Haluaisin kouluttautua kätilöksi, mutta olisikohan minusta siihen vastuuseen..
Monia kysymyksiä mielessä. :/ Mitään rohkaisevaa jo kätilöinä toimivilta tai muiltakin?
Kommentit (11)
Omassa synnytyksessä nuori kätilö teki minuun lähtemättömän vaikutuksen ammattitaidollaan ja miellyttävällä olemuksellaan.
Minusta se on varmaan niin, että kun tieto ja ammattitaito kasvaa, samalla karttuu itsevarmuus. Mutta onhan se iso vastuu silti. Entä silloin jos vauva tai äiti kuolee synnytykseen. Olisi kyllä karmivaa. Siksi en usko, että voisin itse siihen ammattiin ryhtyä.
Että menisinkö paniikkiin tuollaisen paineen alla. Kai sitä sitten oppisi toimimaan myös hätätilanteessa. En ole koskaan osannut itseäni nähdä sairaalatyöntekijänä, mutta voinhan kätilönä mennä myös esim. neuvolaan.. :) Ja enköhän siellä sairaalassakin pärjäisi.
Ei kai kätilöt abortteja sentäs tee?!
Sitten olen myös miettinyt sellaisia pienempiä ja jonkun mielestä ehkä " hullujakin" asioita, kuten hiv-positiivisen synnyttäjän hoitaminen ja muutenkin narkkien synnytykset, hullut synnyttäjänaiset yms..
ap
Olisin mahdollisesti saamassa paikan syksyllä yliopistosta alalta, joka ei minua niinkään innosta. Nyt sitten onkin valintana että koulutushaave ja kivempi ammatti... Heh, porvaripenska. :) ap
jos ei kätilö ? kuka on " synnyttäjän " tukena jos ei kätilö
Pyri vain rohkeasti opiskelemaan. Pääseykokeissa on soveltuvuuskoe ja psykologin haastattelu, jotka nekin kertovat alalle sopivuudesta jotain.
Kätilöllä on valmiudet työskennellä monissa, erilaisissa työtehtävissä. Synnytyssali ei siis ole ainoa " oikea" kätilön työpaikka. Itse olen toiminut mm. salin lisäksi naistentautien- ja äitiyspoliklinikalla, naistentautienosastolla, synnyttämättömien- ja lapsivuodeosastolla. Lapsettomuuspoliklinikat ovat myös eräs työpiste.
En koe olevani salikätilö, minusta on mukava työskennellä saman asiakkaan kanssa enemmän kuin yhden,kahden työvuoron ajan. Lempipaikkojani olivat naistentautien- ja lapsivuodeosasto. Naistentaudeilla oli innostavaa hoitaa eri ikäisiä naisia, parikymmpisisestä yli 90-vuotiaaseen. Lapsivuodeosastolla työni oli puolestaan elämänkaaren alkupuolella olevien hoivaamista ja perheiden ohjaamista.
Tässä mietteitä kolmetoista vuoden kokemuksella :-)
Itse jätin juuri kätilöammatin ja lääkäriammatin haaveistani juuri tuon epäröinnin takia. Itseluottamuksen puutetta! Nyt myöhemmin vähän harmittaa, miksei minusta muka olisi ollut noihin ammatteihin! Kokemuksen myötä itsevarmuuskin nousee.
Toivottavasti löydät jonkun henkilön, jolla olisi tästä alasta kertoa enemmän. Ja sellainen vielä, joka ei ole ihan työhönsä kyllästynyt, ettet kuule vain niitä huonoja puolia :)
Naistentautiosasto.. Mikä on kätilön homma siellä? Noin lyhkäisyydessään? :)
Eiköstä se ole niin, että jokaisessa sairaalassa ei ole lastenvuodeosastoa? Kiinnostaisi tietää tarkemmin tästäkin.. Joutuu varmaan usein kuolevien lasten kanssa tekemisiin?
ap
Pidän työstäni, koska se kaikin puolin kiinnostavaa, innostavaa ja koen jollain tapaa olevani etuoikeutettu saadessani työskennellä näin " elämää täynnä" olevassa ammatissa. En siis tarkoita ainoastaan vastasyntyneitä, vaan sitä, että saan kohdata elämän koko kirjon syntymästä kuolemaan.
Työn hyviä puolia on ehdottomasti hieno työyhteisö ja työn henkinen palkitsevuus ja innostavuus. Huonoja puolia vuorotyö, kiire ja huono palkkaus. Joskus vien mielessäni töitä kotiin, mutta kukapa ei niin tekisi. Vakavat asiakkaita tai heidän perheitään kohtaavat sairaudet, päihde- ja lastensuojelujutut on tosi raskaita ja muistan ne pitkään. Illuusio onnellisesta ja turvallisesta kodista vauvalle on valitettavasti kadonnut aikaa sitten... Toisaalta, olen saanut olla mukana seuraamassa monien hienojen, eri ikäisten ja eri maista tulevien vanhempien kuoriutumista isäksi ja äidiksi.
Mieti vielä haluatko todennäköisimmin kolmivuorotyöhön. T. SH, joka kouluttautui TH:ksi.
olen aina haaveillut kätilön ammatista mutta toisaalta sen työn suuri vastuu jollain tapaa myös pelottaa.
myös mahdolliset työn " haittapuolet " abortoinnit yms mietityttää , olen itse suuresti aborttia vastaan , miten pystyn toimimaan ammattimaisesti tuollaisessa tilanteessa , antamatta omien tunteitteni vaikuttaa asiaan