3 vuotta valvomista - Nyt en enää jaksa
Olisin niin kovin kiitollinen ihan mistä vain vinkeistä jotka rauhoittaisivat yömme. Lapsia on kaksi, poika 3 v ja tyttö 1,5 v jotka vielä pari kuukautta sitten nukkuivat perhepedissä. Kun en enää siinä hikisaunassa saanut unta ollenkaan siirsimme lapset omaan huoneeseen kerrossänkyyn (teimme itse laidat korkeammaksi). Nukutus kestää mutta sitä en koe ongelmaksi - mutta ne ainaiset yöheräämiset. Nukkumaan mennään klo 21:00 ja poika herää klo 24, 03, 04 nyyhkimään ja jos en tässä vaiheessa alistu ja ota viereen niin sama tahti jatkuu (päiväunet hän nukkuu ehkä joka toinen päivä 1,5 h). Ja tyttö herää 02,03 ja 05 itkemään. Kummatkin nukahtavat heti uudestaan kunhan vain käyn suhahtamassa " Nyt nukutaan" vanhemmalle tai laitan tutin suuhun nuoremmalle. Mutta jos en mene niin nyyhkiminen kiihtyy huudoksi ja herättää pienemmän tai pienemmän huuto vanhemman. Tässä vaiheessa en edes muista koska olisin saanut 2 h unta putkeen ja sytytyslanka alkaa olla pirun lyhyt. Miten siis voimme tehdä unikoulun kahdelle lapselle jotka nukkuvat samassa huoneessa? Jos siirrän toisen takaisin vanhempien huoneeseen ja pidän toiselle unikoulun niin sitten kun tulee toisen vuoro siirtyä lastenhuoneeseen takaisin ja saada koulunsa niin siihen huutoonhan herää sitten uudestaan jo unikoulutettu.
Kommentit (17)
Hei,
Meillä kun ei ole mummolaa eikä kummilaa mihin tukeutua niin kokeilemme seuraavaa. Eilisestä alkaen mies nukkuu alhaalla muutaman yön. Nyt tämä on mahdollista kun on kerta lomalla. Minä nukuin siis PIIITKÄSTÄ aikaa. Jouduin kyllä ottamaan unilääkkeen koska uneni ovat aivan sekaisin tästä pitkittyneestä rumbasta. Näin 9 h yöunet saaneena voin vain sanoa että en muistanut kuinka ihanaa on olla ilman jatkuvaa ohimopäänsärkyä ja lievää nausean tuntua. Jos mieheni nukkuminen alakerrassa ei auta (ilmeisesti vanhempi heräsi vain pari kertaa todettuaan ettei äitiä ole saatavilla) niin sitten jakaudumme eri osoitteisiin kouluttamaan. Mielläni kokeilisin tuota " sänky viereen ja annetaan käsi" mutta perhepetiylymme jäljiltä meidän makuuhuoneessamme on vain yksi valtava sänky - viereen ei mahdu edes vesilasi. Ja ajattelin myös hankkia patjan jotta voisin myös kokeilla tuota lastenhuoneessa nukkumista - tai siis miehen täytyy se tehdä. Hän on mieltä, ja luultavasti on oikeassa, että minä olen osa ongelmaa. Lapset tietävät että olen aina läsnä (kotiäiti) ja että niin kauan kuin minä heräilen ja reagoin heidän herämisiin niin mikään ei tule muuttumaan.
Oikein paljon voimia sinulle! Toivon, että unikoulunne onnistuu ja saat viimeinkin hyvät yöunet.
Meidän lapsi aloitti yöheräilyt 1v4kk ikäisenä, siihen asti oli nukkunut yöt hyvin. Olin todella räjähdysaltis, väsynyt ja päänsärkyä oli usein. Lähimuisti huonontui, samoin fyysinen suorituskyky. Perhepedissä lapsi nukkui joskus hyvin, joskus vielä huonommin kuin omassa huoneessaan. Perhepedissä heräilin itse koko ajan, kun lapsi vaihteli asentoaan ja potki minua. Lopulta päädyin pitämään huudatusunikoulun, vaikka en sellaisia ole ikinä kannattanutkaan. Kahtena yönä lapsi huusi, mutta sitten tuli ehjiä öitä.
