Kun hukkumistapaukset ovat olleet puheena, tulee mieleen oma lapsuus:

Olin ala-asteikäinen ja uimassa naapurilasten kanssa (alle kouluikäisiä), jotka eivät osanneet uida. Naapurinlasten isovanhemmat oli meitä vahtimassa.

Minulla oli uimapatja mukana. Kauempaa syvässä vedessä oli suihkulähde, jonka luokse naapurinlapset alkoivat kinuamaan. Minä otin heidän uimapatjan kyytiin ja vein heidät sinne. Valitettavasti toinen lapsista tipahti veteen ja upposi veden alle. Minä onneksi reagoin heti ja vedin hänet pintaan ja vein rantaan. Lapsi oksensi vähän aikaa vettä keuhkoista.



Vieläkin koen syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikka tiedän, että olin itsekkin vielä lapsi enkä voinut ymmärtää mikä vaara siinä oli, että vein uimataidottomat syvään veteen.

Sekin asia minua ihmetyttää, ettei lasten isovanhemmat reagoineet mitenkään, vaikka näkivät tilanteen...