4 ja 1v tytöt, ero, miten arki järjestetään?

Toki tietty ensin olisi varmaan hyvä, että kävisitte jossain ulkopuolisella keskustelemassa erosta, tai sen uhasta. Miten tietoinen miehesi on näistä sinun eroajatuksista? Lasten kannalta tyypillisin ratkaisu erotessa on kai se että ovat isän luona joka toinen viikonloppu. Nämä tapaamisasiat pystyy sopimaan ihan yksilöllisesti miten teille parhaiten sopii. Eroa haetaan tietääkseni käräjäoikeudelta kirjallisesti, sen voi tehdä kumpi vain, ja kumpi vain voi sitten puolen vuoden harkinta-ajan kuluttua vahvistaa eron.



Lasten kannalta on kuitenkin tärkeää että omasta pahasta olostasi huolimatta saisitte puhuttua asioista. Jos eron jälkeen teidän välit on tosi riitaisat niin lapsethan siinä kärsii eniten. Eli vaikka itte olisi kuinka katkera niin lapsille ei saisi puhua pahaa isästä ja pitäisi sallia isän olla vanhempi.



Voimia sinulle

pahoittelut tilanteestasi.

Lasten huoltajuudessa on periaatteessa 2 vaihtoehtoa, yhteishuoltajuus ja yksinhuoltajuus, joka tässä tapauksessa olisi äiti. myös nk. etävanhemmalla on sovittavissa millaiset tahansa tapaamisajat.

Oikein sopuisissa eroissa myös sellainenkin vaihtoehto on mahdollinen, että vahemmat hankkivat omat pikkuasunnot ja asuvat lasten kanssa vuorovälein vanhassa asunnossa, mutta silloin on oltava sekä melko hyvätuloinen, että voitava luottaa siihen, että sovitut ajat pitävät, nuo miehesi koko viikonlopun biletysputket eivät oikein kuulosta siltä, että olisi mahdollista. Kannattaa olla yhteydessä lastenvalvojaan. Ja miehesi kanssa kannattaa käydä keskustelu mahdollisimman rauhallisissa merkeissä siitä, miten hän arvelee lapsia hoitavansa.

Omaisuus (siis asunto) menee ositukseen ja lainat puolitetaan myös. Aika usein käytännössä asunto myydään ja lainat maksetan sillä pois. Miehesi takauksesta eroon pääseminen valitettavasti vaatii sekä miehesi yhteistyöhalua että uuutta takajaa. Jos mahdollista ota yhteys asianajajaan tai ehkä oikeusavustakin voisi saada tietoa.

Tutut erosivat vajaa vuosi sitten. Mielestäni heillä on aika ihannejärjesty lasten kantilta. Eli toinen vanhemmista (tässä tapauksessa äiti) on lähihuoltaja, mutta isää ei ole jätetty heitteille " joka toinen viikonloppu" -tyyliin.



Lapset ovat isällään kyllä sen joka toinen viikonloppu (ensin la-su ja myöhemmin pienemmän hiukan kasvaessa kuulemma pe-su), mutta sen lisäksi isä käy joka viikko yhtenä iltana " hoitamassa" lapsia näiden lähikotona äidin lähtiessä tällöin muualle ja lisäksi lapset ovat pari kertaa kuukaudessa arkena isänsä kanssa yhden yön kunhan vaan isän työtilanne sallii. Isä myös käy välillä hakemassa lapsia uimaan yms. ovat sopineet että yhden päivän varoitusajalla sopii kysyä lapsia koska vaan.



Toi on musta sekä lapsille että vanhemmille aika hyvä, koska kaikki saavat olla paljon yhdessä, sen verran mitä nyt erotilanteissa yleensäkin on mahdollista. lapsiahan ei voi jakaa kahtia. Mutta toi vaatii myös hyviä suhteita vanhempien kesken, tässä tapauksessa petetty äiti on mun mielestäni aika upeasti ottanut tilanteen lapsien kannalta eikä jäänyt katkeroitumaan omaan suruunsa.



Eli jos vain mahdollista, yritä pitää oma mielipiteesi miehestäsi tosiaan itselläsi ja edesauttaa lasten ja isän yhdessäoloa. toki se vaatii sen, että miehesi on vastuutuntoinen ja halukas omia lapsiansa tapaamaan, näinhän ei aina ole...



