Miksi yh-äidit ovat yleensä työttömiä ja sossun holhouksen alaisia?

Mä olin 3 lapsen yh, kävin töissä enkä koskaan saanut sossulta mitään. Kelalta toki yh korotuksen (200mk??) ja asumistukea saman verran.

Vielä olen kotihoidontuella, työpaikkaa etsinyt, vaan en löytänyt. Onneksi on vielä vuosi aikaa... Mutta jos ei löydy, niin sitten saatte osottaa sormella, että " tuolla se sossun tuilla elävä yh menee" ;)



Työnhakukin on aika haastavaa, pitää ajatella maksimihoitoaikaa sekä sitä, että miten työaika SEKÄ työmatkat mahtuvat sen puitteisiin... Siksi en ole kykenevä hakemaan ihan jokaiseen aukiolevaan paikkaan...



Ja ainiin: baareissa juokseminen on aika vähissä, viimeksi taisin olla puolisen vuotta sitten. No, eipä se pitkä aika ole, joku ketjussa taisi olla viimeksi käynyt joskus 1998 tms... ;)

tunnen paremmin tasan kaksi yh-äitiä, toinen nuorena leskeksi jäänyt lääkäri, toinen omistaa puolikkaan menestyvästä mainostoimistosta. eivät oo sossun holhouksen alla.

Onneksi sinunkaltaisiasi ei kuulu minun ystäväpiiriini. Onnekseni olen yh-äitinä KELVANNUT ainakin muutamien ihanien ihmisten ystäväksi.

Huh huh mitä kommentteja täällä välillä näkeekään. :/

Vierailija:

olen itse ns. kunnon ihminen. Käyn töissä, hoidan perheeni (ja mieheni), meillä on omistusasunto jne. En varsinaisesti " seurustele" yh:ien kanssa, mutta esim. lasten kavereiden vanhempien kanssa on tultava toimeen. :/

Hän huolehti minusta paremmin kuin minkälaisen yleistyksen annat kaikista yksinhuoltajista. Myös hänen työuransa oli pitkä samalla työnantajalla: kaupungilla lastenhoitajana n.40-vuotta. Eli ei siis siivooja

niin kuin varmasti heti ajattelit.



Tukien väärinkäyttämisellä tarkoitetaan mielestäni muuta asiaa kuin esim. vähävaraisille suunnattua asumistukea. Eli en viitsi edes kirjoittaa kyseisestä asiasta mitään. Järjen pitäisi sanoa jokaiselle, että yhden vanhemman taloudessa on tulot n.50% eli huomattavasti pienemmät kuin kahden vanhemman taloudessa.



Lapsuuteni oli onnellinen: ulkomaanmatkoineen, harrastuksineen, kolunkäynteineen, kavereineen jne. Nyt olen avoliitossa ja akateemisesti korkeasti koulutettu. En usko, että menemme naimisiin ikinä, koska emme usko avioliittoon. Olemme keskivertoa paremmin ehkä toimeentuleva perhe, jolla ei ole ongelmia-saatikka lapsellamme.



Emme myöskään ajattele yhtä mustavalkoisesti kuin sinä. Se johtuu elämänkokemuksestamme ja koulutuksestamme. Ennakkoluulot perustuvat tässä tapauksessa paljolti varmasti tietämättömyyteen, mihin ap:kin viittaa viestissään.



Mitä vielä haluaisin sanoa on se, että jos holtittomuutta etsit niin yksinhuoltajaperheessä varttuneena saanen sanoa, että itselleni holtittomimmat aikuiset ja vanhemmat ovat nimenomaan parisuhteissa olevia. Hirveää koheltamista ja juopottelua, irstailua ja itsekkyyttä, suvaitsemattomuutta.

miten kirjava joukko yh-äidit on.



Täällä yksi korkeasti koulutettu yh-äiti, ulkomaankomennuksella yhden lapsen kanssa (apuna taloudenhoitohenkilökuntaa). Tulot niin korkeat, etten halunnut elatustukea lapsen pennittömältä isältä. Säästelköön sekin sitten minun perustamaan lapsen sijoitusrahastoon, jos joskus pystyy. Riittävän hyvää miestä ei ole kohdalle osunut, joten olen ollut erosta lähtien ilman miestä.

Eiköhän se ole lähinnä ihmisen luonteesta kiinni (eikä siis yksinhuoltajuudesta sinänsä) haluaako ihminen elää muiden siivellä vai haluaako itse omalla työllään osallistua tämän yhteiskunnan ylläpitämiseen. Hyvin moni yksinhuoltaja on valinnut työnteon, valitettavan monet silti valitsevat siivelläelämisen.

