Kun 2v ei syö ruokaansa.

Yritän olla tekemättä numeroa siitä ettei ruoka kelpaa. Välipalalla tosin joudun välillä rajoittamaan jos lounas ei ole maistunut, mutta leipää tms. söisi välipalalla vaikka kuinka. Se taas vaikuttaa siihen ettei päivällisellä ole nälkä.



Uskon ettei kenekään ole kiva olla nälkäinen, eikä lapsikaan jaksa kauan harrastaa syömättömyyttä kun huomaa ettei se vaikuta meihin millään lailla.

Lapsi oppii tosi nopeaan, että tuossa tuo äiti hölisee jonninjoutavia, jos et pidä sitä mitä uhkaat tehdä.

Sääntö nro 2: tuonikäisen syömisistä ei kannata tehdä suurta numeroa. Lapsi syö kun on nälkäinen. Olen korjannut ruoat pois enkä ole antanut syötävää ennen seuraavaa " virallista" ateriaa, en ole tyrkyttänyt ruokaa siinä välissä lainkaan.

Sääntö nro 3: kiellä lapselta se minkä haluat hänen tekevän. Toimii meillä. Kun lapsi on kysynyt, mitä ruokaa on, olen sanonut että pinaattikeittoa, mutta se on sellaista herkkua että sitä ei sinulle annetakaan. Ja kovasti on senjälkeen kyseinen ruoka maistunut.

Näin meillä, ehkä näistä voisi soveltaa jotain teillekin?

Lapsi siis tietää että jos ei syö joutuu samaa ruokaa syömään uudelleen seuraavana ruoka-aikana ja että välipaloja ei tarjota jos ei syö.



Aamupuuron syöttämättä jättäminen uudelleen oli heltymistä, sillä samasta

asiasta tapeltiin viime viikolla ja ajattelin olla kerrankin hellämielinen.



Lapsi ei siis syönyt koko päivänä oikein mitään, paitsi nuo muutamat lusikalliset aamulla ja tuon mitä sitten illalla kahdeksan jälkeen annoin.



Mitä ihan oikeasti olisitte tehneet jos lapsi oksentaa ne annetut keitot pois?

Olisitteko todella olleet niin tiukkoja että lapsi ei olisi saanut edes illalla ennen nukkumaan menoa ruokaa??Kyseessä kuitenkin 2-vuotias ja ajattelin että on jo verensokeritkin niin alhaalla jne.



Entä sitten seuraavana aamuna/päivänä olisitte tehneet?



Kommentoikaa please.

Osoita lapselle ettei sinua kiinnosta vaikkei hän söisikään, niin hänellä ei ole mitään syytä temppuilla syömisen kanssa. Laitat pienen annoksen lapsen eteen, ja jos ei syö, heität sen pois. Seuraavalla aterialla tarjoat samaa kuin muilla.

Lisäksi tarjolla on maitoa, jota syömätönkin lapsi kyllä saa meillä juoda jos niikseen tulee, itse asiassa parivuotias saa vielä maidosta kaikki tarvitsemansa ravinteet, eli päivä tai pari lähes pelkän maidon varassa ei ole vielä kovin vaarallista tai edes huolestuttavaa. Lapsi kyllä oppii muutamassa päivässä, mikä on homman nimi, kunhan itse pitää säännöistä kiinni. Seuraavana päivänä minä tarjoaisin lapselle aamupalaa (antaisin ehkä kaksi vaihtoehtoa) ihan normaalista, jos ei huolisi, sanoisin että juo sitten vain maitosi (jos siitäkin kieltäytyy, niin sanon että hyvä on, sitten noustaan pois pöydästä). Ja seuraavan kerran ruokaa on tarjolla lounaaksi (esim. jos aamupala klo 8, lounas klo 11, välipala klo 14, päivällinen klo 17-18 ja iltapala klo 20)ja jos ei kelpaa, niin ei voi mitään jne. Kyllä lapsi sen oppii, kun huomaa että et ota asiasta kovaa stressiä.

