vanha kuumeilija palaa palstalle, mahtuuko takaisin ?

tuolta kuumepuolelta, mutta siitä tosiaan taitaa olla vuosia aikaa ;) Harva nikki jää mieleen, mutta sinä ja sinun juttusi jäi. Jos nyt ihan oikein muistan, olet hän, joka silloin erosi jne. Oletko hän?



Minä vaan taustailen, lapset on " tehty" , pitkän kaavan luomu (" teko" kesti pitkään) ja inssi. Ikuinen kuumeilija taidan olla. Lueskelen ahkerasti ja välillä kirjoittelen omia kokemuksia. Etenkin inssipinot kiinnostaa... Sitä elää niin täysillä muiden mukana.



Toivotan mitä parhainta Onnea hoitoihin. Olisiko vihdoin Sinun vuorosi? =)

Mukaan vaan, tervetuloa takaisin! Itsellä ei vielä kuin parin vuoden palstailukokemus, joten ei taideta olla tuttuja ennestään... ;)



Tännehän tosiaan mahtuu mukaan, nyt kesällä varsinkin on aika hiljaista! :)



Killa

Kuumeilimme entisen mieheni kanssa omaa nyyttiä neljä vuotta.

Lopulta lapsettomuus raastoi meidät eri teille, ystävinä kylläkin.



Nykyisellä miehelläni on poika entisestä suhteestaan.

Hääkellot soivat meille kesän alussa ja heti sen jälkeen lähdimme

hakemaan apua Väestöliitosta - koko 4-vuotisen suhteemme ajan

olemme olleet ilman ehkäisyä - tuloksetta, eli tiesimme jotain

vikaa nimenomaan minussa olevan.



Nyt on toinen kierto clomeilla menossa, eilen pistin vatsanahkaan

irrotuspiikin ja kaikkemme jälleen yritämme.



Seuraavan kierron jälkeen olemme menossa ensimmäiseen

inseminaatioon ja pääni on siitä aikamoisen sekaisin.



Sitä jotekin ajattelee, ettei tällainen voi omalle kohdalle osua.

Kysyn itseltäni miltei päivittäin, miksi minulle on käynyt näin ja

mikä tarkoitus tällä kaikella mahtaakaan olla ...



Sekä minun että mieheni sisaruksien parisuhteissa vauva on

tullut heti kun ehkäisy on jätetty pois, se lisää tätä tuskaa ja

vaikeuttaa katkeroitumisen estämistä.



Mutta pitää ajatella positiivisesti, eihän tätä muuten jaksaisi :)

Ja onnittelut rouvalle =)



Teillekö ei entisen miehen kanssa hoitoja tehty? Minä tietysti liputan inssin puolesta, kun ekalla kerralla onnisti. Toimenpide itsessään on helppo (no, vähän voi sattua).



Toivottavasti ette sinne asti pääse... Haikara löytäköön oikeaan osoitteseen aiemmin.

Kävimme myös entisen mieheni kanssa hoidoissa.

Silloin söin neljä kiertoa Clomifenia ja vasta sen jälkeen kun ei

onnistunut, mieheni tutkimukset aloitettiin



Perusanalyysin perusteella tohtori totesi, ettei ainakaan

luonnollisella tavalla yhteistä lasta tule ja hyvin harvinaista

olisi jos lääketieteelliselläkään avulla.



Olimme aika kakaroita silloin vielä ja jo ennen tuon lopullisen

tuomion kuulemista tiemme lähtivät eri suuntiin.

Onneksi, koska pahinta olisi ollut se, että tietää,

ettei oman rakkaansa kanssa koskaan yhteistä lasta saisi.



Periaatteessa nykyisen mieheni kanssa minun raskautumisen ei pitäisi

olla mahdotonta, koska tämän hetkisten tietojen valossa

ainoa " vika" mikä minussa on, on se, että munasolu ei irtoa.



Mutta pelottaa, että jos se ei olekaan pelkästään siitä kiinni -

kuukautiskiertoni kun on aina ollut säännöllinen vaikkakin pitkä.



Ehkäpä se on sitten sitä, että kohdunkaulaani vartioidaan

niin tarkkana, etteivät siimahännät pääse sisälle ;)



Inseminaatio hiukan pelottaa, sattuuko se kamalasti ?

Tosiaan, jos ainoa vika on ettei munasolu irtoa, niin ei pahalta kuullosta ollenkaan. Saa siis nähdä, mitä irrotuspiikki ja romantiikka saa aikaan..