No, ehkä asuinpaikka vaikuttaa tuohon määritelmääsi. Itse asun ns hyvällä alueella ja en ole nähnyt tuollaista. Ehkä kaveripiirisi on aika suppea, vai onko sinulla edes kavereita? Luulisi että edes yksi kaveripiiristäsi olisi yh.



Päiväkodin mukaan lapseni on hyvin hoidettu ja saan aina hänestä hyvää palautetta. Luulisi että siellä huomattaisiin jos olisin huono yh. Paremmin hoidan kun monet naimisissa olevat hoitavat lapsensa.



Veikkaan että tämä on ihan provo tai ap on ihan hel*** tyhmä!



Ai niin, avasin kuule äsken siiderin (ainoan sellaisen pitkiin aikoihin) ja nautin sen tässä hikisen työpäivän jälkeen. Olenkohan nyt juoppo ja sossun asiakas?

Täällä meillä päin ainakin yh:t on ihan tavallisia naisia, joutuvat vaan aika kovasti raatamaan, kun yleensä se isä, jonka kanssa on yhteishuoltajuus kuitenkin ottaa asian hieman kevyemmin.

Taitaa ap asua jossain kunnan vuokrahelvetissä, missä juntit, työttömät ja muut yhteiskunnan elätit keskenään jurnuttavat ja kyttäävät toisiaan. Ainahan sitä on kivempi nostaa itsensä paremmaksi kuin esim. yksinhuoltaja ja verrata omaa elmäänsä edes vähän hunommissa oloissa eläviin, jotta tuntisi edes vähän ylemmyyttä.



Ap. on varmaan semmoinen amiksen käynyt juntti kotiäiti ja mies on kaljaa kittaava tehdästyöläinen, joka on " vaimo-äitinsä" huollossa ja hoivassa. Lapset Janica ja Nico ovat kasvatettu yhtä suvaitsemattomiksi ja ahdasmielisiksi kuin vanhempansakin ovat.



Oletko sinä Ap. jotenkin parempi ihminen kun elät ydinperheessä kuin pienperheessä elävä nainen?



T: olen akateeminen vakityössä käyvä yksinhuoltaja, joka ei ole ikinä esitettyt yhtäkään miestä lapselleen, en käy baareissa jne.

En juo kaljaa ja elän tällä hetkellä parisuhteessa, johon kuuluu myös miehen lapset. Tunnen yh:ita jotka elävät sossun tuella, mutta myös yh:ita, jotka käyvät töissä. Joo ihme pätemistä kyllä esiintyy täällä. Itsensä jumalointia ja toisten mollaamista. Tekeekö se ihmiselle paremman itsetunnon kun pääsee luokittelemaan eri kasteihin ihmisiä täällä? Itsetunnon puutteestahan se lähinnä kielii.

tosin ensi kuussa muutetaan asoon paritaloon.

Yhteiskunnalta saan ylimääräisenä lapsilisän yhkorotuksen.



Meillä menee pojan kanssa itse asiassa tosi hyvin.

Välillä ihmettelen muutamia tuttavaperheitä, ns. ydinperheitä, joissa vaimot mätkättää miehilleen ja lapsilleen joka asiasta ja haukkuvat ne selän takana jokaiselle joka jaksaisi kuunnella. Monissa näissä perheissä on hyvin aistittavissa kireä ja masentunut ilmapiiri. Eipä käy

kateeksi.

Ei saa yleistää, koska meitä on erilaisia. Vaihda ystäviä, jos liikut moisessa luuseriporukassa.



Lapsi on minulle tärkein, joten en pahemmin liikuskele baareissa firman juhlia lukuunottamatta. En myöskään esittele lapselleni mitään äijiä ja tukiverkkoni perustuu muihin TYÖSSÄKÄYVIIN yh-äiteihin, joiden kanssa käydään lintsillä ja puistossa, sekä hoidetaan toisiemme lapsia.

Vierailija:

tosin ensi kuussa muutetaan asoon paritaloon.

Yhteiskunnalta saan ylimääräisenä lapsilisän yhkorotuksen.

Meillä menee pojan kanssa itse asiassa tosi hyvin.

