Terveelle, kuulevalle lapselle viittominen, muutakin kuin äidin pätemisentarvetta?!
Meidän avoimessapäiväkodissa käy äiti jonka vanhemmalla lapsella on kehitysvamma, lapsi jo päiväkodissa ja äiti siis kotona vuoden ikäisen kuopuksen kanssa. Käyttävät kuulemma vanhemman lapsen kanssa viittomia kommunikointiin kun lapsi (3v) ei vielä puhu. Varmaan ihan ok hänelle.
Mutta siis naurattaa kun on seurannut tuota äitiä kuinka hän yrittää kokoajan viittoa tuolle nuoremmalle lapselleen joka on ihan terve ja kuulee. On käynyt tuolla siitä asti kun lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen vauva ja on alusta asti viittonut tälle puhuessaan. Äiti on muutenkin sellainen joka haluaa olla aina huomion keskipiste ja tällä viittomisella herättää aina kiinnostusta, mikä lienee viittomisen ideakin. Vaikea uskoa että ihan vastasyntyneelle viittomisessa muuten mitään ideaa on, tuo lapsihan oppii puhumaan muutenkin ihan normaalisti. Jos jos isosiskonsa kanssa kommunikointiin tarvitsee viittomia niin varmasti oppii ne aikanaan.
Mutta siis alkaa jo huvittamsen lisäksi ärsyttää se jatkuva viittominen, kuvakirjoja katsellessa kaikki viitotaan ja laulutuokiossa ei kelpaa normaalit leikit vaan täytyy nekin tehdä " oikein viittomin" . On selvästi yrittänyt noin saada lapsestaan jotain pikkuälykköä joka olisi jo 6kk iässä osannut viittomalla kertoa asiansa. Kuitenkaan vielä vuoden iässä lapsi ei ole alkanut viittoa eikä muuten sano sanaakaan. Pientä vahingoniloa tunnen kun muut samanikäiset ovat alkaneet löytää sanoja ja tämä treenattu lapsi ei vielä mitään! Myös motoriset taitonsa ovat muita lapsia heikommat.
Miksi ei lasten voi antaa olla lapsia, edes sen vauvaiän yli? Varmasti tämäkin lapsi olisi kehittynyt nopeammin jos äiti tuon oman pätemisen sijasta olisi leikkinyt lapsen kanssa ihan kuin muutkin äidit tekevät.
Kommentit (28)
En vaan ymmärrä miksi niitä pitäisi käyttää lapsella joka ei niitä tarvitse. Voisi tuon esiintymiseen käyttämänsä energian suunnata ihan aitoon läsnäoloon lapsen kanssa ja tavallisiin leikkeihin. Tuo on näyttänyt alusta asti niin väkinäiseltä ja tehdyltä että käy lasta sääliksi.
ap
Ihan luonnollista että perheessä jossa viittomat ovat tärkeä osa kommunikointia ne halutaan opettaa kaikille lapsille. Sitä paitsi tukevathan ne puheen kehitystä terveilläkin, mitään haittaa niistä ei ole eikä viittominen estä leikkimistä mitenkään.
Minun mielestänikin kuulostaa järkevältä, että pikkusisarus oppii viittomat, mikäli vanhempikin lapsi niitä käyttää. Koko perheen kommunikointiinhan ne on tarkoitettu. Ja parhaiten ne oppii, kun niitä toistetaan ja toistetaan, pienestä lähtien.
Taidan kuitenkin ymmärtää, mitä ajat takaa. Jotkut ihmiset tuovat itseään " vähän turhan paljon" tykö toisinaan :)
Pitäisikö tuon kuopuksen sitten jäädä perheen ulkopuolelle, koska ei osaa viittomia?
mutta luulisi niiden viittomien tulevan sitten pienemmällä yrittämisellä. Jos näkisitte tapauksen ymmärtäisitte kyllä ettei kyseessä ole lasten välisen kommunikoinnin parantaminen vaan ihan äidin oma esiintyminen. Oli aiemmin päässyt esille tuon vammaisen esikoisen myötä ja nyt kun olisi muuten tuolla kuin kuka tahansa terveen vauvan äiti niin pitäähän sitä jollain itseään ylös nostaa.
ap
että esikoisen vammaisuus on tämän pätijä-äidin aikaansaannosta, jotta hän varmasti saa päteä? Olet sairas.