Tosiaan inssi ei ole paha. Etukäteen kehoitettiin ottamaan särkylääkettä. Vaikken tosta alapään ronkkimisesta niin välitä, niin eipä se juurikaan sattunut. Nopeasti oli homma ohi. Toimenpiteen jälkeen jäin lepäilemään noin 20 min, jonka jälkeen lääkäri tullessaan huoneeseen kysyi " Mites romantiikka täällä.." Heh ;) Mitään vuotoa ei jälkeenpäin ollut.



Olen kyllä lukenut, että joillakin inssi olisi ollut kivulias, mutta voin vannoa, että kipeämpääkin saattaa sen johdosta olla tiedossa..



Mikä tilanne nyt, irrotuspiikin laitoit ja ovis oli siis jo? piina alkanut?

Kuten huomaat, olen pysynyt palstalta poissa yli kaksi viikkoa!

Olen koittanut olla ajattelematta koko asiaa, etten ala kuvitella

mitään " oireita" ja tipahda taas korkealta ja kovaa.



Tosiaan, huomenna tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä kun

iskin vatsanahkaan sen irrotuspiikin. Tuossa viikonloppuna aloin

pohtia sitä, että tässä kierrossa ei nyt sitten ole kuukautiskipuja

lainkaan, mutta rinnat on taas ihan pinkeenä.



Viime kierrossa, eli siis ekassa " irrotuspiikki-kierrossa" mulla

alkoi kauheat kuukautiskivut jo runsas viikko piikityksen jälkeen.

Eli siihen verrattuna nyt elellään ihan toisinlaisissa tunnelmissa.



Ja jos tämäkään ei nyt ole SITÄ niin ei voi taaskaan muuta

todeta kuin, että naisen elimistö erilaisine tuntemuksineen on

sitten mutkikas ja tuntematon :)



Koitan täällä olla positiivisella mielellä ja toivoa parasta, mutta

samalla yritän olla ajattelematta koko asiaa.



Lauantai-aamuna ajattelin testata jos kuukautiset ei ennen sitä

ala, jännää ...



- Vilmis

Jännät ajat sulla =) Hitsi, viikonlopulle ajattelit sinnitellä. Onko siinä irrotuspiikissä hcg:tä, eli voitko edes ajatella testiä aiemmin? Mä en noista lääkityksistä tiedä mitään. Mulla kroppa toiminut aina suht samalla kaavalla. Olin sitten ollut raskaana tai en. " raskausoireet" alkaneet viikolta 6.



Kovasti tsemppiä pitkiin piinapäiviin =) Ja peukut kohti kattoa. Toivottavasti vierailusi tällä puolella jää hyvinkin lyhyeksi ;)



Tule kertomaan miten päivät menee, käyn kuitenkin urkkimassa joka päivä. Miten ihmeessä olet malttanut pysyä pois.



Omppis

Meillä on nyt kaksi pientä, 4 ja 1-vuotiaat. Molempia on tehty hartaudella, kun eka saatiin viimein aikaiseksi leikkauksen jälkeen päätettiin heti että toinen saa tulla. Ikäerosta voi päätellä että ei tullut ihan tosta vaan......En aikanaan kirjoitellut varmaan kovin aktiivisesti, mutta käytin silloin nikkiä Eva.

Vaikka lapsia on saatu, lapsettomuuhistoria on osa minua, siksi kai tänne eksyin nytkin. Onnea jatkoon, mukava tavata vanhoja tuttuja ;)

Heipsan, tällä kertaa hiukan alamaissa:



Kuukautiskivut alkoivat eilen, kramppaa kovasti eli tarkoittaa

sitä, että torstaina alkaa vuoto. Voihan vimpura!



Seuraavassa kierrossa otetaan sitten tupla-annos clomifenia ja

koitetaan vielä luonnollisin keinoin ja ollaan hormoni-noitana :)



Mutta sitten sen jälkeen on edessä inseminaatio.

Suuntaan jo ajatukset siihen ja valmistautumiseen,

kun pelkkä ajatuskin siitä ottaapi koville.



Vaikka tämä olikin vasta toinen " virallinen" yrityskierto niin

silti alkaa jo pessimismi nostaa päätään, seitsemän vuoden

vauvakuumeen jälkeen varmaan ihan ymmärrettävääkin, kai.



Pelkään, että katkeroidun miehelleni ja hänen 4-vuotiaalle pojalleen

ja että suustani alkaa tulla sivalluksia siitä, että eihän tämä mukamas

miehelleni ole yhtä suuri asia kuin minulle, sillä hänellähän jo on

lapsi. Mikä ei tietenkään ole totta.



Jotenkin sitä vaan miettii, että miltä mahtaa tuntua se tunne, kun

saa tietää olevansa raskaana ... mahdankohan minä koskaan

saada kokea sitä.