Voi olla, että teidän lapset nyt testailevat, onko äiti paikalla ja saatavilla öisin. Kyllähän se niin on, että lapset täytyy vaan opettaa nukkumaan ja nuo heräilyt kitkeä pois, tavalla tai toisella. Kuulostaa nyt pahalta, mutta parempi pari/muutama huudettu yö kuin vuosien heräileminen. Sekä äidille että lapsille.
Meillä ei ole nukuttu perhepedissä paitisi vähän aikaa esikoisen kanssa vauvana vaikka kivaahan se olisi ollut. Lapset 3v ja 5v vaeltivat meidän sänkyyn yhteen aikaan joka yö. Miestä se ei häirinnyt kun ei siihen edes herännyt mutta itse en enää osannut nukkua kun niinpaljon tuhusijoita vieressä ja aina kannoin sänkyyn nukkumaan kunnes keksin laittaa meidän huoneen lattialle patjat ja ohjasin yövaeltjat sille ja senkin tuntui heille riittävän. meni muutaman viikko eikä yöveltajia enää kuulunut.
Mutta täälläkin on valvottu varmaan 5 vuotta, sormilla laskettavissa ne yöt kun olen saanut nukkua kokonaan. Esikoinen heräili vauvana tunnin välein syömään ja sitten kun tuli isommaksi niin alkoi huutelut unissaan ja kun hän sitten alkoi viimein yönsä nukkua kunnolla aloin odottamaan tyttöä. Muutoin olisin voinut nukkua mutta täytyi rampata vessassa ja muuta kivaa vaivaa. Sittenhän oli taas sitä vauva arkea yöheräämisiin, no ehkä oli välissä rauhallisia öitä kunnes tyttö 2 vuoden iässä alkoi huudella öisin unissaan ja vieläkin tekee sen ja nyt vielä meillä 3kk vauva taas yösyöttöineen.
Tälläistä tämä on näitten lasten kanssa, ehkä näitäkin aikoja kaipaa sitten mummona.Levätään sitten haudassa.
Niin että vinkiksi vaan että jos kokeilisit jos tiedänkin lapsille riitäisi ne patjat sänkynne viereen kun selkeesti kaipaavat teidän läheisyyttänne öisinkin, saisit itse nukkua omassa sängyssäsi hikoilematta. Pian ne sun muksut on jo niin isoja että huutelet niitä vierees ja ne ei enää tulekaan ja itket tyhjää syliäsi!!
Varmasti totta :) että ruikutan ja kerjään sitten lapsia viereen kun vihdoin saamme ne opetettua nukkumaan hyvin sängyissään. Pistän takataskuun tuon patja huoneen lattialle vinkin. Nykyäänhän idiootti minä olen mennyt rauhoittelemaan ja suhisemaan sinne lastenhuoneeseen heti kärppänä kun ääntä heräävät - eivät ole ehtineet paljon vaeltelemaan. Ai että on ihanaa kun mies nukkuu alakerrassa ja saa kunnon unet öisin. Olenkin ihan tavallinen, tavallisen kärsivällinen ja rakastava äiskä enkä äkkipikainen raivohullu.
Meillä tolkuton yöheräily (pahimmillaan tunnin välein) alkoi joskus tytön ollessa puolivuotias, ja jatkui noin reilun vuoden. Perhepeti oli meillä käytännön ratkaisu, vielä vähemmän olisin saanut nukuttua jos olisin rampannut toiseen huoneeseen tyttöä rauhoittelemaan. Unikoulutettiin useaan otteeseen Gordonin metodeilla, tai hiukan soveltaen. Viime syksynä tärppäsi. Tällä hetkellä tyttö nukkuu jopa kokonaisia öitä omassa sängyssään, tai kömpii aamuyöstä meidän sänkyyn. (Edelleen tytön sänky siis meidän huoneessa.) Olen tyytyväinen, vaikka omat uneni ovat olleet sekaisin puolisen vuotta. Nyt alan vihdoin nukkua, osittain kiitos lääketieteen, mutta tie tähän on ollut muhkurainen. (Ja maailmani on uusi, ajatuskin juoksee, ainakin jossain määrin.) Suosittelen siis Gordonia, lasta ei jätetä yksin itkemään missään vaiheessa.
