ARGH! Hermot menee tytön (1 v 4 kk) nukutuksen kanssa!
Onko täällä muita, joiden 1-2 v ikäisillä lapsilla menee joka ilta 30-45 min ennen kuin nukahtavat yöunille? Meillä tyttö nukahti aiemmin itsekseen, mutta nyt on pari kuukautta ollut tosi vaikea saada tyttöä nukahtamaan. Huuto alkaa samantien, kun tytön laittaa pinnasänkyyn. Jos mies jää tyttöä nukuttamaan, tyttö huutaa ja kirkuu, vaikka mies olisi siinä vieressä. Kun mä nukutan tyttöä, tyttö huutaa ensin pari minuuttia, mutta rauhoittuu sitten ja menee makuulleen. Sen jälkeen alkaa sitten se iltajumppa, joka kestää ja kestää ja kestää...
Tyttö kääntyy ja vääntyy, pyörii ja hyörii. Huitoo käsillä ja/tai jaloilla pinnoja tai patjaa. " Leikkii" peitolla (joka on tytön tärkein tavara, joten en voi ottaa sitä tytöltä pois), " kyntää" sänkyä toisesta päästä toiseen päätyyn jne. Välillä haukottelee ja hieroo silmiään, mutta yleensä toi jumppa kestää 30 min ja sinä aikana ei ole sekunttiakaan paikoillaan. Vasta ton 30 min jälkeen tyttö alkaa rauhoittua ja välillä laittaa jopa silmät kiinni ja on ihan hiljaa, mutta sitten menee pari sekunttia ja pörrääminen alkaa taas. Kunnes sitten jossain vaiheessa (30-45 min jälkeen) pörrääminen loppuu kuin seinään ja tyttö simahtaa.
Vaikka ollaan miehen kanssa totuttu siihen, että meidän lapset nukahtavat itsekseen (esikoinen nukahti " aina" itsekseen ilman suurempia itkuja), mä voin ihan hyvin olla tytön vieressä, jos/kun tyttö ei kerran halua itsekseen enää nukahtaa. Mutta mulla menee raja siinä 15-20 min ja sen pidempää aikaa en pysty rauhallisesti makuuhuoneessa istua/maata katsomassa tytön pörräämistä. Sen jälkeen joko mies tulee hommiin tai jos mies ei ole kotona, niin jätän tytön vähäksi aikaa huutamaan ja käyn välillä katsomassa. Äsken taas tein niin, kun olin 20 min tytön vieressä ensin ollut. Tyttö alkoi heti karjumaan ja kun menin parin minuutin päästä takaisin, tyttö laittoi heti pään tyynyyn (tai patjaan, kun ei ole tyynyä) ja makasi hetken ihan paikoillaan. Ei mennyt kauankaan, kun tyttö kuitenkin jatkoi pyörimistä, nosteli päätään ja katseli ympärilleen. Nyt mies on siellä, kun mulla ei hermot kestä tota nukutusta. Reilu tunti sitten sen aloitin!
Mitenköhän tässä jutussa kannattaisi nyt edetä? Kun nukuttamiseen menee aina se 30-45 min, on tilanne nyt se, että tyttö saa tästä lähtien opetella nukahtamaan ihan itsekseen. Mutta miten se tehdään? Huuto alkaa siis jo, kun tyttö laitetaan omaan sänkyyn. Ajattelin, että olen siinä vieressä sen aikaa, että tyttö rauhoittuu (silitän, laulan jne.) ja sen jälkeen sanon " hyvät yöt" ja menen pois. Silloin alkaa sitten huuto ja kirkuminen. Kuinka tiuhaan tytön luona käydään? Entä käydäänkö vaan sanomassa jotain tyyliin " nuku vaan" vai ollaanko huoneessa niin kauan, kunnes tyttö taas rauhoittuu? Varsinkin te, joilla on joskus ollut sama tilanne, mutta lapsi on sitten " opetettu" nukahtamaan itsekseen, miten toimitte? Mä en kovin paljon raaski tyttöä huudattaa, mutta en enää jaksa viettää kaikkia iltoja makuuhuoneessa tytön vieressäkään, kun ois muitakin hommia tekemättä. Miten ton tilanteen saisi siis kaikista lapsiystävällisimmin hoidettua kuntoon?
