossa on lapsia, mutta muutama tuttu on paljastanut että heillä yleensä paniikilla siivotaan juuri ennen vieraiden tuloa ja monilla on joku huone johon ne ylimääräiset romut tuppaavat kertymään. Eli ei muutkaan yleensä ole niin siistejä kuin miltä näyttää :P
Tsemppiä raskaaseen arkeen!
No jos mies on kuitenkin pitkää päivää tienaamassa, niin miten olis jos ulkoistaisitte osan kotitöistä, jotta Sinulla olisi mahdollisuus levätä hiukan enemmän. Edes vaikka muutamaksi kuukaudeksi, jotta vauva hiukan kasvaisi?
Meillä maksaa viikkosiivous alle 40 euroa kerta, kun ottaa huomioon sen veroedun.
Ja sitten: omaa aikaa tarvitset. Sovit miehesi kanssa, että vaikka 2 h viikossa tai mikä nyt teille sopii. Oma aika on ihan välttämättömyys. Se on sitä itsensä rakastamista ja itsestänsä huolehtimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aivan samantapainen tilanne muuten, mutta meillä nukutaan kyllä yöt, mutta huudetaan päivät. Meillä yövalvomiset loppuivat 8kk:n ikäisenä ja se helpotti hetkellisesti väsymystä, mutta nyt on taas sairastettu viimeiset kuukaudet putkeen ja itse olen aika puhki. Tuntuu kun kaikki kaatuisi päälle ja vaikka mies auttaakin, käytännössä se apu on aika vähäistä, kun hänen aikansa menee remontoidessa. Yritetään yhdessä jaksaa!
Olen aloittanut vauvalle pehmeän unikoulun Elisabeth Pantleyn menetelmällä. Huudattaa en viitsi, kun en tideä miten paljon yölevottomuudesta menee kipeiden korvien ja allergiaoireiden piikkiin. Viime yönä herätti vain(?!) neljä kertaa joista kaksi kertaa sain nukahtamaan uudelleen silittelemällä, eli ei vaatinut imetystä. Tämä oli nyt kolmas yö Pantleyn menetelmää, joka näyttäisi ehkä siis tepsivän! Olen siis poistanut nännin vauvan suusta juuri ennen kuin tämä nukahtaa ja yrittänyt näin poistaa rintaan liittyvää "uniassosiaatiota". Toi9votaan, että jatkossakin yöt paranisivat samaa tahtia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla mies esim. tekee KAIKKI ruoat, oikein nauttii, kun saa työpäivän päätteeksi keskittyä itsekseen olemaan keittiössä. Saattaa esim. samalla kuunnella musiikkia. Minä en oo koko yhdessäolomme aikana tehny ruokaa ku muutaman kerran.
Mies myös hoitaa kotihommia muutenkin - pääasia, että saa tehdä ne omalla tahdillaan. Minä en siis komentele tekemään mitään, vaan annan rauhassa huomata, jos ei esim. puhtaita vaatteita ala löytyä, niin pesee kyllä itse.
Meillä ylipäänsä se tekee, kuka jaksaa. Jos ei kumpikaan jaksa, niin sitten ei sinä päivänä tehdä. Pääasia, että tulee syödyksi ja kaikki TÄRKEIMMÄT asiat tehdyksi. Siivoominen yms. ei kuulu päivittäin tähän kategoriaan.
Meillä on kolme niin sotkevaa lasta, että siivota saisi ihan tauotta! Kun on syöty, keittiön pöytä ja lattia on täynnä ruokaa, kun tullaan sisälle, eteinen on aivan kurassa, kun lapset leikkivät, leluja on pitkin, sohvatyynyt levitetty jne.
Ruokaa minun on pakko tehdä, koska mies tulee vasta illalla töistä ja lapsille pitää tarjota kaksi lämmintä ateriaa.
Pyykkiä mieheni ei ole pessyt varmaan kertaakaan, eikä myöskään ripusta märkiä tai viikkaa kuivia kaappiin koskaan, joten siinä hänellä varmaan olisi petraamista.
Ap
mies remmiin tai anoppi tms- miehelle vastuuta tai uhkaa erolla- vanha toimiva konsti- auttoi meilläkin-
miehen eli lasten isän tulee ainakin maksaa sinulle siivous- ja lastenhoitoapua- kuten meillä
Ostan yksityiseltä. Se jättää aikaa muuhun.
Esim. keittiö ja astiat toki laitetaan päivittäin, mutta jos lelut on joskus sekasin, niin ei mulla siitä pinna mene. Kunhan välillä kerätään, että saa imuroitua.
Nro 16
2 lämmintä ateriaa päivässä. Keski-Euroopassa taas nimenomaan suositellaan yntä lämmuintä ateriaa päivässä. Lapsuuden kodissanikin oli aina vain yksi lämmin ateria ja samoin nyt on omassa perhessäni. Muu ei olisikaan mahdollista, koska lapset ovat leikki-koulussa pâivât ja siellä ei saa ruokaa, vaan otetaan eväät mukaan. Hyvin olen itse pärjännyt, samoin lapseni ja heidän kaikki ikätoverinsa tuntuvat pärjäävän.
Jos vaikka viikolla antaisit lapsille vain sen yhden lämpimän aterian tai sitten jotain valmisruokaa toiseksi?
Imetyksestä: oletko varma, että maitosi riittää vauvalle, mitä jos kokeilisit antaa vaikka velliä lisäksi iltarinnan jälkeen? Vai onko edes kyse nälästä, vaatiiko muuten vain huomiota?
Ruuanlaittoon saat helpotusta sillä, että teet isompia satseja kerralla ja syötte samaa ruokaa pari kertaa. Ja jos on auto käytössä, pyri käymään kaupassa vain 1 krt/vko.