Miten auttaa huumeongelmaista?

UP UP UP

Toinen veljeni on huumausainerikoksista jne vankilassa tällä hetkellä, ja toinen menossa suorittamaan rangaistustaan syksyllä.



Helvetin raskastahan tämä on läheisille, eipä sitä oikein mitään voi tehdä.



Veljiäni rakastan, vaikken missään nimessä tekojansa hyväksy. Tietävät, että en heitä hylkää, tapahtuu mitä tapahtuu.

tässä on vuosien varrella nähty ja koettu kaikkea mahdollista.

Pahoinpidellyt veljet, yliannostukset, itsemurhayritykset, oikeudenkäynnit jne jne.

Aina oikeastaan odottaa, että mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu. Nyt onneksi toinen on " turvassa" hetken aikaa, kun on siellä kiven sisässä.



Odotan nyt ensimmäistä lastani, ja yritän olla murehtimatta turhia ihan jo vauvankin takia.



En usko veljieni ikinä pääsevän aineista eroon. Kaveripiiri ja elämäntapa on vieneet mukanaan :(

Mun veli kans oikeudenkäynnit käynyt läpi, velkakierre päässyt valloilleen, on ollut törkeästi pahoinpideltynä, ja niin kuin kirjoitin, nyt suonensisäisesti kamat käytössä. Kaverit on kaikki samanlaisia, selvää päivää ei ole ollut vuosikausiin. Veli on ollut suljetulla hoidossa paha ahdistuksen vuoksi, mut sieltäkin kotiutettiin ilman mitään jatkohoitoja. Hänelle oli varattuna katkopaikka kun oli vielä 17v, mutta juuri ennen kuljetusta sinne karkasi ja pysytteli piilossa täysi-ikäisyyteen saakka, paikka raukesi =(...



Rankkaa on, veljellä varmasti rankempaa... Paskamaista katsoa vierestä kun toinen tuhoaa itsensä.



AP

Veljeni hakivat, ja pääsivät jokin aika sitten vieroitukseen.

Eivätpä jaksaneet siellä kovinkaan kauaa olla, ja väkisin ei siellä ketään pidetä.



Pystytkö puhumaan kenenkään kanssa näistä asioista?

Sen vinkin annan, että ihan kaikille ei kannata uskoutua.

Eräs kaverini totesi, ettei halua olla tälläisen ihmisen ystävä. Kiitti!! Minähän se olen itse joo valinnut, minkälaisen perheen itselleni haluan!! Ja tasan tietää ex-ystäväni, etten itse käytä/hyväksy aineita.



En viitsi aina kuormittaa miestäni näillä jutuilla. Puhun sitten äitini kanssa, jolla arvatenkin on tuplasti rankempaa :/

25

On siis toki muutamia frendejä, mut kaikil on omat elämät. Meil mutsi on alkoholisti, sille mun veljeni huumesekoilut on vaan yksi lisä " syy" juoda! Mulla on pienet lapset ja mies kans ihanloppu mun huolestumiseeni...

En vaan osaa päästää irti kun selvästi toinen tarttee apua...



Vaikeeta.

Olen monesti miettinyt samaa, mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta kun itse olen myös toipuva väärinkäyttäjä, niin tiedän että ketään ei voi pakoittaa hoitoon, vaan omat valinnat määräävät elämänkulun.



Veljeni ampui itsensä pirikännissä ja siskoni otti yliannostuksen vuosia sen jälkeen, surullista ajatella, että ehkä kuitenkin olisi ollut jotain tehtävissä, mutta eihän aikuisia voi auttaa väkisin.



Se, että sinulla on tieto siitä mihin mahdollisesti voit ohjata veljesi silloin, kun hän haluaa apua tai on niin huonossa kunnossa, että apua on saatava, niin auttaa sinua ehkä nyt eniten ja voithan aina yrittää puhua veljellesi, että hänen elämän valinnat ei ole nyt oikeita, mutta uskoakseni niistä ei ole apua, älä saarnaa, koska sillä vaan karkoitat hänet luotasi.



Vaikka tämä voi tuntua julmalta, niin vankeustuomio voi myös olla pelastus, koska kaman käyttö on kuitenkin vähempää linnassa ja sielläkin voi tulla tunne, ettei enään halua käyttää.

Suomessa on myös paljon hyviä päihdehoitolaitoksia ja niistä saa A-klinikalta tietoa.



Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole pilata omaa elämääsi veljesi vuoksi eli ottaa liian suurta taakkaa kannettavaksi, mutta uskoisin että sinua jo tosiaan helpottaa tieto mistä sitä apua tarvittaessa saa.