Niin, ja tyttö on illalla kyllä väsynyt eli siitä ei pitäisi olla kyse, etteikö olisi tarpeeksi väsynyt. Nukutushommat aloitan yleensä klo 21.20-21.30. Aamulla tyttö herää klo 8 aikaan, joten paljon myöhemmin en viitsi enää alkaa tyttöä nukuttamaan, että saisi 10 h yöllä nukuttua. Päivällä nukkuu 1,5-2 h klo 14-16 välillä (ei nukahda päiväunille aikaisemmin).
Suuri kiitos vastauksista jo etukäteen!
Kommentit (19)
alusta :) On NIIN tuttua tuo iltapompotus, meillä menee lähes aina tunti, ennen kun tyttö antaa periksi. Eilenkin oli ihan tööt ja silti hiljeni lopulta vasta 23.00! Nukkuikin sitten (harvinaisesti) inahtamattakaan 8.00 asti. Muuten nukutus on samanlaista jumppaamista, huutelua ja sängyn kyntämistä (sekä tutin ja mukin heittelyä) kuin teilläkin, mutta koska sängystä on 2 pinnaa poistettu, niin meillä nukutus koostuu myös lapsen viemisestä takaisin sänkyyn tai sitten on istuttava vieressä ettei pääse pois. Eli lastensänkyyn siirtyminen toisi luultavasti tämän uuden ongelman teillekin, tai sitten ei. Mitä tulee tuon " suurperh.äidin" kommenttiin (kommenttinsa kaikkeen ovat vähän pimeitä...), että pinnasänky on pieni, niin mittasuhteita ajatellen on 60x120 pinnasänky tällaiselle 1,5 vuotiaalle suurempi kuin aikuisen 80x200 sänky. Isompi sänky on jo odottamassa, mutta vaihdetaan varmaan vasta loppuvuodesta, pelkäisin koko ajan, että syöksyy yöllä yli laidan ;)
meillä oli aikoinaan sama ongelma että jouduttiin istumaan puolikin tuntia sängyn vieressä,taapero teki kaikki mahdolliset kuviot,kunnes sitten päätettiin että nyt saa loppua..annettiin maitopullo käteen,laitettiin sänkyyn,peiteltiin ja toivotettiin hyvät yöt,ovi kiinni...ja kas kummaa..sinne nukahti hyvin pian eikä kuulunut ääntäkään.olin tosi hämmästynyt..siitä asti nukkunut omassa huoneessa ilman nukutuksia ja pian jäi jo maitopullokin pois..
nukkumaan mennään klo 20.00,päikkärit nukkuu 12.30-15.00 ja aamuisin heräilee 8-8.30
esikoinen nyt 7kk ja päätin jo alussa ettei samanlaiseen touhuun hänen kanssa ryhdytä ja ainakin tähän asti nukahtanut omaan sänkyyn ilman nukuttamista,imetän ja siirrän sänkyyn,sinne nukahtaa.vaikkakin yöt on vielä aika rauhaton.
Meillä ei istuta vieressä ja odoteta nukahtamista. Iltarutiinien jälkeen viedään sänkyyn ja ovi kiinni. Saa seistä vaikka päällään, siihen ei puututa (meillä päiväuninukahtamisrituaaleihin kuuluu, että aikansa sängyssä leikkii). Jos alkaa huutamaan, niin odotellaan hetki, jos huuto yltyy, niin käydään rauhoittamassa. Heti kun rauhoittunut, takaisin sänkyyn. Ei jutella, muutenkin ollaan tylsiä ja huoneesta pääsee pois vasta aamulla. Jos huuto alkaisi heti rauhoittelun jälkeen, niin ovi kiinni ja lasketaan vaikka sataan;) Meillä oli meno ihan samanlaista päiväunien kanssa, mutta muutaman päivän jälkeen tuo leikkiminen ja huutaminen vähenivät ja sitten loppuivat. Yöt on nukuttu putkeen ja itse nukahtaen tassuttelu-unikoululla 6kk asti. Jos lapsi on terve, voi itse miettiä haluaako vielä istua 3v:n kanssa pari tuntia sängyn laidalla ja odottaa nukahtamista, vai opettaako lapsen nukahtamaan itse, vaikka se vaatisikin huutoa (lastahan ei kuitenkaan jätetä hädissään yksin)? Viereen en kyllä enää opettaisi.
Itse en siirtäisi vielä pois pinniksestä, kun siellä ne pysyy tuossa iässä vielä niin turvallisesti.