Oo hiljaa senkin urpo! Kun et tiedä mistään mitään ap.
Miksei lapset saisi olla lapsia? Miksi sinun AP pitää verrata tätä lasta muihin lapsiin ja jopa tumtea vahingoniloa siitä, että lapsi on joissakin asioissa ollut myöhemmin oppiva? Anna sinä AP lapsilla aikaa kasvaa ja kehittyä omassa tahdissa tekemättä vertailuja aikuisena (?) ihmisenä.
Kuvailemasi perheen äiti toimii hienosti. Hän opettaa viittomat vauvasta alkaen pikkusisarelle, jotta sisaret voisivat alusta asti kommunikoida keskenään ja perheellä olisi yhteinen kieli, jota kaikki ymmärtävät.
tuo äiti kyllä pitää huolen että heidän lapsensa ovat aina pääpuheenaiheena kun sattuvat paikalla olemaan.
ap
pakko sanoa, että oot tosi tyhmä. meillä poika jolla keskivaikea kehitysvamma ja hänellä pikkuveli. tukiviittomat on perheen yksi kieli, joita kuopuksenkin pitää ymmärtää, että voi ymmärtää mitä hänen kehitysvammainen sisar hänelle viittoo, samoin kuopus voi viittoa omalle kehitysvammaiselle sisarukselle.
fiksu äiti on,kun opettaa viittomat kuopukselle ja aloittaa ne ajoissa.
lisäksi perheissä, joissa on erityislapsia, niin sisaruksilla voi olla esim. puheenkehityksen viivästymää tai jotain muuta pientä.
tukiviittomat tukevat kielellistä kehitystä, eivät sitä estä.
Oli mullekin muutama kateellinen lukihäiriöstä, kun osasin esittää sen voimavarana, mutta tämä on jo huippua:P
Perheessä, jossa yhden lapsen ensisijainen kieli on viittomakieli, on kaksikielinen. Kun vauvalle opetetaan pienestä pitäen sekä suomea että suomen viittomakieltä, tulee lapsesta kaksikielinen, varsinkin jos ei ole mitään erityistä sairautta. Mikä upea lahja tälle kuopukselle! On tulevaisuudessa iloa siitä kielitaidosta, voi hyödyntää ammatillisesti jne. Ja eritysesti suhteessa isoon sisarukseen!
Sillä sitten ei ole niin väliä, miten äiti opettaa. Kaikilla meillä voi olla maneereita ja heikkoutta. Vaikka äiti toisi itseään esille viittomalla, niin silti hän antaa arvokkaan lahjan lapselleen.
Ap:n pitää löytää se oma juttunsa, millä pääsee joko esille kerhossa tai sitten tyytyä siihen, että toiset ottavat enemmän tilaa;)
Mietipä nyt itsekin, jos tuon äidin vanhin lapsi puhuisi viittomien sijasta vaikka englantia, ja vanhemmat joutuisivat hänen kanssaan puhumaan englantia, jätettäisiinkö pienempi lapsi täysin pimentoon englantia puhuttaessa, eikä hänellä olisi mitään mahdollisuutta keskustella sisaruksen kanssa saati sitten ymmärtää tätä.
Sitten: vaihda englannin kielen tilalle viittomakieli, joka on kieli muiden joukossa.
Viittomakieli ei ole niin helppoa että sitä kukaan opiskelisi täyttä sanavarastoa vain viihdyttääkseen muita ja huitoisi sitten kaksitoista tuntia päivässä vain päteäkseen.
Ja milloinkahan on tuo " aikanaan" jolloin pienempi oppii kommunikoimaan mitään isomman sisaruksensa kanssa? Mitä pikemmin, sen parempi. Viittomakieli on kuitenkin sen verran harvinaista että viittovalle lapselle ei löydy juttuseuraa kuin omista vanhemmista jos ei ulkopuolisten mielipiteiden takia sisaruksillekaan ei saa viittomia opettaa.
