4v esikoispoika hakkaa itseään suuttuessaan! Auttakaa!
Meidän esikoinen on vilkas ja aktiivinen poika. Kuopuksemme on 10kk ja isoveli kiusaa ja kurmuuttaa pikkuveljeään tämän tästä. Sanoo itse että yrittää leikkiä veljen kanssa mutta aina pieni itkee ja kitisee ja meno kuullostaa ja näyttää hurjalta.
No kun tätä hommaa on päivittäin ja koko ajan, tulee välillä ärähdettyä esikoiselle kunnolla ja napattua poika jäähylle ja toruttavaksi. Poika reagoi usein tähän niin että hakkaa itseään päähän ja hokee " en halua sovussa kenenkään kanssa" " mä haluan satuttaa itseäni"
Minun korvaani se kuullostaa kauhealta ja tietysti näyttää pahalta.
Reagoin yleensä sanomalla että älä rakas lapsi itseäsi lyö ja otan hänet halaukseen... en tiedä onko oikein...
Esikoinen varmastikin kärsii toisinaan mustasukkaisuudesta pikkuveljeään kohtaan vaikka ei sitä myönnäkään. Kuopus on kova äidin perään ja vielä rinnallakin. Yritän kyllä kovasti sylitellä esikoista, leikkiä, touhuta ja lukea hänen kanssaan aina niin kuin jaksan.
Onko kokemuksia?
Pelottaa että esikoinen yrittää itsensä satuttamisella saada huomiota ja jos en osaa käsitellä, isompana ja murrosiässä tuollainen on jo ihan kauhea juttu!
Ja ennen kuin joku nyt tulee ehdottamaan että kotioloissamme on jotain hämärää... ei ole. Olemme todella rakastava, tasapainoinen perhe jossa suukottaminen, halaaminen ja sylittely on yleistä ja yhdessä olo tärkeintä.
Kommentit (22)
Siis huomioin esikoista ja leikimme vaikka kuopus olisi hereillä. Mutta silloin päikkäreiden aikaan oikein syvennymme yhdessä puuhaamiseen. On se kuitenkin erilaista kun kuopus on touhuissa mukana.
Usein olen sortunut osan päikkäriajoista käyttämään järjestelyyn, tiskeihin, pyykkeihin tms.
jos tuo on uudehko ' harrastus' , niin varmaan se vaan on joku kausi. Saahan 4-vuotiaatkin vielä kaikenlaisia päähänpistoja.
Midän tämä vajaa 3-vuotias on muutenkin sellainen voimakas tempperamenttinen, harmi, että meidän neuvolan terkkkari ei ole mitenkään kaksinen, voisi keskustella muuten hänen kanssaan aiheesta 3-vuotistarkstuksessa, jos ei ole mennyt ohi siihen mennessä.
Onpa positiivista.
Jos ei aika ja voimat riitä kaikkeen, kannattaa käyttää ne järkevästi.
Muutaman kerran tehnyt nyt viimeisen kuukauden aikana.
No tuo oli melko törkeästi jo vihjattu...
Tietenkään en ohjaa lastani itsensä hakkaamiseen!
Mitä helvetin positiivistä siinä nyt olisi!??
Vaan jos satuttaa esim. toisia, neuvon kuinka saa hymyn aikaan, esim. tekemällä jonkun kivan teon. Tai jos nimittelee, ohjaan sanomaan jotakin kaunista sen sijaan...
Sanoin ihan suoraan että suuntaat energiasi väärin ja teet turhia asioita.
14
Eiköhän me jokainen äiti tuhlata välillä energiaa turhiin asioihin ja tehdä väärinkin. Mutta minä en usko sen olevan väärin että kerron 4v lapselle pikku hiljalleen mikä on oikein ja mikä väärin. En jätä mitään hänen vastuulleen ja odota että heti pitäisi tajuta. Se tulee minulta luonnostaan enkä sitä asiaa miksikään muuta.