Mutta kannattaa tosiaan opettaa nukahtamaan itse ja se huuto on tosiaan kovinta juuri silloin, kun tajuavat, että äiti/isi on lähdössä pois huoneesta. Meillä on kyllä neiti jaksanut huutaa 20 minuuttiakin. Voi olla, että huutaa itsensä väsyksiin ja sitten kun menee rauhoittamaan ja laittaa käden selänpäälle, niin nukahtaa ihan minuutissa.
Meillä kyllä huudellaan sitten, että nyt pitää nukkua yms. Mutta sängystä ei pääse enää ollenkaan pois eli ei missään tapauksessa enää syliin nosteta.
Selkeästi univaukeudet meilläkin nyt molemmilla lapsilla, kun illat ovat niin valoisia. Uskon, että syksyllä pimeys tekee tehtävänsä ja uni tulee nopeammin. Ja aloittavat myös silloin päiväkodin.
Vähän ehkä sekavaa, mutta johdonmukaisuutta eli kyllä lapset huomaavat, kun on enää turha huudella ja alkavat nukkumaan. Pitää vaan olla pitkää pinnaa ja vastata ainoastaan lapsen hätäitkuun, mutta ei sellaiseen kokeiluitkuun tai huuteluitkuun.
Eli tiukka linja ja selvät (ja lyhyet) nukkumisrituaalit.
ja on tähän asti nukahtanut hyvin itsekseen pinnikseen. Pääsiäisenä jätimme tutin pois iltaunilta ja hyvin meni juhannukseen asti, jolloin muutimme. Nyt uudessa paikassa illalla alkaa melkoinen huutokonsertti. Takaisin tutin antamiseen en suostu enää. (Se on meillä käytössä vielä päikkäreillä ja yöllä annetaan, jos tarvista on. Näin siksi, että tyttö aloittaa hoidon syksyllä. Näiden kaikkien muutosten keskellä olen ajatellut näin hyväksi. Jääköön kokonaan pois sitten vuoden lopulla)
Olen parina iltana istunut vähän aikaa nukuttamassa, mutta tänäänkin rauhoittui nukkumaan vasta sitten kun isä kävi sanomassa " kovan sanan" . Ilmeisesti isän auktoriteetti on se, mitä tarvitaan meillä!
mutta ei lastensänkyyn vaan matkasänkyyn! Meni kert kaikkiaan hermot niiden pinnatemppujen kanssa. Nyt tyttö on 1v4kk. Eli JOS teillä on tarvetta matkasängylle (esim. pikkupiian tai gracon sängyt on hyviä, pikkupiia saa prismasta ja on edullisempi kuin tuo toinen), niin ostakaa se ja kokeilkaa sitä myös kotioloissa. Suosittelen! Ei tipu tavarat, ei kolise päät eikä riipu jalat. Matkasängyn pohjalle vaan laittaa pinnasängyn patjan ja petauspatjan. Meillä ei ihan patjan pituus riitä niin toisessa päässä on pyyhe rullalla ja sitten petari siihen päälle ja lakana matkasängyn oman patjan alle niin hyvin pysyy. Siitä tulikin mieleen, että onko teillä petauspatja käytössä? Meillä se rauhoitti esikoisen unet, kun älysin laittaa petarin pojalle. Tytölle laitoinkin sitten heti, kun tuntui että ei vauvana kasvojansa saanut siihen liikaa painettua.
Meidän tyttö syö tuttia ja niitä onkin sen 5 kpl sängyssä niin on vara heitellä niitä vähän ylikin...
Tässäpä sänky-aiheisia vinkkejä, kun muita ei jaksa nyt miettiä.
Eli meidän 1v7kk ikäiselläni on aivan samat nukkumisajat ja nukahtamistavat pinniksessä. Ollut jo kauan. Ensin höpöttelee itsekseen ja jumppaa aina hetken aikaa. Sitten rauhoittuu vain vaihtamaan asentoa puolen minuutin välein, kunnes jää paikoilleen ja nukahtaa siitä 5-10min päästä. Nukahtaminen kestää yhteensä 15min-45min. Ja olen pitänyt sitä ihan normaalina!!
Eihän kaikki aikuisetkaan välttämättä nukahda muutamassa minuutissa ellei ole rättiväsynyt. On varmaan luonteesta kiinni. Joillakin ajatukset ja päivän tapahtumat rullaa vielä kauan sängyssä, kun taas toisilta menee filmi poikki heti pitkälleen päästyä. Kyllä meidänkin lapsi silloin nukahtaa 5minuutissa jos on esim jäänyt päiväunet väliin, mutta ei kyllä koskaan muulloin.
