Yrittäisitkö saada biologista lasta jos tiedossa olisi..
että on 2% todennäköisyys, että hänellä olisi vakava sairaus?
Kommentit (11)
Prosentti on pieni, mutta silti pistää miettimään. Joskus olisi parempi olla vaan tietämättä... T. Ap
Tiedän sairauteen kuolleen lapsen, siksi tulin epävarmaksi, vaikka aiemmin en asiaa murehtinut. Mutta rohkaiseva kuulla, että muutkin uskaltautuisivat.
Toki tiedän, että kaikilla on riskejä. Mutta on aina vähän erilaista kun tietää varmuudella jonkun riskin olemassaolon. Asia konkretisoituu kun tietää täsmälleen, mistä sairaudesta on kyse ja minkälainen on lapsen tulevaisuus.
T. Ap
Eihän tuollainen riski ole mitään! No, riippuu tietysti sairauden vakavuudesta...
Toisaalta riski on aika pieni, mutta kuten sanoit, asian tekee vaikeammaksi se, että tietää sairauden ja lapsen elämän kulun jos sattuisi olemaan sairas.
Jos yrittäisin lasta, pitäisi meidän molempien sekä miehen, että minun olla valmis ottamaan vastaan myös sairas lapsi. Meillä pitäisi olla tarpeeksi jaksamista hoitaa sairas lapsi jos sellainen syntyisi. Ja asennoitua niin, että lapsi on luultavasti sairas, terve lapsi olisi sitten iloinen yllätys.
Ilmeisesti aika vakavasta sairaudesta on kysymys?
sillä vaihtoehtona olisi pelätä ja miettiä ehkä loppuelämä, olisiko pitänyt uskaltaa sittenkin...
siis itseni tietäen vauvahaaveet seuraisivat ajatuksissa koko ajan.
Mielestäni riskiprosentti ei ole suuri.
Itselläni oli prossan tod näk kokemaani keskenmenoon, mutta niin vain osui huono onni kohdalle... Silti en voisi elää uskoen pahimpaan vaihtoehtoon aina...
Kyseessä on vakava sairaus, mutta vaikeusaste vaihtelee. Siksi juuri pistää miettimään, miten perheemme selviytyisi jos sattuisi huono tuuri. Siitä kun ei voi syyttää sattumaa vaan vain itseään.
Asiaa mutkistaa se, että minulla on terve lapsi. Raskausajasta jäi mieleen valtava pelko ja huoli, jonka kohtaaminen uudelleen pelottaa. Mutta siltikin... T. AP
mahdollisuus päästä hedelmöityshoitoihin, joissa kromosomitutkimukset?
Siis en tiedä edes näkyisikö ko sairaus noissa tutkimuksissa. Ja voisiko noin pienellä riskiprosentilla edes päästä tuollaiseen tutkimukseen.
t eräs , joka vastasi jo, ettei pelosta huolimatta varmaan voisi haudata vauvahaavettaan...
Tunnen pariskunnan joka yritti pitkään raskautua. Onnistuvat mutta tuli keskenmeno ja toinen ja kolmas ja neljäs ja viides.. Sitten syntyi lapsi, vaikeasti sairas. Mm. sydämessä oli vikaa. Tyttö kuoli alle 10-vuotiaana, oli pyörätuolissa koko ikänsä. Hänen sairautensa ei vaikuttanut mitenkään henkisesti, oli terävä ja fiksu, kroppa vaan luhistui pikkuhiljaa. Vietti lähes koko elämänsä sairaalassa.
Kun pariskunta tytön kuoleman jälkeen yritti taas raskautua tuli yhä uudestaan keskenmenoja. Ilmeisesti keskenmenot johtuivat vanhempien geeneistä, oli häviävän pieni mahdollisuus saada terve lapsi. Joku jo kysyi heiltä että ettekö te pelkää että seuraavallakin lapsellanne on sama vakava sairaus. He vastasivat että eivät välitä vaikka lapsi olisi sairas, he rakastaisivat sitä silti ja ottavat sen lapsen mikä heille annetaan.
Tässä vaiheessa ajattelin että jopa ovat itsekkäitä vanhempia, tuoda nyt tieten tahtoen maailmaan lapsi jonka elämä on kipua ja kärsimystä, joka kuolee alle 10-vuotiaana.. Vain siksi että he haluavat lapsen, hinnalla millä hyvänsä.
Ja nyt en tarkoita että ap ei mielestäni saisi yrittää uutta vauvaa, päin vastoin. Riski on teillä pieni.
Muistin vain tämän 10v pikkutytön kun luin aloituksesi.
Eivät ilmeisesti halunneet toista lasta kuin sitten vasta kun tyttö kuoli.
Mistä tiedät riskin?