Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä saan miehen antamaan tilaa itselleni??
03.07.2007 |
Mitä tekisitte mun tilanteessani? Mulla ja miehellä kohta 10 v. yhteistä taivalta takana, joista 7v. naimisissa. Yksi kohta nelivuotias lapsi. Viimeiset pari vuotta ovat olleet suhteessa kriisiä. Kommunikaatio tyssäsi jossain vaiheessa täysin, kävimme parisuhdeterapiassa vuosi sitten mikä auttoikin tiettyyn pisteeseen asti, mutta tällä hetkellä en voi olla kuin rehellinen itselleni ja myöntää, että en kertakaikkiaan tunne niin kauheasti mitään miestäni kohtaan. Ystävyyttä, kyllä, mutta en oikeastaan halua, että hän tulee lähelleni, halaa, koskettaa tai oikeastaan yhtään mitään muutakaan. Tunteeni ovat jollakin tavalla kuolleet, tai ainakin uinuvat kovasti, mikä johtunee siitä että tunnen vähän joka tavalla mieheni olevan kuin toinen lapsi perheessämme; avuton ja aikaansaamaton, joka aina jättää kaikki asiat ja kaiken vastuun mun niskaani.
Erota en välttämättä haluaisi, ja toisaalta tajuan kyllä että tämänhetkiset tunteeni voivat olla väliaikaisia; avioliittoon mahtuu myötä- ja vastamäkiä. Kaikkein paras olisi tällä hetkellä, jos mieheni antaisi mulle omaa tilaa, yrittäisi olla tunkeamatta väkisin lähelle niin henkisesti kuin fyysisestikin, eläisi jollain tasolla omaa elämäänsä ja antaisi mun tehdä saman (ja nyt ei siis puhuta mistään sinkkuelämän viettämisestä, vaan ihan omista jutuista vaan, omista harrastuksista, omasta ajasta.) Tätä hän ei vapaaehtoisesti ja omaehtoisesti tunnu tajuavan. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiedän että jos hän vain tunkee, tunkee, tunkee lähelle, niin asiat aivan varmasti etenevät siihen pisteeseen, että ero on väistämätön.
Millä saan hänet tajuamaan, että tässä suhteessa tarvitaan nyt aikalisää ja etäisyyttä, mikäli koko suhdetta ylipäätään aiotaan jatkaa? Ja onko mielestänne edes oikeus vaatia sellaista, olisiko sitten parempi erota samantien?
Kommentit (4)
Silloin kun lapsi/lapset ovat pieniä, niin äiti on usein enemmän sidoksissa heihin kuin isä. Esitä asia ihan luonnollisena tarpeellasi tehdä omia juttuja. Älä uhkaa erolla ja älä haasta riitaa mistään noin muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis lähinnä olen elvyttänyt vanhaa lenkkeily-metsässäsamoiluharrastustani ja ottanut tyynesti omaa aikaa monena iltana viikossa. Ongelma ja ongelman ydin koko jutussa on mielestäni siinä, että mieheni " ripustautuu" muhun ihan täysin. Viime vuosina ei ole juuri pitänyt kavereihin yhteyttä, ei juuri IKINÄ ole iltaa pois kotoa, ei ikinä mene minnekään edes muutamaksi tunnuksi, ei kyläile juuri yksinään esim. vanhemmillaan ym. Eli mulle tulee ihan klaustrofobinen olo kotona kun ei koskaan saa olla yksin tai kaksistaan lapsen kanssa kotona. Miehen työ on kaikeksi onnettomuudeksi vielä sellaista (freelancer-homma) että on todella, todella paljon kotona sen takia.
Olen yrittänyt sen sataan kertaan puhua tästä asiasta, mies myöntelee mutta ei tee asian eteen mitään. Tällä hetkellä olen lomailemassa lapsen kanssa toisella puolella Suomea omilla vanhemmillani, ja pakko tunnustaa että oikein kauhistuttaa ajatus mennä takaisin kotiin muutaman päivän päästä....
ap
Meillä menny kans huonosti ja mua ahdistaa niin paljon kun mies ei tajua antaa mulle omaa tilaa!!!!!!!
Mies on AINA kotona, ei käy missään ei tee mitään ei tapaa ketään!! Ahdistavaa kun ei saa omassa kotona olla koskaan itekseen, tai edes lapsen kanssa kaksin!!!
Meillä tilanne meni niin huonoksi että jo muutin kerran pois, mutta tulin takaisin...Mies jollain lailla ripustautuu myös minuun...=/
Vaikea antaa mitään neuvoja, mutta halusin vaan kertoa että tiedän tunteen, kun tuntuu että toinen ei anna tilaa hengittää.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä kannattaisi selittää ihan suoraan, että tällä hetkellä ovat tunteet vähän hyllyllä ja tarvitset omaa aikaa.
Meillä päätyi ihan vastaava tilanne eroon, koska en uskaltanut, osannut ja halunnut sanoa suoraan, että nyt on aikalisän paikka. Ajattelin vain kilttinä tyttönä, että loukkaan toista liian kovasti. Hyvin mahdollista että niin olisi ollutkin, mutta ero johon sitten päädyttiin loukkasi taatusti kumpaakin ja vielä lapsiammekin.