Miksi et kysy häneltä ottaisiko aamulla vaikka leipää? Miksi sen pitää olla puuroa. Mulla on 3 lasta ja ei ole kenenkään kanssa koskaan ollut ongelmia syömisessä. Teen sellaisia lapselle maistuvia ruokia joita tiedän heihin uppoavan. Mannavelli on heidän herkkua aamuisin mutta koska on niin pitkäkestoinen tehdä niin en sitä joka aamu heille laita. Syövät välillä myös ihan paahtoleipää ja kaakaotakin.



Mulle ei koskaan tulisi mieleen pakottaa syömään tuolla tavalla, saatika jättää ruokaa niin että sitä on pakko syödä seuraavalla kerralla. Muista, että 2 v on uhmaiässä ja sä voit vaan vääristää sitä uhmaa tuolla tavalla. Jos hänellä on nyt joku vaihe meneillään niin kyllä se ohi menee. Ei se tarkoita että hän koko loppuelämän nirsoilee. 2 vuotiaat ei itsekään tajua mikä heidän kropassaan viuhtoo ton uhman aikana. Se on kova ikä ja kovaa elämää myös heille.



Mitä jos nyt itse yrität olla menettämättä hermoja ja teet sitä ruokaa mikä maistuu. Meillä ainakin uppoaa kaikki pastat, perunamuussi-systeemit, lihapullat jne. Pinaattikeittoa ei vieläkään 4 v halua mutta vanhemmat lapset sitä jo syö. Tsemppiä:)

mulla kohta 2 vee, eikä suostuis syömään kuin keksiä jne makeaa...

kyllä ottaa pattiin kun väsää ruokaa, eikä toinen syö!

mutta silti, kiukku pitää niellä ja ruoka pois ja muksu pois pöydästä ja seuraavaalla ruualla seuraavan ruuan tavarat. ei mitään pinaattikeiton pakotusta joka safkiksella, vaan iltapalalla iltapalaa ja lounaalla lounasta jne... ja ruoka vaan pois jos ei maita.

pienet lapset syö pyrähdellen terottaa mun lastenlääkäri-isoisä. sitä mantraa koitan päässä hokea kun oikein vituttaa. missään tapauksessa ei sais pakottaa. syömisestä tulee muuten kauheeta sotaa uhmiksen kanssa. sun on pyrtitävä pysymään kylmän viileänä, kuin et huomaisikaan.

jättää traumoja syömispakotukset. mua pakotettiin syömään pienenä. saatanan sadistit! nyt taistelen itseni kanssa etten tee samaa paskaa lapselleni

Jos ei syö aamupalaa luultavasti syö lounaan jos ei sitäkään luultavasti on nälkä jo välipalalla tai viimeistään iltaruualla tai iltapalalla. Minulla ei ole mitään tarvetta käydä valtataistelua lapsien kanssa ruuasta.

Tai tehdä kenenkään syömättömyydestä ohjelmanumeroa.





Hirvitti lukea tekstiäsi ap.

mutta jos 2 v. ei suostu syömään kulloinkin tarjolla olevaa ruokaa, hänet ystävällisesti poistetaan pöydästä. Jos lapsi hetken päästä pyytää jotain syötävää, muistutan häntä ettei syönyt äsken tarjolla ollutta ruokaa. Kiukkukohtaushan siitä seuraa, mutta koitan itse rauhallisesti kertoa koska seuraavan kerran syödään. Kohtuus tässäkin, jos meillä 2v. on skipannut aamupalan ja lounaan, en venytä välipalan tai päivällisen tarjoamista kovin pitkälle. Pääasia ettei anna perikasi siinä ruokailuilanteessa ja ala hyppäämään lapsen mielen mukaan.

Toi että jos ei syö pinaattikeittoa lounaaksi, annetaan sitä vielä välipalalla, kuulostaa mun mielestä vähän oudolta. Varsinkin jos muut syö jotain muuta...

Jos ei kelpaa, niin pois pöydästä ja sillä selvä ja ruokapöytään sitten vasta seuraavalla aterialla.

Tärkeää minustakin juuri se, että hommasta ei tehdä mitään numeroa; jos ei maistu, niin ei maistu ja seuraava " tarjoilu" sitten muutaman tunnin päästä.

