Kaikkein eniten halveksin eronneita äitejä, jotka sanovat näin :

niin, itsekkyyttähän se on

Jos tuomari päättää, että lapsi on vietävä isälleen kaksi kertaa kuussa viikonlopuksi, niin silloin on näin tehtävä.

paskat housussa (tosi rentouttava viikonloppu) kun joutuu viemään poikansa väkivaltaisen ex-miehensä luokse. Pojalle mies ei ole väkivaltaa ainakaan vielä tehnyt, mutta joka kerta saa siis pelätä, että milloin se ensimmäinen kerta koittaa. Itse tämä rouva on saanut elinikäiset vammat miehensä pahoipitelyn seurauksena. On kertonut, että hakee heti lähestymiskiellon jos tekee jotain pojalle. Mutta ennen sitä ei ole mitään tehtävissä kuin kiltisti vaan luovuttaa poika. Eräänlaista henkistä väkivaltaa minusta tuokin.

on aika harvoin mahdollisuutta kieltää lapsiansa vierailemasta toisen vanhemman luona. Tietysti kuka tahansa täysijärkinen tajuaa, ettei lapsia humalaiselle anneta, mutta pirullako estät sitä toista juomasta silloin kun lapset ovat siellä? Sen toisen vanhemmanko vika on sekin että joku pässi ei tajua omaa eikä lastensa etua?



Vaikka olisitkin provo, näin ajattelevia on paljon.

Lapselle hän on hyvä, rakastaa tätä. Minua inhoaa.

Ystäväni mies juo, mutta ei koskaan niinä viikonloppuina kun lapset on siellä.

Minun vikani on totuuden puolustaminen niin että se on väärydellä täydellisesti erotettu. Sen pitäisi olla hyvä palvelus.

vankilaan joutuneesta hulttiomiehestään ja meni naimisiin hyvän ja akateemisen korkeassa virassa olevan miehen kanssa. Toisen lapsistaan jätti hulttiomiehelleen. Itselleen sai hyvän elämän. Olen ajatellut, että kamalaa, kun pystyi lapsen sinne jättämään, kun itse halusi siitä pois.



Uusi avioliitto kesti kuolemaan asti vuosikymmeniä ja tuli monta lasta lisää, mutta miten voi jättää lapsen huonolle ex:lleen.

Nyt on pakko sinnitellä juuri siksi, että lapset eivät joudu tänne yksin. Jos minä tästä lähtisin, lapset joutuisivat selviämään raivopää-juoppoisästä yksin. Eli miten tapaamiset voi estää, jos isän " ominaisuuksia" ei voi mitenkään todistaa ulkopuolisille?

Menet kaikille opettamaan oikeutta mutta itse et opi mitään.

Kun niitä on tarpeeksi, on huoltajuusoikeudenkäynnissäkin helpompaa.

Soitan poliisit, koska mies huutaa? Voiko niin oikeasti tehdä? Mitäs sitten kun mies näkee poliisit ja lopettaa raivoamisen? Kun mies seuraavan kerran raivostuu, soitanko hänen nähtensä vai miten toimin?

Millainen merkintä tästä tulee ja miten poliisit toteavat mitä on tapahtunut? Mitä jos merkintä tehdään siitä, että minä olen turhaan soitellut poliiseille?

Vierailija:

Kun niitä on tarpeeksi, on huoltajuusoikeudenkäynnissäkin helpompaa.

mutta toisesta näkökulmasta: miten pahalta täytyy tuntua, kun joutuu laittamaan lapsensa hullun hoiviin. Eihän se niiden äitien vika ole, tuskinpa he ovat lapsiaan vapaaehtoisesti sinne työntämässä.