Pelkäättekö kätkyt kuolemaa?Käytättekö hälyttimiä?
Itse pelkään, vähän turhankin paljon... Ekana sitä pelkäsi keskenmenoa, sitten kohtukuolemaa ja synnytystä ja nyt sitten vielä käytytkuoleman riski. Ahdistavaa.
Onko kellään kokemusta kätkyt hälyttimistä? Mietin aikanaan sellaisen hankkimista mutta ajattelin että ehkä se jo menee vähän yli. Mieluusti kuulisin kuitenkin siitä kokemuksia ja kiinnostaa myös että onko mahdollista elvyttää lasta jos ko hälytin hälyyttää ja lapsi ei hengitä? eli onko siitä käytännössä mitään hyötyä..
-Tepa- ja lapsi 4kk
Kommentit (6)
Pelkään todella paljon lapsen menettämistä, kätkytkuolemaa varsinkin ja sairastumista. Hälyttimistä en tiedä, mutta olen miettinyt sellaisen hankkimista...
siis oikeesti, onko semmosia olemassa? otsikon perusteella luulin et tarkotat itkuhälyä mut semmonenhan on varsin tavallinen ja melkein kaikilla. en oo kuullukaan tuommosesta kätkythälyttimestä, miten se toimii?
noista peloista: minulle tulee aina (tai siis mol kerroilla näin oli) ihan viimesillään raskaana ku oon semmonen pelko et jos nyt sattuu jotain ja meille ei tuukan sitä vauvaa, entäs sitten?!?!? et jos vauva kuolee ihan lopussa kohtuun tai synnytyksessä tapahtuu jotain. en niinkään pelänny keskenmenoa, tuulimuna ajatuksena oli hirvittävä mut onneks sydänäänet kuulu aikasin neuvolassa. kätkytkuolemaa en oo osannu pelätä. mies joskus hämmästelee ku vauva nukkuu harso naamalla ja sukulaiset ku nukutan mahallaan vauvaa (vajaa 3kk) mut uskon et vauva kääntää pään jos ei saa kunnolla happee tai alkaa huutamaan jos liikaa vällyjen alle jää, samaa uskon jos vahingossa sängyssä vauvan päälle kierähtää ni nopeesti se ahdingostaan ilmottaa.
metallilevy sujautetaan patjan alle :) meille mies meinasi hommata, mutta sain hänen päänsä käännettyä. toinen oli videokuvaa ottava hälytin, mutta istunkos minä sitten tv:n äärellä ja katselen kun tyttö nukkuu? ei siis sitäkään hommattu.
minä toki pelkään myös kaikkea mahdollista, mutta koitan olla murehtimatta liikaa kun kaikille asioille kun ei voi mitään. menee sitten pelätessä koko ihana vauva-aika :) ottakaa tekin relax! :D
cec ja tyllerö 5kk+
tytön ollessa ihan pieni ja pelkoa jatkui kylläkin ajan myötä lieventyen varmaan ensimmäiset puoli vuotta. Kävin silloin myös lukemassa netistä tietoa kätkyt kuolemasta ja sekös vielä lisäsi ahdistustani. Pelkoa lisäsi myös tyttöni pienipainoisuus. Saatoin joskus iltaisinkin vain istua ja itkeä tytön sängyn vieressä,koska pelkäsin koko ajan,että jotain kamalaa tapahtuu. Mieheni yritti ja saikin pidettyä minut kasassa pahimpina aikoina. Hän koitti rauhoitella ja silloin minulla vaan oli ajatus,että eikö tuo toinen tajua,että oikeasti jotain voi tapahtua? Nyttemmin olen tajunnut,että kyllä hänelläkin varmasti oli saman kaltaisia pelkoja,mutta jos hän olisi ne minulle näyttänyt,niin miten pahaksi minun oloni olisi vielä mennyt?!? Neuvolassakin kerran mainitsin asiasta ja terkka sanoi minulle vaan,että se on niin harvinaista ja epätodennäköistä,mutta hyvä kun olet tuollaisiakin asioita ajatellut...se ei juurikaan minua lohduttanut silloin! Joskus vain odotin ja toivoi,että aika kuluisi nopeasti ja että pahin riski aika menisi ohi. Nyt tyttöni on jo 1v 2kk ja jälkeenpäin ajateltuna tuo pelkovaihe kyllä todella haittasi pahasti vauva ajasta nauttimista,joten koittakaa hyvät ihmiset saada jollain keinolla lievennettyä sitä pelkoa ja puhukaa asiasta jollekin,vaikka ammatti ihmiselle. Aurinkoista kesää kaikille ja nauttikaa niistä ihanista pienistä nyyteistänne!!! =)
uniapneapatjaksi sitä kutsuttiin sairaalassa lastenosastolla kun meidän minit siellä alkuun joutuivat keskosuuden takia olemaan. ekalle kotilomalle laitetta tyrkytettiin mukaan, mutta eipä huolittu... ois varmaan ollut aika vaikeeta totutella normaaliin nukkumiseen kotona jos alkuun patja olis nakuttanut ja varmistanut että vauva hengittää koko ajan. enpä ole kyllä kätkytkuolemaa osannut pelätä, vaikka alle kaksikiloisena vaavit kotiin saatiin.
sellainen hälytin, olin niin peloissani tuon kätkyt kuoleman suhteen...rauhoitti siis mieltä, kun yöllä heräsin ja näin vihreän valon vilkkuvan (muuten kun oli hiljaista). Olisiko suurin apu ollut psyykkinen mielenrauha...? Hälytys olisi tapahtunut muistaaksenin 20 s hengittämättömyyden jälkeen. Enpä tiedä onko kätkyt kuolema mitenkään estettävissä, mutta laite olisi hälyyttänyt myös, jos vauva kääntymään opittuaan olisi kierähtänyt kasvoilleen (eikä olisi saanut happea) tai esim. vetänyt henkitorveen jotain (limaa tms.). Voi olla kaukaa haettuja juttuja, mutta olin vauvan syntymän jälkee tosi " hermoheikko" ja ainakin psyykkinen apu oli tuosta laitteesta. Tosin kun poika oppi nousemaan seisomaan, ei laitetta voinut enää käyttää (tuli ns. turhia hälyytyksiä).