Oletteko kokeneet vieraalla kielellä puhumisen ongelmaksi parisuhteessanne? Mitä miehen pitäisi puhua lapselleni?
Meidän parisuhteessa (ja " perheessä" ) on käytössä periaatteessa neljä eri kieltä. Mieheni on kaksikielinen, tai siis yksikielinen (eesti) mutta osaa ja käytää monien kavereiden kanssa myös toista kieltä (venäjä), joka on melkein yhtä vahva kuin oma äidinkielensä. Minä taas olen suomalainen. Meillä yhteinen kieli on englanti, jota siis keskenämme käytämme eniten. Lapseni on tietenkin suomenkielinen, mutta hänen isänsä on venäläinen, joten lapseni osaa jonkin verran venäjää (yksittäisiä sanoja ja muutaman lauseen). Minä tietysti haluaisin että myös miesystäväni puhuisi lapselleni venäjää, mutta hän turhautuu, koska lapseni ei osaa sitä vielä kovin hyvin joten puhuu tälle kuitenkin huono suomi. Kaikkea neljää kieltä käytämme, eniten tietenkin englantia, ja koska suomessa olemme, mies opiskelee suomen kieltä ja päivittäin jotain oppiikin. Vielä ei ole tullut ongelmia kielien takia, mutta mietin tulevaisuutta miten pärjäämme ja jaksamme. Arkienglanti sujuu hyvin molemmilta, mutta varsinkin minulla on vaikeampi käyttää englantia esim tärkeiden asioiden hoidossa vaikka en usko että minulla on vaikeuksia oppia kieltä käyttämään kaikissa tilanteissa. Kieltä en kuitenkaan ole oikeastaan käyttänyt kuin koulun oppitunneilla.
Mitä kieltä mielestänne miesystäväni pitäisi puhua lapselleni? Kieltähän ei opi kuin puhumalla ja kuuntelemalla, joten siinä mielessä minä toivoisin hänen käyttävän lapselle venäjää kun kuitenkin sitä osaa (paremmin kuin englantia). Suomen kieli on kuitenkin vielä niin heikko hänellä. Lapsi on kuitenkin jo neljä vuotias, jos olisi nuorempi olisi venäjä helpompi ottaa kieleksi. Vai pitääkö miehen nyt puhua lapselle huonoa suomea?
Kommentit (5)
Mitä enemmän lapsen kanssa aikaa viettää, sen tärkeämpää se on. Tiedän erään englantilais-japanilaisen perheen, jonka japanilainen äiti jostain järjettömästä syystä halusi puhua myös lapselleen englantia. Hän puhuu kyllä erinomaisen hyvin, mutta mutta... Lopputulos on nyt se, että lapsi puhuu tönkköä englantia japanilaisella aksentilla. Siitäkin huolimatta, että isä on englantilainen ja on puhunut englantia lapselleen sen syntymästä asti. Olkaa siis harkitsevaisia näiden kieliasioiden kanssa.
joka on ihmisen tunnekieli. Meillä minä puhun suomea lapselle ja isä omaa kieltään. Lapsi (2v.) ymmärtää molempia ja puhuu vähän molempia. Hyvin jo 2-vuotiaana osaa sanoa isälle ' baaba' ja kun puhuu äidille, niin puhuu aina ' isi' stä.
Puhumme miehen kanssa suomea tai englantia. Jos miehesi opiskelee suomea, niin puhut vain hänelle suomea, siinähän hän oppii suomea. Ei varmasti voi olla vaikeaa oppia suomea, jos hän jo ennestään osaa viroa. Kieliopiltaa ovat kuitenkin niin samanlaiset.
Meidän lapsilla (sitten kun niitä on tullakseen) tulee olemaan pääkieliä 2, eli suomi sekä mieheni kotikieli (malayalam). Keskenään me puhumme pääosin englantia, joten luultavasti sekin tulee lapsille tutuksi.
Mieheni on intialainen, ja puhuu sekä malayalamia että hindiä. Hindi itseasiassa sujuu häneltä helpommin, mutta olemme päättäneet, että hän kommunikoi lastensa kanssa omalla kotikielellään, jotta lapsilla ei ole ongelmia ymmärtää ja tulla ymmärretyksi, kun olemme mieheni kotiseuduilla kyläilemässä.
Hindikin olisi tietenkin ihan hyvä jossain vaiheessa oppia, se kun kuitenkin on Intiassa se pääkieli englannin rinnalla.. Mutta se tulee sitten ehkä joskus myöhemmin kuvioihin.
Saas nähdä millainen kielien sekasotku meillä tulee olemaan..
Isäni on suomenruotsalainen ja äitini suomenkielinen. Isäni puhui minulle ensimmäiset 4 vuotta suomea ja halusi sitten vaihtaa ruotsiin kun muutimme alueelle missä kaikki naapurit olivat ruotsinkielisiä, mutta, mutta minäpä en suostunutkaan kuuntelemaan isää väärällä kielellä (olin kuitenkin kuullut ruotsia muilta sukulaisilta ja jotain kai ymmärsinkin). Veljelle isä sitten aikanaa puhuikin ruotsia, mutta velipä ei suostu ruotsia puhumaan ymmärtää kyllä täydellisesti! Itse opin lapsena ruotsin kavereilta j akäytän sitä lähes päivittäin!
Mielestäni olisi ollut parasta että isänni olisi alusta asti puhunut omaa äidinkieltänsä minunkin kanssani, nyt olen tavallaan 1½ kielinen=).
Me kaymme tyton kanssa puheterapiassa ja siella monen muun asian kohdalla olemme jutelleet monikielisyysasioista.
On kuulemma parasta lapselle, jos laheinen vanhempi/isovanhempi/tms puhuu lapselle vahvaa kielta, mika yleensa on aidinkieli tai vastaava. Eli kielellisen kehityksen kannalta olisi parasta jos miesystavasi puhuisi lapselle eestia tai venajaa. Venajaa kannustaisin itse puhumaan, koska sen osaamisesta on satavarmasti iso etu tulevaisuudessa ja toiseksi eesti on niin lahella suomen kielta, ettei lapsi valttamatta helpolla opi eroavaisuuksia etenkin lausumisen kohdalla.
Siina minun mielipide - tsemppia tulevaisuuteen!