- Vilmis

Esikoisen odotus alkoi juurikin kovilla menkkakivuilla. Ravasin vessassa, kun koko ajan oli tunne, että nyt lorahtaa. Vaan ei. Näitä kipuja kesti muutaman viikon, luulin monesti, että kesken menee, sitä luokkaaa kivut oli.



Ymmärrän (ja tiedän) miltä tuntuu, kun kivut alkaa. Suunpielet kääntyy alas ja masentaa. Muuta onneksi se ei kaikissa tapauksissa tarkoita vuotoa.



Kyllä katkeruus tunteena on sallittu. Monesti itse ekat vuotopäivät kärvistelin ja välttelin kaikki lapsellisia tuttuja, mutta ovista kohden tunnelmat aina nousi. Varmaan tuttua?



Jos nyt ei tärppää, niin uudella sisulla taas! Sinulla valitettavasti vauvatoive vuosia on niin paljon takana, että helppoa varmasti ei ole. Joka kuukausi sitä kuitenkin lataa itsensä täyteen taistelutahtoa ja putoaa sitten korkealta ja kovaa. Tuota kun olet tehnyt vuodesta toiseen, niin voin vain arvata miltä tuntuu, kun muut tsemppaa.



Toivon, että sinun vuoro tulee vielä. Pakko tulla.



Tulethan kertomaan, miten kävi.

Elikkäs menkat alkoivat tänä aamuna kuten tuossa jo

aavistelinkin. Tällä hetkellä ei tunnu miltään, vaikka viimeksi

vuodon alkaessa olin todella maassa. En taida enää jaksaa

edes toivoa enkä tsempata, sitä vaan elää päivästä toiseen

tämän asian kanssa. Tämä nyt kuitenkin oli vasta toinen kierto

jossa raskautuminen olisi edes mahdollista, mutta silti tuntuu

kuin oltaisiin virallisesti yritetty nämä neljä ehkäisemätöntä vuotta ja

siksi tuntuu, että eihän tästä tule koskaan mitään.



Onneksi on sentään kesä, aurinkoa ja siskontyttö tulee

ensi viikoksi hoidettavakseni - saa muuta ajateltavaa.

Ja parin viikon päästä sitten taas yritetään, tällä kertaa tupla-

clomien avulla.



Aurinkoa!



- Vilmis

No, toivotaan että pari viikkoa menee nopeasti, että pääsette tositoimiin (tai saahan sitä aiemminkin toimia ;). Näin kesällä aika tuntuu rientävän liiankin nopeasti syksyä kohti. Jospa tuplaclomit tehoaisivat paremmin ja irrotuspiikin laitat, eikös niin? Jos " vasta" kaksi virallista yrityskiertoa takana, niin toiveita clomeilla on ja sitten se inssi. Ja mitä kaikkia muita mahdollisuuksia vielä inssin jälkeen... Joku nappaa kiinni.



Aurinkoista viikonloppua ja hyvää mieltä =)



Omppis

nostan meidän omaa ketjua..

On ollut niin kiirusta etten ole palstalle kerennyt edes kurkkimaan!

Onneksi on muuta ajateltavaa kuin pelkkä vauva-asia, muuten

tulisin varmaan hulluksi.



Viikon päästä olisi sitten raskaustestin aika, jos sinne saakka

päästään ilman vuotoa. Tässä kierrossa tupla-clomituksella saatiin

aikaan kolme kypsynyttä munasolua ja kohdun limakalvon

paksuunnuttamiseksi käytän kaksi viikkoa Lugesteronia.



Ja toivon taas niin kovasti että oikein sydämeen sattuu ...



Olemme myös päättäneet, että yhden kerran kokeillaan

inseminaatiota ja sitten pidetään hoidoista taukoa ensi kevääseen

saakka, jolloin elämäntilanne hiukan rauhoittuu.



Hiukan on sellainen olo, että aika loppuu kesken.

Koeputkihedelmöitykseen kun meidän tiemme ei tule viemään.



Viikon päästä ollaan viisaampia :)



- Vilmis

Ihan hyvä, että muut asiat pitävät kiireisenä ;) Kolme munasolua.. sehän voi tarkoittaa vaikka kolmosia.. heh. Koko pesue kerralla. Ei tekemisen puutetta vuosiin.

No, höpinät sikseen.



Ei kai teillä aika lopu kesken vielä vuosiin? Inssiä voi yrittää monta kertaa. Saanko kysyä, miksei koeputkihedelmöitys voisi olla yksi mahdollisuus?



Tulehan kertomaan kuulumisia. Ja toivottavasti iloisia sellaisia. Inssi on sitten ensi kuussa, jos nyt ei onnistu? Onko sulla virallinen testipäivä? Vaikuttaako luget siihen (mulla ei ole kokemusta niistä.)?