Eline ja tyttö 2 v. 4 kk
en osaa sanoa, pääseekö ilman esim. miehen apua irti. Kun henkinen puoli ei enää jousta, se vain ei tee sitä.
Suhteellisesti pitkäpinnaisempi äiti päivällä voi tuoda turvallisuuden tunteen yöksikin.
Ei sitä unikoulua varmaan samassa huoneessa voi tehdäkään. Ottakaa avuksi mummila/kummila ja jakautukaa te vanhemmat kouluttamaan. Tilanne kuulostaa sietämättömältä, sääliksi käy.
Tämä on kyllä seurasta siitä perhepetipelleilystä, tiedät varmaan itsekin. Kaiken maailman vaistovanhemmuudet, lapsentahtiset kasvatukset perhepetineen ja taaperoimetyksineen on kyllä ihan hömppää. Rajoja & rakkautta, normaalit rutiinit ja rytmit eikä mitään tällaisia soppia pääse syntymään...
Niin, mieheni on sanonut samaa mutta jotenkin aina ajattelin että on joku kehitysvaihe ja että menee ohi. Eivät ne lapset siellä perhepetissäkään niin häävisti nukkuneet. Meillä vielä tukiverkkojen melkeinpä täydellinen puuttuminen lisää ytyä soppaan. Mutta neuvosi on looginen ja jakaudumme kouluttamaan.
Itse en kyllä ole niin asiantuntija että osaisin syylliseksi sanoa tuon perhepedin. Jokaisella on syynsä tehdä omalla tavalla enkä syyllistäisi perhepedissä nukkumisesta.
t. kahden äiti joista toisen kanssa nukutaan perhepedissä olosuhteiden pakosta
Voisiko toinen vanhemmista kokeilla nukkua lasten huoneessa patjalla ? Jos se rauhoittaisi ja lapset oppisivat nukkumaan paremmin niin sitten vanhempi palaisi taas toiseen huoneeseen.
Isommalle voisi toimia jo lahjonta. Ainakin meillä 3 vuotias oppi nukkumaan (olemaan herättämättä vanhempia) lahjonnan avulla.
Lisäksi suosittelisin paljon sylittelyä, hellittelyä ym lasten iltaan niin että rauhallinen ja turvallinen olo mennä nukkumaan eikä ainakaan halipula vaivaa yöllä. Sitten vanhemmat laittavat nukkumaan rennossa ilmapiirissä ja määrätietoisesti ja ilmoittavat että nyt nukutaan koko yö herättämättä vanhempia ja aamulla saa lahjan...
Voiko jollain yövalolla, kivalla pehmolelulla tai jollain muulla lahjoa rauhalliseen yöhön osaltaan ?
tsemppiä, tiedän kuinka inhottavaa on elää jatkuvassa univelassa. Unikoulukin voi olla ihan hyvä ratkaisu.
t. kahden allergisen heräilijän äiti
Ihan mielenkiinnosta osallistun keskusteluun. Meillä yksi 1v7kk joka on koko elämänsä heräillyt. Ennen vauvan tuloa ajattelin että perhepedit ovat hömppää, mutta oikeasti tämä yksilö oli sellainen että ei osannut nukkua yksin. Jotkut lapset vaan ovat luonteeltaan sellaisia. Ja hampaatkin saattavat vielä tässä iässä vaivata, ainakin meillä.
Nyt meidän lapsi nukkuu pinnasängyssä meidän sängyn vieressä, että saa välillä silitellä äidin kättä kun yöllä tulee hätä. Esim. viime yönä itki hillittömästi ja sanoi että " auto pipi" . Elikkä auto oli saanut kipeää tai itse oli saanut autosta kipeää. Oli siis nähnty pahaa unta. Yleensä meillä herätään kaksi kertaa puolen yön aikoihin ja sitten klo 6 aikaan eli helpompi tilanne kuin ap:llä.
