Olen lopun väsynyt näihin lapsiin :(

parempi hoidossa, kun läpsiä ja huutaa lapsille. monet oikeasti viihtyy siellä päiväkodissa. tekemistä ja kaveri seuraa.

osaaikahoito, niin saavat riittävästi äidinkin aikaa.

Satunnaisia hyviä hetkiä lukuunottamatta. Lapset 1,2 ja 4. Ei kai sitä kukaan voikaan jaksa jos yksin ei pääse koskaan mihinkään.

Te tarviitte omaa aikaa myös äidit! Joku täällä jo ehdottikin että joku reipas tyttö iltapäivisin teille hoitoavuksi tms. Jos ei muualta niin voisko MLL:n kautta saada lapset vaikka kerran viikkoon hoitoon, että äiti vois lähteä kirjastoon lukemaan lehtiä, kaupungille, kampaajalle, uimaan, jumppaan tai ihan kahville jonnekin kahvilaan yksin..



Helppoa sanoa vierestä (no ei ihan helppoa kun on itselläkin 3 alle 3 vuotiasta!) mutta sanon kuitenkin: että hoitakaa itseänne välillä! Oliko se ap joka sanoi että äiti ja sisko asuvat kaukana. Mene viemään lapset heille muutamaksi päiväksi?! Tai kutsu mummi teille auttelemaan.. ?

itse en viitsi täällä kirjoitella aiheesta, kun aina saa näpäytyksenä " mitäs teet lapsia" ...



rakastan lapsiani yli kaiken, mutta jostain syystä nyt en enää jaksa pienintäkään narinaa tai nahistelua. lapset 6, 4, 2v. olen työelämässä, joten pääsen aikuistenkin maailmaan ja silti pelkät illatkin on pelkkää huutoa. mua väsyttää! voiko pelkkä väsymys aiheuttaa niin kamalia tunteita... tekee mieli vaikka läppästä ja on hällä väliä fiilis. tunnen itseni ihan kylmäksi omia lapsiani kohtaan ja pelkään, että saavat traumoja. mä en jaksa halia ja pusutella, toki välillä. kaksi vanhinta on jatkuvasti tukkanuottasilla ja pelkkä itku tai kitinä saa mut hulluksi. sitten kaduttaa...



muuten kaikki ok, mieskin osallistuva, mutta hänkin aika kypsynyt lasten nahisteluun ja mekkalaan. kun yksi on joukosta poissa, kaikki on rauhallisempaa ja itsekin paremmalla tuulella.



mistä kiikastaa siis??

Ja on niillä lapsilla varmaan mukavat oltavat kun on tuollainen äiti! Että heti aamusta alkaa se hutaminen! Minä en voi käsittää tätä valitusta, nykyaikana tosiaan voi itse säädellä lapsien määrää. Mikä pakko teitä ajaa lasten tekoon????

Nyt olen onneksi jo töissä, joten pääsen vähemmällä, mutta vieläkin tulee (varsinkin viikonloppuisin) noita päivä, jolloin aamusta alkaen kaikki menee pieleen, vaikka mitä tekisit ja päivä on yhtä huutamista.



Koita jaksaa!

Koita jaksaa! Kyllä ne lapset kasvaa, onneksi.



Laita vaikka nämä vanhemmat lapset eri huoneisiin itekseen leikkimään, niin pikkuisen meno rauhottuu. Sitten keksityt vauvaan ja yrität saada sen vaikka nukahtamaan.



Itselläni on myös kolme lasta, 7 kk, 2,5- ja 4,5-vuotiaat. Mies myös ymmärrettävistä syistä paljon pois kotoa. Välillä on tosiaan vauhtia liikaa ja väsyneenä se on tosi raskasta. Mutta kyllä sieltä tulee niitä hyviäkin päiviä, jolloin äitillä on energiaa pitää koti kunnossa :) Voimia Sinulle! Koita jaksaa!

Välillä jo mietin pitäiskö antaa lapset pois, kun hermo ei vaan kestä. lapset on 2v ja 3v, olen 2v ollut yh. Päivästä toiseen yksin hoitaa tää rumba ja nyt vielä molemmilla uhmaikä... MÄ EN JAKSA =(

Mulla meinaa yhdenkin kans mennä hermo oikeestaan joka päivä...

ne lapset loppujen lopuksi kasvavat (ja itse vanhenee=()

sitten huomaat että voi hitsi...

voimia teille!

ottakaa vain päivä kerrallaan ja turhat stressit pois.. siivotkaa vain kun on IHAN pakko yms. alkääkä yrittäkö olla täydellisä äitejä. oman heikkouden myöntäminen on jo paljon:)

Vierailija:

Lapset 6kk, 2v ja 5v. Tuntu vaan etten enää jaksa niitä ollenkaan. Huudan ja hermostun ihan pikku asioista ja onesti jopa läppäänkin. Aamu voi alkaa hyvinkin, mutta heti, kun tulee eka ärsyyntymisen aihe niin koko loppu päivä on ihan pilalla. Ajatuksissa valmistun jo tyyliin " EII!! TAAS se alkaa..."

