Muita opiskelija äitejä, jotka kuumeilevat....
Heips vaan.
Kirjauduin tänään uutena sisään ja ajattelin heti näin alkuun kysäistä, et löytyykö täältä muita äitejä, jotka opiskelevat ja vielä samalla kuumeilevat vauvasta.... Itse aloitan tänä syksynä toisen vuoden opiskelut ja miehen kanssa olemme päättäneet aloittaa vauvayritykset elokuun lopulla. (Meillä jo myös 3-vuotias poika) Eli siis toiveessa olisi vauva ensi kesäksi. Mutta koulua minulle jäisi vielä tämän vuoden jälkeen vuosi ja muutama kuukausi päälle. Kysymys siis kuuluu, että kuinka olette jaksaneet opiskella lasten kanssa/onko opiskelumotivaatio säilynyt? Kuinka pitkälle olette pystyneet opiskelemaan raskaana ollessa? Onko aivan hurjaa kuumeilla näin kesken opiskelujen?
-JP79
Kommentit (37)
tuo nimi-idea on hyvä....mulla lyö tyhjää ja en osaa nyt ehdottaa mitään...
kiukuttaa, tänään menee kotonakin kaikki metsään...ja eilen haettiin 3kk täydennyt pillereitä, ei hiiskaustakaan mieheltä siihen suuntaan että tarttis vähemmän....
ja ilmoittauduin kouluunkin läsnä seuraavaksi vuodeksi....
soitin tytön lääkäriajan perään (perinnöllisyysneuvonta, jotenkin kiinnostaisi tässä kuumeillessa) niin sekin menee tod.näk. jonnekin marras-joulukuulle...
että semmosta täällä....
Täällä yks opiskelija, joka niin kovasti tahtois sen vauvan meillekin. Meillä tilanne tosin se, että tämä " yritys" (vierastan tuota sanaa) on aloitettu jo joulukuussa 2006. Kun ei vauvaa oo kuulunu, niin hain kouluun ja aloitan terveydenhoitaja-opinnot tämän kuun lopussa.:) Vauva saa tulla heti kun on tullakseen.
Oon kirjotellut tuolla kuukausipinoissa, mutta olis hauskaa vaihtaa ajatuksia muiden opiskelijoiden kanssa. Siksipä tämä pino vaikuttaa juuri oikealta paikalta.:)
Tuohon nimiasiaan en osaa sanoa. Joku Vauvakuumetta opiskelijoissa olis kai ihan hyvä, vaikkakin aika tavanomainen nimi. Mutta ainakin tulis kaikille selväksi minkälaista porukkaa täällä kuumeilee, ja osais kaikki halukkaat opiskelijakuumeilijat tulla mukaan. :) No hei, tuo Opiskelijakuumeilijatkin vois olla hyvä. Tai Kuumetta Koulupenkillä.. No kertokaahan lisää ehdotuksia.
Khaos
Mun mielest just joku vauvakuumetta koulunpenkillä vois olla hyvä. Tai viä parempi toi Opiskelijakuumeilijat! Se olis naseva ja siitä todellakin ilmenis hyvin itsetarkoitus :) Mutta vielä toki lisää vaan ehdotuksia, jos vaan jostain heruu :D
Mustakin " kuumetta koulunpenkillä" olisi hauska nimi. Mut käy muutkin, kunhan nimestä huomaa että ollaan opiskelijoita. Kaikille on varmaan selvää, että vauvakuume -palstalla kuumeillaan vauvaa :)
Heippatihei.
En ois ikinä uskonu, et mä tuun JO nyt kertoon, et meil mies tais suostua toisen yritykseen.. ei mitenkään täysillä taida olla mukana, mut sano et kait se pitää tehdä (ihan kun se vaan tehtäis..).. mut en usko et ois ikinä ollu täysillä mukana, kun ei vaan oo mikään vauvakuumeilija-mies kuitenkaan.. (meillä poikakin oli aikas ylläri, mut ihana sellainen!)