En oikein usko, että huudatuskoulutus toimisi tällaisissa tilanteissa. Että ei mennä luokse vaikka kuinka huutais. Tai edes sitä tietyn ajan jälkeen menemistä. Siihän alkaa vain pelkäämään uutta sänkyä ja nukkumahuonetta. Näin on ainakin käynyt yhdelle kaverilleni ja hänen lapselleen. Mitä jos lapsi on nähnyt pahaa unta. Sekö sitten auttaa että annetaan vähän huutaa lisää? 3-vuotiaalle voi tuo lahjonta toimia. Ja muutkin muut ideat kuulostivat hyviltä. Olen myös kuullut että jotkut ovat järjestäneet sisaruspedin. Eli parisänky jossa sisarukset saavat nukkua vierekkäin ja näin saavat turvaa.
Mutta mielenkiinnolla luen, jos jollain on joku järkevä " unikoulu" taaperoikäiselle ja vähän vanhemmalle. Voidaan kokeilla meilläkin.
Beccy
Ihan ensimmäinen asia on se että miksi SINÄ menet yöllä rauhoittelemaan jos jompi kumpi herää? Yleensä lapsi pyytää äidiltään kun on tottunut siihen että äiti on aina saatavilla. Ehdotankin että sinä menet johonkin yöksi (tai nukut eri huoneessa tms.) ja Isä tai isovanhempi/kummi/kaveri ym. hoitaa unikoulutuksen. Yleensä unikoulu onnistuu parhaiten kun äiti ei ole lähelläkään. Illalla miehesi (tai kuka nyt unikoulua pitääkään) tekee iltapuuhat ja nukkumaan laitettaessa unilelu/riepu yms. viereen, laulu, loru tai jokin uneen stimuloiva (itse laulan sinistä unta) ja valot pois. Jos herää yöllä, käy rauhoittelemassa ja sanoo ensimmäisellä kerralla " nyt nukutaan" , seuraavalla kerralla pidentää aikaa 5 min. ja ei sano mitään, silittää vain esim. poskea, seuraavalla kerralla aikaa taas pidennetään ja ei taaskaan sanota mitään. Tuloksia kyllä pitäisi tulla suhteellisen nopeasti varsinkin jos ilta-toimet hoidetaan aina samalla tavalla samassa järjestyksessä ja samalla valmistetaan lasta yöunille. Ei pidä antaa katsoa telkkaria ainakaan tuntiin ennen iltatoimien aloittamista. Jos lapsella on pelkoja esim. mörköjä kohtaan, ei pidä lähteä leikkiin mukaan hätistämällä mörköjä vaan pitää sanoa että niitä ei ole olemassakaan. Mutta kuten sanoin, tärkeintä nyt olisi se että sinä saisit edes yhden yön levätä ja joku hoitaisi tuon unikoulutuksen. Jos olet samassa huushollissa yötä unikoulutuksen aikaan, laitat korviin korvatulpat ja otat vaikka nukahduslääkettä (tsolpideemi on hyvä, ei aiheuta riippuvuutta) puolikkaan. Lykkyä tykö!
Näin meillä on nyt unikoulutettu lapsia. Kaikilla oma tilansa eikä tule hiki, mutta on turva lähellä.. mutta vähän kauempana kuin ihan kyljessä. Tai edes joku siskonpeti siellä lastenhuoneessa?
KevätKakkonen:
Tämä on kyllä seurasta siitä perhepetipelleilystä, tiedät varmaan itsekin. Kaiken maailman vaistovanhemmuudet, lapsentahtiset kasvatukset perhepetineen ja taaperoimetyksineen on kyllä ihan hömppää. Rajoja & rakkautta, normaalit rutiinit ja rytmit eikä mitään tällaisia soppia pääse syntymään...
