Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus taitaa johtaa eroon.
04.07.2007 |
Mieheni on ollut masentunut jo pitkään. Hoksasi onneksi itse asian vajaa vuosi sitten ja hankki itselleen lääkityksen. Välillä on tuntunut, että se auttaa, mutta sitten taas tulee niitä päiviä, kun hän vain makaa eikä tee mitään eikä välitä mistään, lapsistakaan.
En jaksa tätä enää, minun pitää hoitaa lapset ja oma työni ja koti, vastata myös taloudellisesti kaikesta koska mies ei ole työkykyinen eikä tienaa. Ja yhtään poikkipuolista sanaa jos sanon, toinen saa välittömästi masennuskohtauksen ja painuu sohvan pohjalle puoleksi päiväksi murjottamaan.
Olenko epäreilu, jos väsyn odottamaan parempaa ja vain pakkaan tavarani?
Kommentit (11)
Mä olen itse masentunut ja kärsin välillä kamalista syyllisyyden puuskista, kun en saa mitään aikaiseksi yms. Psykiatrisen hoitajani kommentti näihin mun syyllistelyihin on yleensä, että mietipä jos sulla olisi vaikka jalka poikki, tai vastaava fyysinen vamma - potisinko silloinkin hirveetä syyllisyyttä siitä, etten yksinkertaisesti pysty, ja että tartten apua. Että mun sairauteni on sairaus siinä missä helpommin näkyvä fyysinen vammakin olisi.
Suhtautuisitko sinä tilanteeseen toisin, jos miehelläsi olisi vaikkapa jalka poikki, ja sen takia ei pystyisi osallistumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiverkot on varsin vähissä, molempien vanhemmat on vanhoja ja sairaita, sisaruksilla omat perheensä jne. Ei ole tosiaan varaa palkata mitään siivoojia tai lapsenhoitajia, kun tosiaan vain minä tienaan ja sillä pitää maksaa kaikki.
ap
Välillä tuntuu, että se on vain vallankäyttöä koko " masennus" , kun tosiaan toinen on antanut itselleen oikeuden olla huolehtimatta mistään ja olettaa, että kaikki siitä huolimatta hoituu.
ap
Välillä tuntuu, että se on vain vallankäyttöä koko " masennus" , kun tosiaan toinen on antanut itselleen oikeuden olla huolehtimatta mistään ja olettaa, että kaikki siitä huolimatta hoituu.
Tosi julma tapa ajatella sulla. Kyllä mulla olisi masennuksessani paljon hankalampaa, jos oma puoliso ei edes tuon vertaa ymmärtäisi koko sairautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä perheenjäsenen masennus (niinkuin mikä tahansa sairaus, varsinkin psyykkinen) on kova paikka koko perheelle. Koeta löytää vertaistukea tms. esim. www. tukiasema. net/keskustelu/default. asp tai muualta netistä.
Ja koeta saada puhuttua nää turhautumiset jollekin ulkopuoliselle. Valmiiksi masentunut mies ei ainakaan syyllistämisestä parane.
Varmasti tulee mieleen miksi itse on jaksettava aina vaan, mutta toisen ei tarvi. Voi kun mies selviäisi masennuksesta ettekä eroaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on nyt paremmassa kunnossa ja työkykyinen, vaikka ei syö lääkkeitä tms. mutta jokin aika sitten oli aika rankkaa. Edelleen mietin eroa päivittäin, kun työ vie miehen kaikki voimat eikä hän jaksa sitten enää mitään. Pelkään itsekin sairastuvani ja olen tosi uuvahtanut tilanteeseen. Käyn ammattiauttajalla itsekin ja olen saaunt hyvää tukea, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kotona on raskasta.
Alue: Aihe vapaa
ja hei... teillä sentään toinen on vielä terve...