Välillä ihmettelen muutamia tuttavaperheitä, ns. ydinperheitä, joissa vaimot mätkättää miehilleen ja lapsilleen joka asiasta ja haukkuvat ne selän takana jokaiselle joka jaksaisi kuunnella. Monissa näissä perheissä on hyvin aistittavissa kireä ja masentunut ilmapiiri. Eipä käy

kateeksi.

tiedän mitä sun ei käy kateeksi. olin ennen yh, mutta nyt tollasessa kireässä ja masentuneessa perheessä, hip hei.

oon duunissa, ja olin yh:nakin. tosin kun hoidin lasta, olin kotona, kuten muutkin kotiäidit - hetken aikaa elin ansiosidonnaisilla silloin.

onneksi en sentään ' hoida miestäni' ... ja lapsikin on iso ja pärjäävä monella tapaa. olutta juon saunan jälkeen. maksimissaan jaksan juoda kaksi.

hän harkitsi vakavasti eroa (taas) koska mies ei osallistu kolmen lapsen hoitamiseen, ei ole koskaan kotona ja mies on stressaantunut.



Kun heillä käy kotona, heillä on todella tulehtunut ilmapiiri ja vanhemmat koko aika riitelee, että kenen vuoro on pukea haalarit, pyyhkiä peppu, leikkiä, viedä tai tuoda jotain. Mä en usko, että sekään on hyväksi.

Olen vetänyt jo 5 vuotta. Olen nähnyt jos jonkinlaista piipertäjää. Yhtään työtöntä en ole vielä tavannut.



Kaikista kävijöistä vain 1 % on ollut todella kummallisia ja hoidon tarpeessa, muut ovat olleet ihan tavallisia ahkeria ja tasapainoisia naisia, jotka ovat vain rakastuneet jossain vaiheessa elämässään väärään mieheen.

tai muussa spugelassa. Kyllä täällä kaikki tuntemani yh:t ovat ihan työssäkäyviä, normaaleja ihmisiä.

Olen nyt lapsen kanssa kotona, opiskelen, tosin syksyllä menen varmaankin töihin. Olen sosiaalitoimiston asiakkaana. En juo alkoholia ollenkaan, poltan keskimäärin yhden tupakan viikossa. En usko saavani irtosuhteista mitään irti, joten en niitä myöskään harrasta.

Paitsi että lapsia on kaksi, ja ei tarvitse riidellä kuka pukee haalarit tai pyyhkii pepun, koska mies on aniharvoin kotona. Kaverit ja pubissa istuminen hedelmäpeliä pelaten menee perheen edelle =/

Kotona on kaikkea muuta kuin leppoisa tunnelma. Olen nyt siinä pisteessä, että ero olisi välttämätön jo pelkästään siksi, että pysyisin itse selväjärkisenä.

Ainoa mikä on jarruttanut eron ottamista on nimenomaan se, että sitten joudun elättämään itseni ja lapset yhteiskunnan tuilla. Nuorempi on vielä niin pieni, etten vie häntä vielä hoitoon, ja isompikin vasta kolmen vanha. Vaikka miehen palkka on suurimmaksi osaksi mennyt kaljaan ja rahapeleihin, on siitä aina riittänyt myös muutaman laskun maksuun. Eron jälkeen saan unohtaa viimeisetkin haaveet uudesta sängystä (nukun 20 vuotta vanhalla rikkinäisellä runkopatjalla) ja kaikesta muustakin, kun rahat riittää hädintuskin elämiseen.

Ärsyttävintä on se, että kun menen töihin, ei rahatilanne juurikaan muutu =( Ihan yhtä köyhiä tullaan lasten kanssa silti olemaan, pienipalkkaisella alalla kun olen, ja päivähoitomaksut sekä vuokra on maksettava ilman tukia.

Vierailija:

hän harkitsi vakavasti eroa (taas) koska mies ei osallistu kolmen lapsen hoitamiseen, ei ole koskaan kotona ja mies on stressaantunut.

Kun heillä käy kotona, heillä on todella tulehtunut ilmapiiri ja vanhemmat koko aika riitelee, että kenen vuoro on pukea haalarit, pyyhkiä peppu, leikkiä, viedä tai tuoda jotain. Mä en usko, että sekään on hyväksi.

töissä ja kasvatti minut ja veljeni yksin ja vieläpä maksoi (lyhensi lainaa) tuolla lastentanHOITAJAN palkalla omasta asunnosta.. joka on nyt kokonaan maksettu. Äitini kävi myöskin viikonloppuisin siivoomassa yhdellä vanhuksella ja sai siitä vielä vähän ruokarahaa... eli ei tod. ryypänny ja istunut himassa sossun kustannuksella...