Eli jos meillä päästäis sit jo ensviikol yritykseen, hui, kyllä rupes ittee jänskättään.. aina vaan puhun, mut kun pitäis toimintaan ruveta, niin paniikki iskee.. iik ;)
Vaikka saas kattoo sit, kun päästään itse asiaan, et miten käy.. Onneks kumit on loppu, niin ei niitä kuitenkaan jaksa hakea =D
Että semmosta, oon ihan täpinöissäni! Kouluunkin pitäis keskittyä, kun vasta kerta alotan ja oon kyl siitäkin innoissani! On ihanaa saada kyl omaa ajateltavaa, mut kyllä mulle kelpais olla lasten kaa taas ensvuonna sit kotosallakin :) Kerkeehän sitä opiskeleen, ei se sieltä mihkään katoo..
Tsemppiä muillekin miehen suostutteluun (jos se nyt mulla onnistu, kun ei noista miehistä tiiä.. sen näkee ensviikol, kun ois aika..) ja yrittäjille lycka till!!!
Olikos täällä kuinka paljon yrittäjiä?? Tais olla aika paljon haaveilijoita, jotka halus koulun suorittaa loppuun ensin.
Nyt päiväkahville, kun poitsu unilla.
Emppu
onnea emmulille lähtöluvasta...
meillä vasta haaveillaan, ja ehkä vähän painostetaan tuota miestä, pehmein keinoin...tällä viikolla varmaan joka päivä päästelty suusta jotain asian suhteen....
toivottavasti sekin kohta taipuu...
Mä otin oikeudet omiin käsiini ja perustin tollasen " Koulunpenkillä haaveilevat" -pinon! Tervemenoa sitten sinne vaan tekstaamaan kaikki kynnellekykenenevät ja halukkaat ;)
Moi!
Kiva kuulla, että opiskelevia kuumeilijoita löytyy.
Meillä tosin haaveissa vasta ensimmäinen lapsonen.
Mieheni on töissä ja itse opiskelen. Syksyllä alkaa minullakin toinen vuosi ja yhteensä jäljellä vielä 3 vuotta.
Nyt juuri taloprojeksti kesken joten vauvaa ei ihan vielä alulle yritetä, mutta katsotaan alkutalvesta.
Luulen että jos jo nyt teillä on lapsi ja opinnot ovat hyvin sujuneet niin ei
toinen niitä varmaankaan hirveästi hankaloittaisi.
Tietenkin on hyvä jos lähellä on ystäviä ja sukua joita voi välillä käyttää
apuna jos täytyy saada rauha opinnoille.
Ja itselläni ainakin on ajatuksena se että lapsia hankitaan kun aika tuntuu oikealta eikä siinä niin kauheasti kannata miettiä sitä onko koulutus ja vakituinen työ jo hankittu.
Toisaalta kuitenkin tuntuu että opinnot joustavat työelämää paremmin vauvan kanssa. Kotonakin voi nykyään opiskella itsenäisesti joitakin kursseja.
Olisi kyllä mukava kuulla muidenkin opiskelevien äitien ajatuksia.
En sitten ainakaan ihan ainoa ole joka opintojen aikaan on vauvaa suunnittelemassa. Itsekin ajattelin, että ei niitä vauvoja välttämättä niin vaan tehdä ja silloin on käytävä tuumasta toimeen kun aika tuntuu oikealta. Kyllähän ne asiat aina varmasti järjestyyvät parhainpäin. Itse olen vain sellainen että suunnittelen ja mietin kaikki asiat tosi tarkkaan ja hermoilen jo tulevaisuudessa olevista asioista... Mut nyt tosiaan vaan tuntuu siltä, että vauveli saisi tulla enkä jaksais enää odottaa!!!!
Kirjoitelkaahan muutkin omia ajatuksianne opiskelusta ja vauvoista.
...tosin jo neljättä kuumeillaan. Kaksi lasta olen saanut opintojeni ohella ja nyt olisi tosiaan toiveissa neljäs. Esikoinen oli vähänreilun vuoden, kun aloitin opinnot amk:ssa ja pikkukakkonenkin ilmoitteli jo silloin tulostaan. Ehdin opiskella puoli vuotta ennen tämän syntymää ja jäin sitten vuodeksi kotiin. Kun kolmatta aloin odottaa ehdin siinä välissä ennen vauvan syntymää opiskella puoltoista vuotta. Tosin jatkoin opiskeluja siitä huolimatta mieheni jäädessä vanhempainvapaalle. Muuten en varmaan ikinä valmistuisi, opinto-oikeuskin lähenee loppuaan. Nyt kolmas vauva on puoli vuotias ja toiveissa olisi se neljäs. Tavoitteena on valmistua viimeistään vuoden päästä. Aika lapsentahtista ja hidasta tämä opiskeluni on ollut.