Vierailija:

Osoita lapselle ettei sinua kiinnosta vaikkei hän söisikään, niin hänellä ei ole mitään syytä temppuilla syömisen kanssa. Laitat pienen annoksen lapsen eteen, ja jos ei syö, heität sen pois. Seuraavalla aterialla tarjoat samaa kuin muilla.

et jos lapselle tulee jotain traumoja kun pakotetaan tai tuputetaan mut sitten toisaalta taas ajattelen että sitä mitä tehdään niin ON syötävä ja On kelvattava. Kiva kun äiti ei nyt oikein itsekkään tiedä missä menis...

Mä olen kyllä aika määräävä persoona.



Tosiaan tää näyttää olevan nyt iso taistelu meillä joten ehkä yritän ottaa sen välinpitämättömämmän asenteen sitten vaikka se kyllä vaikeaa onkin.

Puuroista on meillä lapset aikaisemmin tykänneet ja muut lapset syö ja haluaa niitä ja siksi meillä sitä tarjotaan vastakin.



Meillä syötäis vain muroja (joita isä ostaa), leipää ja makaronia ja nakkia jos lapset saavat syödä vain sitä mitä haluavat. Siksi olen sortunut tuohon tuputtamiseen.



AP

että 2 veen ollessa kyseessä, ei siitä ruokailusta kannata tehdä nin kovin suurta NUMEROA. Pois vaan pöydästä jos ei kelpaa. Kyllä jossain vaiheessa joku ruoka kelpaa!



Mäkin muistuttelen itseäni kun meinaa savua tulla korvista, että pienet lapset nyt vaan toisinaan syö huonosti...siis ettei maistu. Väkisin ei syö kukaan, pakottamalla kasvatetaan vaan uutta syömisongelmaisten sukupolvea! T: Buliimikko

metallimude:

pienet lapset syö pyrähdellen terottaa mun lastenlääkäri-isoisä. sitä mantraa koitan päässä hokea kun oikein vituttaa. missään tapauksessa ei sais pakottaa. syömisestä tulee muuten kauheeta sotaa uhmiksen kanssa. sun on pyrtitävä pysymään kylmän viileänä, kuin et huomaisikaan.

jättää traumoja syömispakotukset. mua pakotettiin syömään pienenä. saatanan sadistit! nyt taistelen itseni kanssa etten tee samaa paskaa lapselleni

lapsesi tulevaisuuteen. Meinaan jos äidistään ottaa siinä suhteessa mallia, niin hyvin ei tule käymään.

Vierailija:

Meillä 2v jolla todella kova uhma ja

on ollut tappelua viimeaikoina ruuan kanssa.

Tämän päivän saldo seuraava. Aamulla ei suostunut syömään aamupuurostaan kun muutaman lusikallisen. No sanoin lapselle että menee sitten pois pöydästä ja saa syödä saman puuron päivälliseksi.

No sitten hellyin kuitenkin ja tein pinaattikeittoa ja kananmunaa päivälliseksi. No näihin lapsi ei sitten suostunut koskemaan ollenkaan.

Kun ei edelleenkään syönyt, niin otin ruuan pois ja tarjosin useampaan otteeseen uudelleen samaa ruokaa mutta ei suostunut syömään ollenkaan. Muu perhe sitten söi muita ruokia. Huutoa ja itkua ja raivoamista riitti.

Nyt nukkumaanmenoaikaan sanoin että pinaattikeittoa on maistettava edes jos meinaa mennä nukkumaan tai saada mitään muuta. No ei suostunut ottamaan. Syötin sitten puoliväkisin muutaman lusikallisen, mutta lapsi oksensi kaiken pois.

Siis mitä tämä on, voiko olla todella noin jääräpää vai mitä?

Tietääkseni ei ole allerginen millekkään noista ruoka-aineista ja on kuulemma hoidossa tuota ruokaa syönyt.

Kun kuitenkin antoi syöttää muutaman lusikallisen, vaikka oksensikin pois ja niin annoin sitten iltaruuan ja leipää ja maitoa.

Nyt kauhea morkkis kun olen koko päivän pitänyt lasta nälässä. Olen kaiketi oikea sadisti. Mieskin jo suuttui kun oli sitä mieltä ettei kukaan nyt kylmää keittoa syö. Monta kertaa on kyllä ruokaa lämmitelty päivän aikana mutta eipä se lämpöisenäkään kelvannut.

