Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet minusta: menin naimisiin ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana, vauvakuume oli ollut 14v saakka ja halusin perheen.
05.07.2007 |
Meille syntyi tytär. Huomasin ettei mies ole se oikea ja erosimme kun olin 21v ja tytär oli alle 1-vuotias.
Löysin elämäni rakkauden joka oli varattu. Piiritin varattua miestä kunnes hän kiinnostui minusta ja petti kanssani. Kerroin asiasta hänen kihlatulleen joka jätti miehensä. Aloin olla tuon miehen kanssa. Saimme kaksi lasta. Miestä alkoi rasittaa se miten suhteemme alkoi ja hän etääntyi minusta ja otti eron.
Menin takaisin yhteen ensimmäisen aviomieheni kanssa ja kasvatimme yhdessä kolmea lastamme. Yhteen palatessamme minulla oli ikää 26 vuotta.
Löysin paremman miehen ja jätin taas tuon ensimmäisen aviomieheni ja menin naimisiin sen paremman kanssa. Vieläkin joskus haikailen sen miehen perään jonka kanssa minulla on kaksi lasta mutta en enää jaksa uskoa saati yrittää että siitä mitään tulisi.
Olen nyt menossa naimisiin tuon " paremman" miehen kanssa.
Nyt iän myötä olen jotenkin ruvennut näkemään elämäni käänteet erilailla kuin ennen. Raadollisina jotenkin. Ahdistaa joskus.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaipa tuo kaikki kuuluu kasvamiseen. Ei munkaan ratkaisut aina niin fiksuja ole MUIDEN mielestä olleet. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ensimmäinen aviomieheni on hyvä mies, tekee kotitöitä, hoitaa lapsia mutta olemme kovin eri taajuuksilla. Hän on ihan liian " nukun ja syön ja taas nukun ja syön ja hymyilen" ihminen. Kaipaan jotain syvällisempää.
Tämä uusi on syvällisempi ja tekee myös noita kotijuttuja.
ap
Mitä lapsille kuuluu tässä rytäkässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että sulla oli jo ne lapset siinä.
Kun lapsia tekee niin kannattaa siitä lähtien ajatella kaikki ratkaisut myös heidän kauttaan. Sitä sinä et ole tainnut tehdä?
Ei se niin kamalaa ole, et tarvitsee ottaa vaikka vähän huonompikin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä kuitenkin rakastava äiti ja esikoisella varsinkin isäkin.
Luen heille paljon kirjoja, käytän uimassa ja jätskillä, leikimme yhdessä jne. Ólen aina tykännyt lapsista.
En ole oikeastaan koskaan ollut sinkku. Olen parisuhdetyyppiä.
ap
ja seuraavassa kappaleessa olet vasta menossa hänen kanssaan naimisiin. Kai nyt oikeasti ihminen muistaisi onko naimisissa vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahingossa tuli näppäilyvirhe! Korjasin sen heti kun huomasin! Siis menEn ei menin!!
ap
nuo lapset.. sääli, että he ovat joutuneet kärsimään sinun aikuistumisestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen takia että elämä parisuhteessa olisi niin auvoisaa, koska eihän se ole ollut kun kerran mikään ei kestä, mutta kun ei osaa olla yksinkään.
Et ole käsitellyt eroja kunnolla kun haikailet vanhoja niin tiiviiseen.
Itse olen 27v. joten olet kai aika saamaa ikäluokkaa? Tuntuisi ihan äärettömän oudolta, jos minulla olisi lapsia useamman miehen kanssa ja ex-miehiäkin 2. Todella oudolta. Kyllä ahdistais! No, itse olenkin enemmän uskollista ja sitoutuvaa tyyppiä ;)
Eli naimisiin mentiin kun olin 21v. ja meillä 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostat aika epävakaalta persoonallisuudelta, toisaalta ehkä tulit liian nuorena äidiksi.
Etkä ole ikinä tiennyt. Menet niin kuin tuuliviiri, viis avioliittolupauksista ja lapsista. Yököttävää.