Lue keskustelun säännöt.
Voi jumankekka kiehun raivosta...(aiheena sukulaiset)
10.07.2007 |
Serkkuni on sitten päättänyt omia isovanhempieni vanhan maatilan kotitalon itselleen ja tyttöystävälleen... Ovat asuneet siellä ilmaiseksi viime vuoden kuin sikolätissä, piha jne. ihan rempallaan, kaikki kulut talosta ja pihasta langenneet vanhan mummoni maksettavaksi mutta tämä nuori pari ei pistä tikkua ristiin... Mummoni on asunut talossa aina kesät, talvet kaupungissa kun on ollut kaikenlaista kremppaa ym. Nyt on tämä hävytön tyttöystävä sitten alkanut käyttäytyä härskisti mummoani kohtaan ja käytännössä estänyt tämän pääsyn kotiinsa koko kesän ajan...
Mitä tässä nyt oikein voi tehdä? Mummo kertoi äsken itkien puhelimessa tilanteesta ja olen ihan raivona... ettäs kehtaavat! Itse omistan siskoni kanssa ko. tilasta kolmasosan, tosin en ole siellä vuosikausiin käynyt (välimatkan takia).
Kommentit (5)
teette SOPIMUSPAPERIT kuntoon esim. serkulle/tyttöystävälle vuokrasopimus jossa ehdot kunnossapidosta ja mummon oikeudesta käyttää paikka. Jos ette vuokraa halua periä niin sen eteen voi työtä tehdä. Selvität omistus-ja hallintaoikeudet kiintiöön. Selvitettä vastuut - velat/ylläpitokustannukset/varat ym.
Voitte pitää kokouksen itse mutta myös juristi voi järjestää kokouksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä ei ole mikään murju, vaan ihan kelpo maalaistalo joka on ollut aina hyvässä kunnossa ja hoidettu. Sikolätillä viittasiin siihen, että kuulemma tämä pariskunta on päästänyt paikat ainakin sisältä ihan kamalaan kuntoon, siis eivät siivoa koskaan jne. Pihaa ja muuta ei ole hoidettu ollenkaan.
Pahinta tässä on kuitenkin siis se, että mummoani eivät enää päästä vanhaan kotiinsa. Tuo epäsiisteys on pikkujuttu siihen verrattuna.
ainakin mummollasi täytyy olla pääsy taloonsa.
Toinen varma asia on se, että isossa vanhassa talossa on aivan järjetön työ!
Ja jos serkkusi on perikunnasta ainoa, jolla on taloon kiinnostus, niin ilman häntä paikka täytyisi myydä tai jättää kokonaan heitteille. Niin kuin sanoit, et itsekään sielä vieraile.
Näissä perintöpaikoissa on se ongelma, että kaikkien = ei kenenkään ainakin mitä tulee vastuuseen.
Suosittelen, että myytte osuutenne serkullenne, että edes joku pitää paikkaa pystyssä, jos se on mummollennekin rakas.
Mikäs on muuten mummon terveydellinen tilanne? Jospa parista tuntuu hurjalta ottaa vastuuta vanhasta ihmisestä ja hänen terveydestään paikassa, jossa apu on kaukana?
Talvisin talon ja pihan hoito vaan oli hänelle yksin liian rankkaa.
Ongelma on se, että serkkuni on ihan tyhjätasku, hänellä ei olisi varaa ostaa taloa itselleen.
mutta jos se on vanha talo jossain maalla kaukana mistään niin eipä siitä paljon vuokraakaan voisi periä. Voi olla, että vuokraksi riittää ihan vain se, että ovat ylläpitäneet murjua talven yli. Ja se mitä sinä sanot sikolätiksi voi hyvinkin olla puolen vuoden siivouksen tulos - miten lienee mummosi jaksanut viimeaikoina enää siitä huolehtia, kun ei pysty talvisin siellä enää asumaankaan. Sinähän et sano siellä käyneesi ja sen kuntoa nähneesi vuosikausiin.
Nimimerkillä ostin 3 vuotta sitten tuommoisen ja olen nyt saanut sen siivottua " sikolätiksi" , kun edellinen omistaja oli sinne vanhuuden pihiydessään kerännyt lahonnutta polttopuuta, vanhoja akkuja, autonrenkaita ja ties mitä vieriviereen pihalle ja lattiasta kattoon sisälle. On mennyt muuten yksi jos toinenkin euro ihan kaatopaikkamaksuihin ja jätelavoihin...