Miten te muut olisitte toimineet tässä tilanteessa?

vaan yhden päivän syömättä, niin ei kait niin kauhee hätä ole kun on varmaan juonut kuitenkin... Jos on oksentanut pakolla syöttämäsi ruoat, niin voihan sillä olla vaik huono olo ja sen takia ruoka ei maita.

tuputin sitä samaa ruokaa? Suuri osa jättää myös ruuatta mutta tarjoaa sitten toista ruokaa seuraavalla ruualla eli sekö on se oikea tapa?



Kyllähän mulla onkin koko päivän ollut tunne että tää menee jotenkin ihan pieleen koko juttu.

No onneksi pieni meni kuitenkin ihan hyvillä mielin nukkumaan (kun äiti antoi periksi). Oli nyt sitten kasvatuksellisesti miten vaan.



Mulle tuo ruuan syömättömyys/kelpaamattomuus on jotenkin iso juttu kun kuitenkin väännän lapsille terveellistä, monipuolista ja vaihtelevaa ruokaa ja siihen pitää nähdä vaivaa ja aikaa (jota ei kolmen lapsen perheessä juuri ole liikaa) ja sitten jää ruuat syömättä niin harmittaa ihan älyttömästi.



Taidan olla jonkin sortin psykopaatti:(.

Eikä sitä samaa ruokaa tarvitse tarjota. Ihan kuin rankaisisit lasta siitä, että hän ei syönyt. Tarjoa aamulla vaihdellen puuroa, leipää, muroja, jogurttia milloin mitäkin. Syö jos on syödäkseen. Lounas on sitten sitä mitä syötte. Jos lapsi edelleen kieltäytyy, tarjoa varhennettu välipala. Ja päivällinen sitten normaaliaikaan. Ei missään nimessä rangaista lasta sillä samalla ruoalla sataa kertaa päivässä. Ole itse tyyni ja poista lapsi pöydästä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa :) Meillä sama taisto käydään useinkin 3-vuotiaan kanssa. Tänään ei kelvannut kaalilaatikko lounaalla, joten meni päikkäreille vain pieni maitotilkka masussaan. Välipala maistuikin sitten heti päikkyjen jälkeen. Päivällinen meni jo ihan normaalisti. Meilläkin on tällaisia päiviä ja yritän vain itse ajatella, että kyllä lapsi osaa omaa syömistään säädellä. Ei se nälkään kuole. Malttia ja voimia " ruokataistoihin" vaikka ei niistä taistoa kannata kyllä tehdä.

mutta kerronpa silti meidän " tarinaa" : Esikoinen syö todella huonosti ja pidän silti kiinni siitä, että tarjoan ruokaa monipuolisesti. Tulos on se, että koko ikänsä (nyt 4 v ) on syönyt suunnilleen vain silloin, kun on tarjolla esim. makaronilaatikkoa. Silti valmistan myös muita ruokia, vaikka tiedän pojan karttavan melkein kaikkea paitsi makaronia ja jauhelihaa. En tee asiasta numeroa, mutta houkuttelen kyllä lapsia syömään esim. leikin avulla: nyt tulee Rolle, Pusku, Puuha-Pete jne. Tämä siis tehoaa 2-vuotiaaseemme, ja jos ei, niin sitten ei ole nälkä.



Pinaattivelliä yökkäili ennen meidän 2 v. myöskin, samoin esikoinen pienenä. Sitten kun pitkän tauon jälkeen kokeilin uudelleen, niin maistui.



Eli siis semmoinen synti kuin laulut ja leikit minun tililläni =)

Tarjoan ruokaa, ai et syö, no älä sitten. Seuraavalla aterialla tulee sitten seuraava ruoka, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Ei lapsi nälkään kuole kun ruokalautanen on edessä.

eli esikoisen takia olen alun perin lähtenyt leikki-linjalle, kun hän tulee ERITTÄIN levottomaksi ja aggressiiviseksi, jos ei syö ja verensokerit tipahtaa alas. On siis pakko saada edes jotain usutettua kurkusta alas ja nuoremman (nyt 2 v ) kanssa tuo hätähoukuttelukeino on ollut jopa tehoavampi. Ja ei siis sentään joka aterialla leikitä=)