Jos kuitenkin oma taakka käy liian suureksi tai huoli veljestäsi tuskalliseksi, niin aina omaisena saat myös apua ja tukea, joko ammattilaisilta tai vertaistukiryhmistä (NA-ryhmät)

Kaikki alkoi tosi nuorena ja suurella porukalla, koko ajan siirryttiin vahvempiin aineisiin. Välillä käytiin putkassa, käräjillä, makseltiin sakkoja+korvauksia (edellleen), mutta aina veli selvisi ilman suurempia tuomioita. Ei menettänyt edes luottotietojaan, kiitos äidin.



Äiti ja minä olimme tukena koko ajan. Minulle veli uskoutui kaikesta ja nimenomaan soitteli kuin apua pyytääkseen... se oli hyvin raskasta aikaa. yritimme kovasti puhua hänelle järkeä ja pyytää hakemaan apua. Aina hän lupaili ja lupaili... Häneltä kuoli muutama hyvin läheinen ystävä " oman käden kautta" , johtuen suurista huumeveloista.



Veljeni ei koskaan mennyt vieroitukseen, mutta eräs poliisi oli hänelle kuin " isäpuoli" . Tämä poliisi oli aina huolissaan veljestäni ja toivoi tämän pääsevän jaloilleen. Hän auttoi aina. Myöhemmin äitini oli kysynyt poliisilta miksi tämä niin teki. Poliisi oli vastannut, ettei poika hänen mielestään kuulu näihin piireihin. Hän on hyvä poika pohjimmiltaan. poliisi ei siis ollut meille millään lailla tuttu. Olivat vain veljeni kanssa tutustuneet monien eri juttujen yhteydessä.



Välillä veli oli ns. hullulla tuulella ja välillä oikein hyvällä tuulella. Koskaan ei varmaksi tiennyt. Aina veli kuitenkin minulle ja äidille jaksoi muistuttaa kuinka paljon meitä rakastaa eikä voisi elää, jos emme olisi hänen kanssaan. Olimme hänen tukenaan koko ajan.



Sitten kävi niin, että veljen kihlattu kuoli yhtäkkiä, ei huumeissa. Kuolemalle ei ole vieläkään mitään syytä. Tämä ehkä vähän pysäytti sillä siitä alkoi " toipuminen" . Pari kertaa tytön hautauksen jälkeen hän vielä repsahti, mutta siinä vaiheessa minä uhkasin laittaa välit kokonaan poikki veljeeni ellei tämä lopeta huumeidenkäyttöä. Se, yllättävää kyllä, tepsi. Minun oli vain pakko tehdä niin silläkin uhalla, että eli olisi tehnyt jotain itselleen, niinkuin oli monesti uhannut.



Nykyään veljellä on uusi kihlattu ja hän on kuivilla.



eli aina ei voi oikein tehdä mitään konkreettista, mutta tärkeintä onkin olla tukena. Toivottavasti teidän kaikkien läheisille käy lopulta hyvin. Ja otan osaa, sinä joka olit jo menettänyt veljesi.

up

Mulla pikkuveli (20v) menossa samaan suuntaan. Pelottaa ihan helvetisti ja vaikeaa olla aina huolissaan. Voimia sullekin!

Mulla on myös täysi-ikäinen huumeongelmainen veli. Välillä on parempi jaksoja ja välillä huonompia. Mua on auttanut jaksamaan se, kun veli on aikuistunut ja olen yrittänyt ajatella, että autan häntä kaikissa raitistumisyrityksissä ja kannustan huuumeista poispäin, mutta muuten ei voi häntä auttaa. Kaikki huoli ja murehtiminen turhaa, se vaan syö mun omia voimavaroja. Sitä paitsi huumeet muuttavat oman rakkaan veljen toiseksi ihmiseksi, vaikka siellä kaiken moskan alla on se ihana pieni poika jollaisena haluan hänet muistaa :`(



Sinullakin on oma perhe, joten on tervettä ottaa välimatkaa veljen asioihin. Et kertakaikkiaan voi häntä auttaa, jos hän itse ei halua huumeista eroon. Älä holhoa, älä anna rahaa tms. voit tietysti puhua hänelle suoraan, miltä tuntuu ja onko hän ajatellut katkoa tms. mutta älä odota, että pystyisit hänet pelastamaan.



Kuten joku sanoi, hae itsellesi apua, jos taakka tuntuu liian suurelta. tise olen käynyt yksittäisiä kertoja puhumassa psykiatrille huolesta, jota veljen tilanne aiheuttaa.