Hetki elämässäsi joilloin kiitit että sinulla on tuollainen ystävä,
esim.kun tulit jätetyksi tai petetyksi tai jotain muuta. Kerrohan.
Kommentit (4)
ei ole sellaista hetkeä. Minulla on viisi läheistä ystävää, joista olen kiitollinen, mutta ei toiseen ihmiseen voi koskaan tukeutua.
Yksin sinä syntynyt oot
Yksin sinä lähtevä oot
Ainoa uskollinen
On oma sielusi vain
Minulla on paljon hyviä ystäviä ja ihana suku ympärilläni, sekä aivan fantastinen mies, joka tukee kaikessa, joten koskaan en ole tuntenut oloani elämän isoissa hetkissä yksinäiseksi...Mutta jos ihan ystävyydestä puhutaan, on kaksi naista ylitse muiden. Nämä kaksi, lapseni kummitädit tietysti, olen tuntenut 7-vuotiaasta lähtien (olen nyt 31 vuotta), eli pitkälti yli 20 vuotta. Kaikki on koettu yhdessä. Lapsuuden leikit, teini-iän diskot, Ihastumiset, sydänsurut, neitsyyden menettämiset, ekat kännit, ekat isot rakkaudet, erot, lapsen saaminen (oma esikoiseni on toistaiseksi ainoa lapsi, ystävilläni ei vielä ole lapsia), vanhempien erot, alkoholiongelmat, mielenterveysongelma, kuolemat...Olen näiden kahden ystävän kanssa ollut yhteydessä lähes päivittäin, vähintään viikoittain jo yli parikymmentä vuotta. Ja jos jotain tapahtuu, tuntuu, ettei se ole kunnolla edes tapahtunut, ennen kuin se on kerrottu, jaettu ja puitu näiden ystävieni kanssa.
Minulla ei ole sisaruksia, mutta olen aivan varma, että nämä kaksi ovat sellaisia minulle. Yhdessä on järjestetty lapseni ristiäiset, toisen ystäväni molempien vanhempien hautajaiset, toinen ystävistäni oli tukihenkilönäni synnytyksessä...Yhdessä on erot itketty ja ihastumiset riemuittu.
Tässä joitakin hetkiä omasta elämästäni, jolloin olen näistä ystävistä kyynel silmässä ollut erityisen kiitollinen:
-Kun lapseni syntyi ja toinen näistä ystävistäni oli tukenani koko 23 tunnin synnytyksen alusta loppuun ja lopulta itki iloa minun ja lapsen isän kanssa vastasyntynyt sylissään
-Kun lapseni isä jätti meidät toisen naisen takia lapsen ollessa 6 kk ja toinen ystävistäni muutti kuukaudeksi luoksemme vain auttaakseen ja ollakseen läsnä
-Kun lapseni sairasti ja ystäväni valvoivat kanssani lastenklinikan päivystyksessä, hakivat kahvia automaatista, pitivät kädestä kiinni
-Kun sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön ja ystäväni tulivat, koska vaan, oli yö tai päivä luokseni avuksi, kuuntelivat ja rauhoittivat, hoitivat lasta ja ohjasivat hoitoon
-Kun olin taloudellisesti ja henkisesti tiukoilla opiskelevana yh:na ja ystäväni auttoivat kaikessa. Lainasivat rahaa omista vähistä rahoistaan, hoisivat lasta että sain luettua tenttiin, ostivat lapselle vaatteita ja tavaroita, tsemppasivat, kannustivat
-Kun yhdessä järjestettiin lapsen synttärijuhlia, leivottiin kakkua ja koristeltiin kotia
-Kun valmistujaisjuhlassani viime vuonna uusi mieheni kosi minua ja joimme skumppaa koko yön ihmetellen, miten kaikki lopulta kääntyi näin hyväksi ja tunsin, miten iloisia ystäväni AIDOSTI ja perinpohjaisesti olivat puolestani
-Kun nyt saan järjestellä häitäni kahden itseoikeutetun kaasoni kanssa
Vastaavasti olen yrittänyt seistä heidän rinnallaan heidän vaikeuksissaan ja iloissaan vuosien varrella. Olen kolmosen kanssa täysin eri mieltä. Toiseen ihmiseen VOI tukeutua, ja toiselle ihmiselle voi olla tuki. Siinä se ystävyyden hienous onkin. Tosi surullista, jos monet eivät koskaan saa tällaista ystävyyttä kokea.
Sanoin ystävälleni hyvin ontuvan valheen, että miksi olen mustelmilla. En halunnut kertoa asiasta kenellekkään. Ystäväni tajusi pitää suunsa kiinni eikä kysellyt.