Opiskelujen jaksamisesta sen verran, että ekat puoli vuotta ja vuoden tauon jälkeen puolentoista vuoden ajan oli motivaatio huipussaan ja jaksoin opiskella ja opiskella. Sitten iski yllättäen väsymys, eikä oikein edes huvittanut käydä koulua ollenkaan ja motivaatio oli nolla. Piti uusia monia kurssejakin kuin ei oikein mikään kurssi mennyt läpi. Tämä saattoi johtua siitäkin kuin oli kaksi erittäin villiä poikaa, joista kuopus nukkui ensimmäisen kokonaisen yön vasta kaksi vuotiaana. Jouduin myös siihen kierteeseen, etten saanut kursseja läpi ja elin paineen alla, että opistopisteitä tuli saada kerrytettyä riittävästi. Tentteihin en ehtinyt lukea tarpeeksi, kun yleensä piti lukea kokonaisia paksuja kirjoja. Tenttejä kun saattoi osua samalle viikolle neljäkin. Eipä sitä sitten huvittanutkaan enää lukea, kun jo tiesi etukäteen ettei kumminkaan pääse läpi.
Kolmatta aloin sitten yllättäen odottamaan. Vaikka toisaalta pelkäsin, en niinkään raskausaikaa, vaan vauva-aikaa. Onneksi ei tullut koliikkilasta, kuten pikkukakkosesta. Olisin varmaan lopettanut opinnot silloin siihen paikkaan jos näin olisi käynyt. Ihme kyllä raskauden aikana sain uutta voimaa ja motivaatiota opiskeluun. Tämä siis viime syksynä, kun olin aloittanut jo neljännen opiskeluvuoteni. Opintopisteitä alkoi taas kertyä kunnioitettavasti. Kolmannen vauvan syntymän jälkeen istuin jo kolmantena päivänä luennoilla. Hulluhan mä olin, mutta motivaatiota ja intoa oli niin paljon, että muille jakaa. Onneksi vauva lähes heti nukkui kymmentuntisia yöunia ja oli muutenkin erittäin tyytyväinen vauva. Olihan se toisaalta rankkaa, kun pumppasin välitunneilla maitoa rinnoista ja kun kahdeksan tunnin jälkeen tulin kotiin, niin imetin pitkin iltaa vauvaa ja isommatkin lapset kaipas huomiota. Etäkoulutehtäviä oli paljon ja yleensä niitä tein (tai ei muuta vaihtoehtoa ollut kuin tehdä ne) koulussa luentovapaina päivinä. Kuumeiluahan ei voi millään estää, mutta järki kuitenkin sanoo, et vasta kun olen valmistunut, niin voisin neljättä vauvaa tosissaan ajatella perheeseemme. Opinnäytetyötä on pakko alkaa väsäämään.
Paljon on kuitenkin kiinni siitä, miten paljon mies on mukana lasten hoidossa ja onko vauva helppo vai ei. Yhtään en kuitenkaan kadu sitä, että aloin vauvoja väsäämään opiskelujeni aikana. Halusin kuitenkin saada lapsia suht nuorena ja myös suorittaa tutkinnon.
Meidän esikoinen on vajaa kaksivuotias ja nyt on kamala vauva-kuume päällä ollu jo jonkin aikaa!
Palasin jatkamaan opintojani tämän vuoden alussa ja valmistun tammikuussa 2008. Kun aloimme ensimmäistämme yrittämään, opiskelimme vielä molemmat. Mutta kaikesta huolimatta halusimme vauvan juuri silloin. Sukulaiset tietenkin olivat osa kauhuissaan, mutta hyvin me siitä selvisimme!
Nyt mies on ollut töissä jo vuoden eli senkin puolesta olisi ihanaa saada jo toinen vauva taloon. Nyt yritämme pitää pään kylmänä ja laskelmoida kuitenkin niin, että ehdin valmistua ja mahdollisesti tehdä hetken töitäkin ennen seuraavan tuloa. Mutta kun se kuume on niin kova!