Ennen istuin aina lapsen kanssa samassa huoneessa lukemassa itsekseni, ja se oli minulle omaa laatuaikaa. Tee sinäkin samoin jos et voi lähteä huoneesta. Tai hanki kannettava ja surffaa netissä. Eli minä en puhunut tai katsonut lasta, se virkistäisi entisestään. Se sai jumpata ja rauhoittua itsekseen. Vipan kuukauden olen nyt mennyt olohuoneeseen, ja jättänyt oven raolleen ja sanonut että äiti katsoo sohvalta kun nukahdat. Lapsella on näköyhteys parin huoneen päähän olohuoneeseen. Kävimme asiaa ensin läpi uninallen kanssa, eli uninalle leikki nukkumaan menoa ja jäi yksin nukkumaan ja sitä kehuttiin jutusta. Sitten 30min päästä oli aika lapsen jäädä itse yksin huoneeseensa nukkumaan. Huutohan siitä ekoina iltoina tuli, mutta en mennyt huoneeseen vaan rauhoittelin muutan kerran puhumalla olohuoneesta. Sen jälkeen on nukahtanut ihan ilman huutoakin. Välillä kitisee muutaman minuutin seisten, kunnes käsken makuulle ja nukkumaan. Ei ole enää ekan parin illan jälkeen nukahtanut siihen päähän pinnasänkyä, josta näkee olohuoneeseen, vaan on pääasiassa mennyt nukkumaan juuri toiseen päähän sänkyä, eli ns.yksin ilman näköyhteyttä. Eli sen perusteella sanoisin että lapselle ei ole tärkeintä se että aikuinen katsoo vieressä, vaan on vain syntynyt tottumus aikuisen läsnäolosta. Jonkin ajan kuluttua olisi tarkoitus laittaa ovi kokonaan kiinni jotta lapsi nukahtaisi kokonaan yksin. Ja sitten munkaan ei enää ole pakko istua sohvalla tv:n ääressä, jos ei huvita.
Ja siitä asiasta että yksin nukkuvan lapsen huoneessa käytäisin esim5-10min välein, katsomassa. Ei kuulosta hyvältä idealta, koska lapsi vaan saa huudollaan tahtonsa läpi, tai sitten virkistyy entisestään kun tulee uutta ajateltavaa ja havainnoitavaa huoneeseen.
Minusta tarrapalkinnot ja asian puhuminen ei varmaan vielä mene 1v4kk ikäiselle. Ehkä parivuotiaalle vasta. Ja pinnasängyssä pitäisin niin kauan kun lapsi siellä pysyy eikä opi kiipeämään yli laidan. Pääset paljon helpommalla kun ei tarvii palauttaa sängystä karannutta lasta sataa kertaa illassa sänkyynsä. Kun eihän se ole taattua että se lapsi siellä heti alkaisi pysyä (varsinkaan noin nuori jolle ei voi vielä puhua järkeä päähän, tai lahjoa tarroilla tms). Luultavasti pyöriminen ja leikkiminen sängyssä siirtyisi vaan pinniksestä ympäri omaa huonetta, kun on vielä virtaa ja huvittaisi leikkiä, eikä nukkua.
Meil ainakin lapsella on tyyny ja nukkuu tuos iäs omas jatkettavas sänkys..ENSINNÄKIN EN IHMETTELE ET LAPSI HAKEE MUKAVAA ASENTOA PYÖRIMÄLLÄ,KOITAPPA ITE NUKKUA TOSI KAPEAS SÄNKYSSÄ JA ILMAN TYYNYÄ...AJATTELE LAPSEN KANNALTA...SUUTUTTAA ,ARRRG
Kyllä mun mielestä on ihan tavallista, että 1 v 4 kk ikäiset lapset nukkuvat vielä pinnasängyssä! Ainakin kaikkien mun kavereiden ja tuttujen saman ikäiset lapset nukkuvat ja niin oli myös esikoisen ollessa 1,5 v. Meillä esikoinen nukkui pinnasängyssä 2,5-vuotiaaksi asti, eikä nukahtamisessa ollut mitään ongelmia.