Tsemppiä pahaan tilanteeseen! kaikki me olemme kokeneet hyviä ja huonoja aikoja, meillä perheterapia on ainakin antanut jatkoaikaa tälle yhteiselolle, toivottavasti pitempiaikaisesti. Itsekin viime keväänä kävin läpi samoja ajatuksia, vaikkakin vissiin eri syistä, joten tiedän millaisessa kurimuksessa kuljet!

ja minun yritys alkaa olla aivan turhaa.



viidessä vuodessa olen vasta nyt alkanut ymmärtämään, miten itsekeskeisen miehen olen rinnalleni valinnut. kaikki hänen menot ovat tärkeämpiä kuin omani, eikä mistään tarvitse keskustella kanssani.



viime viikonloppu hyvä esimerkki: ystäväni oli kaupungissa, mun piti lähteä lauantaina tyttöjen iltaa viettämään, viime kerrasta melkein 3kk aikaa. olin ilmoittanut tämän hyvissä ajoin ja mies tiesi sen.

ei, en päässytkään kun isi herättyään alkoi kittamaan uudestaan ja naureskeli vain, kun näytin nyrpeältä. poistui sanomatta mitään,

tajusin vasta kolme tuntia myöhemmin, ettei hän ole tulossa takaisin

enkä pääse illalla mihinkään.



tästä käyty keskustelua kaksi päivää täällä. että miten tämä perhe voi koskaan toimia, jos yksi tekee mitä lystää eikä kysy toisilta mitään.

miten voi joku käyttäytyä kuin eläisi ja olisi yksin jos saman katon alla asuu kaksi omaa lasta ja vaimo???



no, sanoin sitten, että ensi viikonloppuna sitten menen.

mutta KAH! mitä HÄN sitten sanoo kavereilleen, jos hän ei pääse 30v synttäreitä juhlimaan!

on ne kaverit niin tärkeitä, mitäs nyt vaimosta. kun just sattuis sille päivälle, että mun kaveri pääsis tänne, mutta kun hällä on nyt menoa taas silloin. ei hän voi jättää menemättä.

sanoin, että voithan. että kertois vaimon juoneen päiväkännit ja hävinneen kuin pieru saharaan. ettei tiiä mis on!

niin kuin minäkin kerroin.



on meillä ollut kaikenlaista paskaa tässä vuoden aikana.

ukko petti mua kun olin jäämässä äitiyslomalle, kesä meni itkiessä ja vauvaa oottaessa. syksy meni ihan jees, vaikka väsynyt olin. sitäkään mies ei koskaan ole ymmärtänyt, että voi olla väsynyt kotona olosta.

minä kun päivittäin lomailen kahden pienen lapsen kanssa.

talvi ja kevät meni seuraillessa miehen ystävyyttä jonku työkaverin kanssa, pää meinasi siinäkin hajota kun en tiennyt ketä uskoa.

harvasen viikonloppu juoksi ulkona.

äitienpäivänä heräsi klo15. moinen päivä kun on sama kuin kissan nimipäivä. no, ei minulle.



on niiiiiiiiin paljon paskaa ja inhottavaa huomata, että mikään ei mene korvien väliin puhumalla.

kynnys erota on korkea, lasten takia. koska en tiedä, miten kestän, etten näe heitä. miehelle kokemus lasten kanssa vietetyistä päivistä YKSIN olisi parhain mahdollinen. se kun on jäänyt hältä tyystin kokematta, koska en ole koskaan ollut pidempiä aikoja missään.

siksi hänen on varmasti helppo arvostella minua, kuinka minun pää ei kestä, kuinka en millään voi olla väsynyt.

häntä vain suorastaan vituttaa, että suutuin siitä, että multa evättiin yks vitun ulkona-olo ilta. voi. se kun välistä tekee mulle NIIN hyvää.

mutta hirveää se on huomata, ettei missään asioissa voi tukeutua mieheen ensimmäisenä vaan ravata sukulaiset läpi.



vali vali. olen taas niin vihainen etten pysty nukkumaan.

miehesi oikesti vaikuttaa todella kypsymättömältä ja lisäksi mitä olet kertonut hänen alkoholinkäytöstään, niin taitaa olla ongelma siinäkin.

Vaikka pienten lasten kanssa on syytä ollakin todella korkea kynnys eroamiseen, niin jatkuvat rillureissut ja toisen mollaaminen (siis jos se on jatkuvaa) eivät ole sellaista perhe-elämää mitä kannattaa ylläpitää hampaat irvessä. Toki jos miehesi suostuisi pariterapiaan, niin sitten vielä harkitsisin sinuna.

Tilanteesi kuulostaa niin rankalta, että sinuna olisin yhteydessä perheneuvolaan tai seurakunnan perheneuvolaan, sinne voi aviokriisissä mennä myös ilman puolisoa, jos toisella ei ole motivaatiota.

Jos päätätte erota, hakekaa yhdessä avioeroa niin pääsette nopeammin eroon toisistanne. Toinen voi nimittäin pitkittää prosessia tahallaan . Nim. kokemuksen syvä rintaääni. Meidän lapset olivat 2,5 v ja 3 kk, kun erosimme. Lasten isä asuu ulkomailla ja on nähnyt tätä pienempää n. 2-3 kk:n välein, kun on ollut työmatkalla täälläpäin. Hyvin ovat tytöt tulleet toimeen ilman isääkin. Erosimme samojen asioiden tiimoilta, lasten isä ei ollut vielä kypsä isäksi. Meillä on mennyt hyvin, kun heti päätin, että mehän pärjätään kolmisinkin.