Ensimmäistä odottaessani olin koulussa vielä pari viikkoa ennen pojan syntymää. Sitten olisi alkanut työharjoittelu, jota ei kannattanut enää siinä kohtaa aloittaa. Nyt tämän vuoden minulla on siis ollut ja tulee olemaan pelkkää työharjoittelua. Rankkaahan tämä on välillä, kun molemmilla on kolmivuorotyöt ja lapsi sitten vuoropäiväkodissa välillä pitkiäkin päiviä. Lisäksi kodinhoito ja koulutyöt.. välillä on kyllä ikävä sukulaisia kun asuvat niin kaukana. Mutta kaikesta olemme selvinneet, ihan kahdestaan, kun pakko on ollut! Tuo pieni mies antaa kuitenkin niin paljon auringonpaistetta elämään:)
Olen myös sitä mieltä, että lapsia tehdään silloin, kun niitä halutaan. Perinteinen ura-talo-auto- kuvio ei minusta ole pakollinen ennen lapsien hankintaa.. Mutta tämä on tietenkin vain minun mielipiteeni, en halua tällä ketään loukata!
vielä olisi vuosi aikuislukiota jäljellä jonka jälkeen luonnollisesti täytyisi lähteä jatko-opiskelemaan. vauvakuume on vaan niin kova että ajattelin josko sitä alkaisi jo pian yrittämään. Lukionkin ehtisi saada pois alta (toivottavasti). Jos sitä olisi sitten taas lasten kanssa kotona ja katsoisi opiskeluja sitten myöhemmin. Jos lasten aika on nyt niin opiskella ehtii myöhemminkin...
Khyyl! Ompa ihanaa, et joku alotti tällasen pinon, sopii melkeen, ku nappi ottaan. Ilmottaudun tänne, koska olen myös opiskelija ja kuumeilen hulluna. Mulla tosin ei ole vielä sitä ykköstäkään, mutta juuri häntä kohtaan kuume on aivan järkyttävän suuri :) Ollut jo hyvän aikaa. Mutta tosiaankin, opiskelut on tässä ollu jonkinasteisena esteenä vauvahaaveelle...
Nyt takana on kaksi vuotta ja edessä on toiset kaksi ja puoli siihen päälle. Vuoden (mahdollisesti puolentoista) päästä pitäis olla sh-tutkinto valmis ja sitten 2,5 vuoden päästä vielä klö-tutkinto. Ensimmäinen on vissiin toista laaja-alaisempi ja yhtä aihetta käsitelee yhdessä enemmän kuin yksi ihminen. Tavoitteena on siis saada tää ensimmäinen, iso lopputyö valmiiksi ennen pientä ihmettä, mutta ehdottomasti jo opiskelujen aikana vihreä valo tälle pienelle palaa :)
Oon samaa mieltä jonkun edellä kirjoittaneen kanssa siitä, että opiskelut varmasti joustaa paremmin lapsiasiassa ku työelämä. Ja mun mielestä on jotenkin turvallista palata vielä koulun penkille (tai luultavasti klö-harjoitteluun) lapsen jälkeen. Sitten (toivottavasti) voikin alkaa yrittää toista lasta vasta, kun olis ollu muutaman vuoden töissä. Tai ainakin vuoden ;)
Kuitenkin, pointti on se, että tällä hetkellä vauva on suurena haaveena, mutta sitä haavetta on hiukan viä lykättävä. Ollaan murun kanssa mietitty, et alettas yrittää pientä tos ens vuoden alkukeväästä... Tuntuu, et siihen on aivan karmivan kauan aikaa vielä! Hyvä kun en päivii laske ;) Haha! No ei sentään... Eikä sitä tosiaan koskaan voi olla varma, että kantaako se yritys sitä hedelmää heti, saati sitten koskaan! :O Pitää vaan elää toivossa, että tärppäis, kun aika on. Monta kertaa oon miettiny, että on itsekästä pitkittää yritysprosessia joidenkin opiskeluiden takia, vaikka molemmat tahtois vauvan jo nyt. Oon miettiny niinkin hölmösti, että mitäs jos tällanen vetkuttelu sitten kostautuukin, kun vihdoin aletaan yrittää, eikä sitten vauvaa kuulukkaan. Hyi! Pelottavaa.