Mieskin minulla on, mutta käytännössä elän kumminkin yh:na miehen työ-+muiden menojen kanssa.

tai ihan siltä, että olet loppuun asti väsynyt. Olisiko sinun mahdollista saada jostain hoitoapua, tai ymmärtäisikö miehesi että todellakin tarvitset omaa aikaa ja irtiottoa perheestä?



Kannattaisi varmaan myös hakeutua jonkun ammattilaisen juttusille, hän voisi antaa objektiivisen arvion mielentilastasi ja auttaa sinut taas positiivisempaan kierteeseen.



Ymmärrän hyvin väsymyksesi ja tympääntymisesi, oma mieheni on paljon lasten kanssa ja saan omaa aikaakin, ja silti tuntuu, ettei pinna aina pidä.

Monesti on sovittu, että pääsen vaikka käymään kaupassa yksin, mutta sitten mies soittaakin, että hän ei pääsekään vielä kotiin ja käy kaupassa tullesaan.

Mies on yrittäjä ja yleensä töissä aikaisesta aamusta (06-08) myöhään iltaan (21-23) ja välillä tuntuu, että ei sen tarttis tulla edes yöksi kotiin.

Sekin rassaa, että ei voi mitään suunnitelmia tehdä etukäteen, kun mies pitää työtään niin tärkeänä että se voi sotkea ihan kaikki muut asiat.

Kun ei ole edes ketään toista aikuista kenen kanssa juttelisi kasvotusten. Siskolleni ja äidilleni soittelen, mutta he asuvat niin kaukana, että nähdään harvoin :(

ap

Mulla varmaan auttais pieni " loma" lapsista. Välillä ovat olleet yön mummolassa (illalla vien, aamulla haen). Siinä ajassa ei ehdi rentoutua kun miettii vaan että kohta se taas alkaa... Jos sais vaikka kolme päivää omaa aikaa, niin jo voisi taas elo lasten kanssa maistua...

olen miettinyt jo eroa miehestä. Silloin lapsetkin näkis isäänsä enemmän kun olis " pakollinen" joka toinen viikonloppu näkeminen. Ja mulla joka toinen viikonloppu vapaata. Mies on ollut ihan hyvä isä ja viettänyt lasten kanssa aikoinaan paljonkin aikaa. Nyt mies on mukana kahdessa yrityksessä päätyönsä ohella ja vielä rakennus päälle. Niin kyllä olen ihan puhki:( En välillä näe muuta mahdollisuutta ku ero.

Joten ei se ero välttämättä sun elämää helpota yhtään! 3&12

Olisit vain yhden kanssa kotona, niin jaksaisit paremmin. Ei varmasti ole lastenkaan kannalta kivaa olla väsyneen ja kiukkuisen äidin kanssa kotona. Nimim. kokemusta löytyy. Muistan kuinka ihanaa oli päästä tarhaan joskus lapsuudessa :)

Olen itse jäämässä äitiyslomalle syksyllä, ja pelkään jo etukäteen yksinäisiä päiviä kolmen lapsen kanssa.



Olisiko sinun mahdollista mennä johonkin tukiryhmään - väsyneitä äitejä on taatusti kaikkialla? Jos olet masentunut, ymmärrän, ettei uusiin ihmisiin tutustuminen ole helppoa.



Mietin vielä, saisitko millään miehesi ymmärtämään tilanteesi ja sen, että hän ei voi jättää sinua noin yksin lasten kanssa? Pystyisittekö neuvottelemaan jonkinlaiset pelisäännöt, että saisit edes pienen hengähdystauon viikkoosi?

Vierailija kirjoitti:

ne lapset loppujen lopuksi kasvavat (ja itse vanhenee=()

sitten huomaat että voi hitsi...

voimia teille!

ottakaa vain päivä kerrallaan ja turhat stressit pois.. siivotkaa vain kun on IHAN pakko yms. alkääkä yrittäkö olla täydellisä äitejä. oman heikkouden myöntäminen on jo paljon:)

"turhat stressit pois" ?

Ai se on näin helppoa?

Kliks, nappia painamalla turhat lähti, ja väin tärkeät jäi päälle.

Miten menee ap nyt, kun lapset jo aikuisia?