Ja mä tiedän hyvin, että lapset (ja monet aikuisetkin) pyörivät ja hyörivät usein ennen nukahtamista, eikä se ole ongelma. Ongelma on se, että tota jumppaa kestää 30-45 min ja sängyn vieressä pitäisi olla silloin koko ajan. Joskus yritin itse samalla lukea, mutta silloin oli niin valoisaa, kun piti olla pieni lamppu päällä, ettei tyttö meinannut nukahtaa ollenkaan. Nyt meillä on langaton nettiyhteys, joten tietokoneen kanssa voisi makkarissa ollakin, kun sen käyttöön ei tarvitse valoa.
Edistystä on nyt kuitenkin tapahtunut ja " nukahtamis-unikoulua" on pidetty vajaa viikko. Ekoina iltoina tyttö itki/huusi jonkin verran ja aika monta kertaa piti käydä rauhoittelemassa, mutta ilta illalta tyttö itki vähemmän ja tänään ei enää itkenyt yhtään, kun lähdin pois makkarista. Oli varmaan 10 min siellä ihan hiljaa ennen kuin alkoi itkeä. Sitten itki n. 5 min (kävin rauhoittelemassa), jonka jälkeen hiljeni ja nukahti. Nukahtaminen kestää edelleen sen 30 min ja tyttö edelleen jumppailee sen ajan ja saa ihan vapaasti jumppaillakin. Mun mies on samanlainen pyörijä ja mä taas on siinä samassa asennossa melkein koko yön, mihin illalla asetun, vaikka en saisi aluksi untakaan. Esikoinen oli pienempänä myös kova pyörimään, mutta nykyään (4 v) nukahtaa yleensä melkein heti ilman mitään iltajumppaa.
niin paras vaihtoehto on mielestäni opettaa lapsi jumppailemaan itsekseen.
pinnasänkyyn en osaa sanoa mitään, kun oma lapsi siirtyi suoraan meidän sängystä laidalliseen lastensänkyyn, meidän kiipeilijää ei olisi tuossa iässä edes pitänyt enää pinniksessä.
mutta tuon ikäisenä aloitin jo harjoitukset, että jos nukahtaminen venyi tai meni hilluminen pahaksi, poistuin huoneesta. meillä toisn tytön itkusta kuuli selvästi, oliko oikeasti hätä. aina menin takaisn huoneeseen, jos itku ei loppunut parissa minuutissa ja muutenkin puuhasin yläkerrassa, että kuulin alkaako hätääntyä. minulla siis ei ole tarkoituksena, että lapsi osaisi nukahtaa itse, vaan haluan lukea hänelle (tai isä lukee) iltasadun ja olen hänen kanssaan vähän aikaa vielä pitkään, mutta mitään tuntikausien nukutuksia en halua harrastaa ja meillä on kyllä toiminut, tyttö voi valvoa itsekseen illalla joskus pitkäänkin ennen nukahtamista eikä hänen kanssaan tarvitse olla samassa huoneessa odottamassa unen tuloa, minkä teen jos uni tulee nopeasti.
Täällä hermojen riekaleita keräillen kävelin tänne nettiin rauhoittumaan ja ah- kanssasisaria saman kohtalon alla!! Meidän poika jumppaa samoin ja oikein alkoi naurattaa kun kuvailit niin osuvasti tunnelmia!!
Niin....mitään järkevää vinkkiä mulla ei ole mutta kerroit että olet pitänyt " nukahtamis-unikoulua" .. voitko vähän vääntää rautalankaa eli jätitkö tytön alkuun hyvän yön toivotuksen jälkeen sitten vain yksin huoneeseen ja kävit erikseen rauhoittelemassa? Kauanko suunnilleen annoit kerralla " huutaa" ?
Tuntuu välillä että poika meillä jotenkin pompottaa minua kun yritän nukuttaa ja pitää jumppaansa..jos yritän käydä pitkälleni huoneessa, nousee saman tien pinniksessä ja alkaa iso itku. Miehellä onkin paljon pidempi hermorata kun mulla ja se saa kölliä miten haluaa pojan
jumpatessa ja hölistessä omiaan.. no joo, lopetan nyt tämän sekavan selostuksen ja toivotan hyviä jatkoja ja kiitos jos jaksat vastailla!
Meillä on esikoiselle luettu joka ilta ikään sopivia kirjoja (aluksi loruja) n. puolivuotiaasta alkaen. Suurimmaksi osaksi tyttömme on nukkunut vieressämme, josta siirtyi 2 vuotta täytettyään omaan " isojen tyttöjen" sänkyyn. Pinnasänky oli aikamoinen kauhistus aina, joten siinä ei monta yötä elämässään nukkunut.