Toisen lapsen kuumeilusta ja opiskelusta voin sen verran tässä sanoa, että meijän luokalta jäi nyt neljä (nais ;P)ihmistä pois sen vuoks, että saavat ykösen, kakkosen tai kolmosen :P Yksi tosiaan saa ykkösen, kaksi kakkosen ja se yksi sitten tän kolmantensa saikin jo juhannuksen jälkeen. Hyvin he ovat lapsinensa näyttäneet pärjäävän, vaikka meillä terveydenhuoltoalan opiskelijoilla onkin esim. aikalailla tarkat paikallaolovaatimukset, joka siltä osin ainakin on erilaista, paljon sitovampaa, kuin vaikkapa yliopistossa. Välillä suorastaan tuntuu, että on lastentarhassa, kun niitä paikalla- ja poissaoloja vahditaan niin tarkasti... Vaikka kyllähän sen toisaalta ymmärtää, että ammatti sitten tulevaisuudessa varmasti vaatii aikalailla ehdottoman paikallaolon opiskelujen aikana...
Noh, nyt eksyin jo raiteilta. Täten tässä nyt kuitenkin toivotan kaikille voimaa taistella maailman kiduttavinta (ihanan kiduttavaa?) kuumetta vastaan, tai sitten onnea yritykseen, mikäli jotkut jo alkavat kuitenkin yrittää ykköstä tai kakkosta (tai vitosta :D) ;)
Hei vaan kissaeläin! Onpa kiva kuulla et tääl on muitakin terveysalan opiskelija haaveilijoita! Vaikka niinhän se varmaan on et hoitoalan ihmisillä pukkaa varmaan aika helposti vauvakuumetta kun on hoivavietti niin kovasti verissä.... Sinä oletkin sitten kätilöopiskelija, aika ihanaa!!! Itsekin olen haaveillut kätilöopinnoista, mut asutaan niin pienellä paikkakunnalla et tääl ei oo ollu synnytyksiä vuosiin ja työmatkat tulisi aika pitkiksi. Ei varmaan auta kätilötyöharjoittelut paljon vauvakuumeeseen.... Aikamoisen ihana ammatti kyllä on!!!
Niin olen tässä pähkäillyt et kuinka sitä tosiaan sit pysyy mukana noissa opinnoissa jos on muutaman vuoden kotona. Siis kuinka hyvin asiat on jo unohtunut poissaolo aikana, tarviikohan sitä sitten koko kotonaolo ajan lueskella vaan hoitotyönkirjoja...
Mut pakko on sanoo et kuume on ihan hirvee! Elokuun lopulla alkaa yritykset ja minäkin jo melkeen lasken päiviä... Tuntuu vaan et kaikki ajatukset on vauvelissa, ihan hurjaa.... Allkais vaan koulu äkkiä niin sais suunnattua ajatuksensa välillä muuhunkin. Mut tsemppiä vaan kaikille kanssasisarille, on se toisaalta aika hellyyttävää tää kuumeilu!