Tietysti, jos ei puhe ylitä ymmärrystä isommalla, niin kuvan näyttämisen ja sen nimeämisen " Hevonen" sijasta viitotaan hevonen. Ja lauluista jäisi viittova lapsi kokonaan paitsi jos ei niitä hänelle selvennettäisi.
Et taida tietää tämän perheen tilannetta. Mene ja kysy, mutta ole YSTÄVÄLLINEN äläkä tee omia johtopäätöksiäsi pätemisestä.
Terveisin viittova, puhuva ja kuuleva ihminen.
Tuohan on ihan normaali käytäntö että perheessä jossa viitotaan jonkun perheenjäsenen erityistarpeesta, myös uuden lapset opetetaan viittomaan alusta asti.
Jos tuo äiti on siis tottunut viittomaan esikoiselleen jo ihan pienestä asti eli viittomat ovat olleet aktiivisessa käytössä kuopuksen syntyessä niin ihan luonnostaanhan sitä viittoo vauvalle. Vai pitäisikö sitä tietoisesti välttää viittomista kunnes lapsi on 6-8-10kk? Mitä merkitystä sillä olisi. Ei lapsi varmaankaan alle 6kk iässä vielä viittomia itse osaa, mutta ei niistä mitään haittaakaan ole.
Siskollani on nyt koululainen down-poika joka nyt jo puhuu hyvin, mutta viittomia käytettiin aktiivisesti monta vuotta ennen kuin puhe alkoi tulla kunnolla rinnalle. Me käytiin kaikki tädit ja isovenhemmatkin viittomakurssit jo lapsen ollessa vauva ja myös hänen pikkusiskolleen viitottiin syntymästä asti. Eikä tehty sitä siksi että saataisiin päteä toisten vanhempien silmissä vaan ihan siksi että niiden avulla kommunikointi vammaisen lapsen kanssa onnistui.
kaikki erilainen kiinnittää huomioa, varmasti myös tukiviittomien käyttö. Mutta hei, eiköhän tuollakin äidillä ole lastensa kanssa töitä ihan tarpeeksi, tuskin kannattaa kadehtia vaikka hän sattuisi itse huomiosta nauttimaankin.
Eiköhän tuo opi pienemmälläkin opettamisella. Juu, tiedän itsekin näitä, joiden äidit lapsensa vammalla hakee huomiota, mutta onko sekään paha?
Ehkäpä heillä on niin paha olla yksin kaiken sen keskellä, mitä kukaan, ainakaan sinä ap, et ymmärrä. Minustakin on hienoa, että viittomia käytetään koko perheen kesken, puhuthan sinäkin kaikille kuuleville lapsillesi ja teillä on käytössä yhteinen kieli. Myös perheet joissa toinen vanhemmista puhuu toista kieltä, opettelee vähintään yhden yhteisen kielen, ihan kommunikoinnin takia.
Satun tietämään erittäin hyvin. Kasvoin perheessä jossa pikkuveljeni oli kuuro ja käytti viittomakieltä. En missään nimessä viittoisi omalle lapselleni ellei tämä olisi jollain tavalla vammainen. Suoraan sanottuna inhoan koko kieltä. Nuorempana vihasin sitä huomiota jonka kohteeksi jouduimme kun veljelle piti jokapaikassa viittoa.
Vierailija:
Satun tietämään erittäin hyvin. Kasvoin perheessä jossa pikkuveljeni oli kuuro ja käytti viittomakieltä. En missään nimessä viittoisi omalle lapselleni ellei tämä olisi jollain tavalla vammainen. Suoraan sanottuna inhoan koko kieltä. Nuorempana vihasin sitä huomiota jonka kohteeksi jouduimme kun veljelle piti jokapaikassa viittoa.
Koska veljesi sai enemmän huomiota kuin sinä.?
ja opettaa sisarukselle normaalimman reaktion kuin sinulle on opetettu.
Niille joille se on äidinkieli tilanne on vähän eri.
Keskity mielummin vaikka ärsyyntymään ihmisistä jotka jättävät lapsensa heitteille, syöttävät roskaruualla jne.