Meneehän tuohon nukuttamiseen meilläkin aikaa joka ilta muutamasta minuutista tuntiin, mutta se on rauhallista läheisyyttä ja tosiaan tuota lukemista (lukuunottamatta iltoja, jolloin lapsemme on niin väsynyt, että nukahtaa saman tien). Tällä hetkellä tosin elämme vaihetta, jolloin daami haluaa nukkua meidän sängyssämme ja mielellämme annammekin nukkua.
Uskon, että paljon lukeminen on kehittänyt myös tyttäremme puhetta ja ääntämistä. Kannattaa kokeilla!
Myönnän, että luin vain alun ja heti pisti silmään sana pinnasänky. Jospa lapsenne kokee pinniksen jotenkin huonona juttuna? Koska meillä kävi n. 1v7-9kk iässä noin. Poika itki toista tuntia ennen kuin nukahti vaikka vierellä oli aina nukuttaja, meillä isi. Ja yötkin oli huonoja ja todella lyhyitä. Me oltiin ostettu lastensänky, ja tarkoitus oli siirtää poika siihen kun muutetaan omaan kotiin (asuttiin väliaikaisesti mun vanhemmilla). Ei voitu enää kuunnella itkua ja kun vaihdettiin sänkyä, uni tuli paljon nopeammin ja yö jatkui heti tunnilla!
Voihan olla myös kyseeessä joku " vaihe" mutta meillä ainakin pinnis oli ihan selvästi se paha juttu. Vaikka oli jatkettavaa mallia (isänsä vanha), tosin kapeampi kuin nykymallit.
Tämmösiä mietteitä.
T-P ja poika 2v9kk
Jään kiinnostuksella seuraamaan nukutusvinkkejä!
Meillä sama 1v 4kk ja pinnikseen laitettaessa huuto alkoi. Otettiin toinen laita pois ja varavuode viereen ja toinen meistä nukkumaan siihen, huuto väheni nukkumaan mennessä mutta nukuttamiseen menee silti se tunti, puoltoista, kaks... TUSKAA! Lopetin tosin vasta 3vkoa sitten imettämisenkin. Nukutus imetyksellä onnistui 10-15min, mummon kanssa puolisen tuntia lasten sänkyyn mummolassa ja kotona pinnikseen huutojen kera ikuisuus!
Mihin aikaan teillä mennään nukkumaan? Jostain luin että joskus aiempi nukutusaika voi helpottaa ja nopeuttaa nukutusta. Vielä ei olla itse ehditty kokeilla. Meillä tällä hetkellä nukutus alkaa n.20.30.21.00 ja nukahtaa 22-22.30...!
Symppikset!!!
viereen nukuttaminen parisängyssä?
Meillä sitä harrastetaan nykyään 1v10kk pojan kanssa. En vaan jaksa yhtään huudattaa omassa sängyssään, kun ei sinne suostu yksin jäämään, niin sitten nukutan aina viereen. Ja kun poika on nukahtanut, niin kannan sitten omaan pinnasänkyyn nukkumaan. Näin meillä.
Päiväunille asettuu kuitenkin pinnasänkyyn omaan huoneeseen, mutta vieressä pitää äidin olla ja vähän silitellä, ja nykyään riittää kun vaan seison siinä vieressä niin pian jo nukahtaa.
Jos en nukuttele ja yritän saada yksin nukahtamaan, niin tulee karmea huuto ja itku, ja sitten se nukkumaan käyminen vaan viivästyy, eli valitsen sen helpoimman tien lapsen kannalta.
Poika kyllä yhdessä vaiheessa muutama kk sitten nukahti ihan itsekseen ilman huutoja. Joka yö myöskin herää itkemään äitiä ja sitten haemme pojan viereemme nukkumaan aamuun saakka.
Ehkä kuitenkin ajan kanssa helpottaa niin meillä kuin teilläkin!!
pisti silmään tuo pinnasänky. Olisiko jo mahdollista siirtyä lastensänkyyn? Jos sängynvaihdos helpottaisi myös uusien nukahtamistapojen omaksumista. -> Kun sänky vaihtuu, niin nukkumaanmenotyylikin vaihtuu. Mutta ei se opettamatta itsestään muutu, kyllä siinä on jonkinlainen unikoulu teidän pidettävä.