KevätKakkonen on hyvä ja siirtyy takavasemmalle kypsymään ja kasvamaan henkisesti. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa ja jossain vaiheessa jokaiselle tulee jotain ongelmia syömisen, nukkumisen, potalle oppimisen tms. kanssa. Huolimatta siitä, onko pieni lapsi laitettu esim. yksin omaan huoneeseen nukkumaan vai kenties äidin ja isän väliin. Avarra maailmaasi.
Kiiamaria, lapset -05 ja -07
Meillä on neljä lasta 11 v, 7 v, 2½ v ja 2½ kk. Jokainen on ollut perhepedissä 1-vuotiaaksi asti. (Vauva on tietysti nykyään perhepedissä.) 1-vuotiaana lapsi on siirretty omaan sänkyyn, joka on ollut vanhempien sängyn vieressä. Noin kolmevuotiaana lapsi on siirretty omaan huoneeseen. Perhepedistä ym. " hömppämeiningistä" huolimatta jokainen on 1-vuotiaasta alkaen pysynyt omassa sängyssään ja herättänyt vanhempia vain sairaana.
Mitään neuvoa tilanteen parantamiseksi en ikävä kyllä osaa antaa, koska en ole unikoulun kannattaja. Halusin vain sanoa tuon jutun, mikä otsikossakin on.
Meillä on toiminut MItesan ehdottama menettely, että toinen vanhempi nukkuu lasten huoneessa patjalla. Uskon, että kun lapset tietävät vanhemman olevan patjalla eivät edes kamalasti huutele ja häiritse toisiaan. Nuoremmalta tutin vieroitus alkaisi tietenkin olla ajankohtaista ja rauhottaisi öitä. Se ehkä kannattaa tehdä eri paikassa, koska varmaan jonkin verran tutin poisotto aiheuttaa protestointia. Meillä meni kyllä yhdellä yöllä ongelmat ohi ja sen jälkeen jäi tuttirumba pois.Joksikin aikaa kannattaa laittaa tiukat säännöt, ettei vanhempien sänkyyn pääse.
Tsemppiä! Kyllä se siitä!
meillä 3v tyttö rupesi nukkumaan öitä vasta tämän vuoden kesäkuussa, ja tiedän miten zombieksi tuo alituinen valvominen tekee, sinä ilmeisesti osaat nukahtaa itse, minä en sitäkään.
Meille oikein erityislastentarhanope kävi kotikäynnillä ja ehdotti että lapsen sänky otetaan määräajaksi (esim 1 kk) oman sängyn viereen, siis EI lasta omaan sänkyyn ja sitten kaikkeen kitinään tarjotaan vain äidin käsi, mutta ei puhuta mitään, ei peitellä, ei kommentoida, lapselle vain tyrkätään käsi turvaksi mutta ei mitään muita lohdukkeita.( Meillä tyttö siis oli ennen nukkunut 1v asti omassa huoneessa jossa piti laukata tunnin välein).
Tämä kyllä meillä auttoi. Toisaalta siinä oli se etu, että äiti tiesi ettei lapsella ole " oikeaa hätää" , esim sairas ja toisaalta lapsi tiesi että rajat on tässä, käsi tulee, muuta ei. Kuukauden päästä tyttö jo itsekin odotti omaan huoneeseen siirtoa palkintona ja siitä pitäen on hoitanut vessakäynnit ym itse. Ai niin, tarra tuli jokaisesta yöstä palkintona sellaiseen itse tehtyyn tarratauluun jos osasi vain kuiskata hiljaa " käsi" ja nukahti siihen, jos riekkumista tai huutoa, tarraa ei tullut. Itsekin osasi usein aamuisin sanoa saakon tarran vai ei, tiesi siis kyllä juonen.
Mutta tosiaan, pyydä ihmeessä vaikka mummola-apua tai jotain, pakkohan sinun on saada nukkua. Että esim mummo/joku muu aloittaisi tämän ja sinä olet muutaman yön muualla, onnistuisiko? Ei ole vähäpätöinen ongelma ja olet kyllä oikeutettu saamaan ympäristöltäsi kaiken avun mitä voit.