Hei vain itsellesi :)
Aika paljon kyllä varmaan hoivavietti vaikuttaa tähän vauvahaluun, ainakin jollain asteella :) Oltiin juur eilen kahden luokkakaverin kanssa katsomassa sitä yhtä vastasyntynyttä (ja äitiä tietenkin myös ;D), ja se oli kyllä kertakaikkiaan hirvittävän mainio pieni pakkaus!! Vasta kaksi viikkoa... Miniatyyri-ihminen. Ei paljoo helpottanu tätä kuumeilua :D
Juh, tosiaan kätilöopiskelija olen. Mutta kaks vuotta on nyt takana sh-opintoja ja nyt syksyllä on vielä kirran harjottelu, sitten vasta alkaa kätilöks erikoistuminen noin niinku todenteolla. Mitään kätilöjuttuihin liittyvää meillä ei olekaan vielä ollut.. Ainoat siihen liittyvät kurssit meillä on ollu naistentaudit ja gynekologia. Ja nyt syksyllä alkaa naisen ja perheen ja lasten ja nuorten hoitotyö. Että kyllä tätä syksyä ja ETENKIN ens kevättä on sitten odotettukin ;) Mutta voin kyllä hyvin kuvitella kuinka paljon ne kät ilöopit ja -harjoittelut sitten aikanaan vaan nostattaa kuumetta... HIRMUISESTI :D Onneks ens keväänä on sitten jo " lupa" alkaa yrittää, ni ei tarvii kauaa kituuttaa ;)
Niin kun olit sitä pähkäillyt, että kuinka sitä pysyy mukana opinnoissa, jos on muutaman vuoden kotona. Ni sen verran, mitä noita meijän luokan äitejä on kattellu, ni hyvin ne on välivuotensa jälkeen viä kärryille päässy. Eri asia on se, et miltä se niistä on tuntunu. Tosi paljon on luokkahengestäkin kiinni, että kuinka hyvin se mammalomalta saapuva uus luokan jäsen otetaan vastaan. Mein mammat ainakin on sanoneet viihtyneensä meijän luokalla, ja että niitä harmittaa lähteminen. Onhan niillä sit taas vuoden päästä edessä sopeutuminen uuteen luokkaan... Mutta kyllä uskon, että kaikesta tollasesta selviää. Ei oo ainakaan ollu meijän mammoilla este toiselle tai kolmannelle tenavalle ;)
Onnea sitten vaan elokuun yritykselle, koita jaksaa siihen asti ;) Se aika tulee varmasti pikemmin ku arvaatkaan ;) Ja lohduttaudu sillä, et erään muun tarvii viä ootella joku 8 kk :D Sen vois melkeen aatella niin, että jos saan esikoiseni niinkun ollaan aateltu, ni tästä päivästä lähtien odotan kaks lasta :D Eka sen 8 kk, et saa alkaa yrittään, ja sit viä, jos kaikki menee hyvin, ni 9 kk itse tenavaa :D Aika paha ;)
Mutta naiset on vahvoja! Ja kuumeilu hellyyttävää, niiku sanoit. Olkoonkin kiduttava, mutta tuo se elämään sellasta pientä väreilyäkin :) On jotain mitä odottaa :)
Täällä kans yksi kuumeileva ja jo plussannut opiskelija! Opiskeluja on takana nyt vuosi ja edessä vielä vuosi tai kaksi. Lukion olen käynyt eli ammattia nyt olen hakemassa. Itsekin olen tässä miettinyt kuinka opiskelujen käy, mutta kyllä kaikki yleensä aina jotenkin päin sutviutuu:)
Opiskeluja voi aina jatkaa(tietysti voi olla, ettei sitä motivaatiota siinä vaiheessa enää kauheasti ole) tai sitten on enemmän kuin aikaisemmin...mistä sitä voi tietää! Mutta ei niitä vauvahaaveita tarvitse opiskelujen takia nurkkaan heittää! Miehellä ei vielä edes ole vakituista työpaikkaa...toiveet on kuitenkin korkeella, että syksyllä sellanen olisi. Mehän alotettiin yritys nyt keskuussa, eikä todellakaan arvattu, että heti tärppäis, mutta niinhän siinä vaan kävi, että tärppäsi!:)
Iloinen ja ihana asia tietysti..ainoa mikä huolestuttaa on tuo opiskelu. Ja tietenkin raha...en kuitenkaan aio ottaa kummastakaan paineita, vaan aion nauttia raskausajasta ja tulevasta vauvasta!:)
Kyllä asioilla on taipumus järjestyä!
t.Aleida
ps. paljon plussatuulia kaikille sitten kun se on ajankohtaista!!:)
tässä jotain mitä mieleen juolahti..." Koulunpenkillä haaveilevat" esimerkiksi.... " Opiskelu ja vauvakuume" , " Opinahjossa haaveilevat!.. eipä taida tulla muuta mieleen.. meillä puhuttiin taas kuumeestani... mutta mies haluaa vielä odottaa ainakin vuoden... tyhmää.... mut parempi että sekin on sit hommassa täysillä mukana eikä vaan tekis vauvaa mun takii... on sillä ainakin kärsivällisyyttä.... joten odottelua piisaa....=( mukava kuulla miten teillä muilla on tapahtunut jonkinlaista edistystä...=)
muita parempia ehdotuksia....?????