Meillä oli hyvin paljon samankaltaista ja nukuttamisessa meni joskus yli tuntikin. Minulla meni vieressä istumisen raja kans siinä 15 min. Sen olisin jaksanut istuakin, mutta kun alkoi venymään niin minun pinna ei enää kestänyt.
Meille löytyi ratkaisu unimusiikki-cd:stä. Laitoin ihan hiljaiselle musiikkia ja lapsi jäi kuuntelemaan sitä ja nukahtamaan itsekseen. Siitä musasta lapsi sai jotain muuta ajateltavaa ja pystyi ilmeisesti paremmin rentoutumaan nukahtamista varten.
Sitten jossain vaiheessa musiikki ei enää auttanut, vaan sängyssä piehtaroiminen ja valvominen alkoi taas uudestaan. Siinä vaiheessa jätin musat pois ja pidettiin uusi " unikoulu" . Sovittiin lapsen kanssa, että aina kun jää uninallen kanssa nukahtamaan (eli yksin) niin saa tarratauluun tarran. Sitten kun taulu täynnä tarroja, niin joku palkinto. Mm. kylpyläreissu, joku uusi lelu tms. Eihän se tarra tietenkään joka ilta tullut, vaan oli välillä piehtaroimista ja kaikenlaista nukahtamisen venyttämistä :) mutta muutamassa viikossa oppi tarrojen innostamana nukahtamaan itsekseen uninallejen kanssa.
Meillä poika 1 v 8 kk. Pikkuvauvasta asti on tarvinnut nukutusta. Tavat on vähän vaihdelleet, alkuun heiluttelua kantokopassa, rattaissa, imetystä, silitelyä, myöhemmin vain vierellä/läheisessä sängyssä makoilua. Koko ajan ollaan toki pyritty mahdollisimman vähäiseen " nukahtamiseen auttamiseen" , mutta kun kerran on tuntunut sitä tarviivan, niin pakkohan sitä on ollut jatkaa. Sitten jossain vaiheessa alkoi, oisko joskus vuoden iässä, kauhee iltajumppa. En oikein muista, mutta saattoi olla, että niitä jumppavaiheita oli useita, välillä nukahti lähes itekseenkin. Jumppa oli sellaista, että pinniksessä ei suostunut nukahtamaan, otin vierelle parisänkyyn: poika nousi seisomaan, heittäytyi patjaan mahalleen, nauroi, itki, riehui, pyrki pois sängystä, puri, rauhoittui hetkeksi, riehaantui taas, hakkasi päätä seinää yms. mukavaa. Sitä kesti ehkä 30 - 45 min. Loppuvaiheessa rauhottui ja alkoi pyrkiä parisängyssä poispäin minusta. Hoksasin, etä hällä saattaisi olla valmiuksia viimeinkin nukahtaa itse, kun sitä lopulta tuntui itse haluavankin. Loppuvaiheessa taisin nostaa pojan pinnasänkyyn ja nukahti " itsekseen" , mutta olin hiljaa vieressä parisängyllä. Ikää oli 1 v 2 kk kun päätettiin kokeilla jonkinasteista unikoulua. Iltarutiinien jälkeen laskin pojan nukkumaan pinnasänkyyn. Sitten iltarukous ja hei heit - ainakin periaatteesa: Ekat illat meni niin, että poika piti aika väkisin sänkyyn. Tarjosin vettä (meillä on jäänyt illalla sellanen vedenjuontitraditio), sanoin heit ja lähin pois huoneesta. Jos huusi, palasin kohta takaisin, kysyin, haluaako vielä vettä ja laitoin taas pinnikseen jne. Alkuun kävin ehkä 5 - 10 kertaa. Noin viikossa oppi nukahtamaan, mutta huutaa yleensä mut silti ehkä 2 kertaa käväsemään huoneessa jonka jälkeen uni voittaa. Nyt pojalla on ikää 1 v 8 kk, nukahtamiseen menee yleensä 30 min, mutta nukahtaa kuitenkin lopulta hyvin itekseen, jokeltelee vaan lähinä kait päivän tapahtumia sen ajan. Välillä oli on ollut kyllä hankalampiakin jaksoja. Nyt oon pyrkinyt siihen, että annan vettä vaan kaksi kertaa.