Se tuskin on ongelman ydin. Mutta kiitos kuitenkin kannanotostasi.
t ap
Minusta tuossa on koko ongelman ydin. Sinä et ole tarpeeksi jämäkkä ja lapsi on turvaton.
Koko tyylisi on tuollainen lässyttävä, ei täälläkään tee mieli uskoa pätkääkään siitä mitä puhut. Selkärankaa peliin! Olet nyt vanhempi.
Ja edelleen - jos resurssit on rajalliset, niiden käyttö pitää miettiä järkevästi. NYt sinä kyllä " ohjaat lasta positiivisesti" , mutta käytännössä et anna hänelle huomiota ilman, että lapsi käyttää äärinegatiivisia keinoja.
14
sanoo jo muuten Jo Frostkin.
Ja turvallisuudentunteen luominen ja oikeanlainen auktoriteeti on molemmissa avainkysymys.
Että nappihavainto.
14
hänen niksinsä ohjelmaa silloin tällöin seuranneena toki toimvat monissa tilanteissa, mutta ei ne mikään vakisabluuna ole, joka on aina paras tapa. Ne vaan vetoavat hyvin auktoriteetiuskoisiin tyyppeihin, joiden mielestä kaikkiin asioihin on olemassa yksi ainoa Oikea tapa.
Ja ihan ettei menisi väärään piikkkiin, en ole ap.
näppihäiriö, kyse ei ole oluttehtaan perillisestä vaan Jo Frostista
mutta tekisin varmaan samoin, kun itse olet tehnyt. Eli ottaisin syliin ja sanoisin, että ei itseään saa satuttaa. Mutta kaipa sitä pitäisi samalla jotenkin korostaa, että on väärin satuttaa muita ja siksi joutuu jäähylle.
mutta mittasuhteissa mättää. Minä kyllä kysyisin neuvolasta, koska tuo menee nyt överiksi.
Se että saa sillä huomiota, mitä hakeekin, ei ole oikein, vaan todennäköisesti vain yllyttää.
Kiitos kommentista.
Joo ilman muuta korostan sitä. Annan lähes aina varoituksen että jos tuo satuttaminen ja kurmuutus ei muutu niin on mentävä rauhoittumaan. Poikkeuksia sattuu kun ollaan jo illan puolella ja koko ilta on jo hoettu, rauhoituttu jne. silloin sorrun nappaamaan pojan äkäseen jäähylle volyymia liioitellen.
Me uskomme kasvatukseen jossa lapselle selitetään asioista ja keskustellaan.
vastuuta pojalle, eikä hänellä ole kapasiteettia sitä käsitellä. Nelivuotiaan pitää myös voida luottaa vanhempiinsa ilman sen kummempia perusteluja. Eli totella tietäen, että vanhempi huolehtii.
Tää kokonaisuus on tosi vaikeaa seliittää. Meillä on myös paljon tilanteita että " siksi kun äiti/isä sanoo" on riitettävä. En jaksa kaikkea eikä kaikkea tarvitsekaan selitellä. Mutta nuo tärkeät asiat jotka olisi opittava, kuten toisten satuttaminen, toisten haukkuminen, kylässä riehuminen, tavaroiden rikkominen jne. Kaikki kiellettyä ja ihan syystäkin.
joita ei tarvitse perustella kuin korkeintaan että " se on tyhmää" .
ahaa... minusta on kyllä hyvää kertoa alusta asti ettei toista saa satuttaa, ei toisen mieltä saa pahoittaa jne. ja ohjata lapsi positiivisempiin tekoihin.
kiitoksia kommenteista, luulen itsekin että esikoinen on liian vähällä huomiolla... nyt on tehtävä skarppaus tässä. Kuopuksen jokaiset päikkärit on huomioitava esikoista ja koti jätettävä nyt hiukan vähemmälle huolenpidolle.
10
Joo siksi itsekin hiukan huolestuin kun on kyse 4v täyttävästä pojasta.
Onneksi hän ei tee tätä läheskään aina...