Minusta tää meillä reilu vuoden ikään sijoittuva vaihe muistutti hiukan imetyksen lopettamista, joka meillä ajoittui 10 kk ikään. Poika oli silloin tosi ristiriitainen illalla: halusi rintaa, mutta ei sitten imenyt kuitenkaan vaan saattoi purra nänniä. Ei viihtynyt sylissäkään eikä pinniksessä. Silloin päädyin " unikouluun" , jossa laskin pojan aikalailla väkisin sänkyynsä ja painoin selästä, että ei nousisi heti pois. Tämä toimi ja nukahtaminen alkoi sujua noin viikossa. Tämän jälkeenkin tarvitsi kyllä silittelyä selkään ja lähellä oloa.
Tai että nukahtaisko tyttö paremmin, jos nukkuisi jatkettavassa sängyssä. No, vaikka ongelma johtuisikin pinnasängystä, ei siihen ole vielä ratkaisua, koska meidän makuuhuoneeseen ei mitenkään mahdu isompaa sänkyä tytölle kuin pinnasänky. Tai mahtuisi, jos löytyisi jostain pinnasängyn levyinen sänky eli 60 cm leveä... Lastenhuoneeseen ostetaan sitten myöhemmin kerrossänky lapsille, mutta vielä ei onnistuisi lasten nukkuminen samassa huoneessa, koska tyttö on niin älyttömän herkkäuninen. Herää kaikkiin pojan ääniin nytkin, vaikka nukkuvat eri huoneissa.
Vieressä nukuttamisesta ei ole mitään hyötyä, koska tyttö ei " tajua" että siihen olisi tarkoitus nukahtaa. Hyörii ja pyörii ihan samalla tavalla kuin sängyssäkin. Pari kertaa ollaan kokeiltu, mutta ei toimi. Syliinkään ei nukahda, eikä sylissä suostu oikeastaan edes olemaan. Tota unimusiikkia voisi kokeilla, vaikkei mankka mahdu kunnolla makkariin, mutta jos se mahtuisi olemaan huoneen nurkassa vaikka. Joka tapauksessa tänä iltana alkaa nukahtamis-unikoulu, vaikka mua hieman hirvittääkin se huuto, mikä siitä tulee. Pakko vaan pysyä kovana, koska ei enää jakseta iltoja viettää tytön vieressä katsomassa sitä jumppaamista.
Ilta illalta sujuu paremmin =)
Eli " nukahtamis-unikoulu" alkoi, tein niin, että iltapesujen, yövaipan ja yökkärin laiton jälkeen pidin tyttöä hetken sylissä (ei siinä oikein pysy, pitäiskin lukea kirjaa seuraavan kerran vähän aikaa) ja lauloin muutaman laulun (tyttö tykkää kovasti lauluista). Verhot oli jo kiinni ja laulujen jälkeen laskin tytön pinnasänkyyn. Ekoina iltoina alkoi huutaa jo ennen kuin oli edes sängyssä, mutta silittelin sitten sen aikaa, että rauhoittui ja lauloin sitten vielä pari unilaulua. Sen jälkeen sanoin hyvät yöt ja poistuin huoneesta. Ekoina iltoina tyttö nousi heti seisomaan laitaa vasten ja huusi. Kävin n. 2-5 min välein (riippui itkusta) sanomassa jotain tyyliin " Nuku vaan, ei ole mitään hätää, äiti on olohuoneessa" . Jos tyttö itki vain vähän, lähdin huoneesta pois, vaikkei ollutkaan rauhoittunut. Jos itki paljon, olin siihen asti, että rauhoittui. Ekoina iltoina kävin (tai mies kävi) makuuhuoneessa ehkä 5 kertaa (tai joskus enemmänkin), mutta nyt viimeiset pari iltaa on mennyt niin, että tyttö ei ala edes itkemään, kun laitetaan sänkyyn, vaan saattaa olla siellä ensin 5 min hiljaa, itkee sitten pari minsaa (ei tarvitse välttämättä edes käydä huoneessa, vaan rauhoittuu itse), on sitten hiljaa taas 10 min, sitten itkee taas pari minsaa ja sen jälkeen nukahtaa. Eli nyt ei tarvitse käydä makkarissa kuin 1-2 krt/ilta. Ihanaa, kun ei tarvitse olla 30-45 min makkarissa makaamassa, vaan voi sen aikaa tehdä kotitöitä, istua netissä, syödä iltapalaa, katsoa TV:tä tms. Suosittelen kokeilemaan!