Millaiset lapset on suosittuja päiväkodissa ja koulussa?

Söpöt lapset tuntuu olevan suositumpia kuin vähemmän söpöt.

Meidän esikoinen on rämäpää, johtajatyyppiä, kavereita paljon. Kuopus on hiljaisempi, mutta voittaa sitten taas empaattisuudellaan.



Harrastuksia vaan peliin, onko sukulaisissa ketään? Pitäkää juhlat, joihin kutsutte luokkalaisia jne.

Itse olen opettajana ammatillisella puolella ja ikävä kyllä siellä näkee näitä syrjäänvetäytyviä nuoria / aikuisia, jotka eivät osaa ottaa kontaktia muihin ikäisiinsä. Ja tuossa iässä olevia ei oikein opettajakaan voi enää kädestä pitäen opastaa, että mene sinä vaikka tuohon ryhmään.

Siinä ei haittaisi vaikka poikasi ei olisi niin kovin liikunnallinenkaan.



t. ex-partiolainen jolla on mukavia muistoja

Arvelinkin että lapseni on perusluonteeltaan ei niin hauskaa seuraa. Hän on ujo ja varautunut eikä ole tottunut olemaan jatkuvasti toisten lasten kanssa koska ei ole sisaruksia. Monta vuotta yritettiin ilman tuloksia saada pikkusisarusta, nyt jo ikä tulee vastaan. Hän jännittää porukassa olemista. On hänelle pidetty synttäreitä ja kutsuttu muutenkin kavereita kylään, mutta sellaista hyvää ja samanhenkistä kaveria ei tunnu löytyvän. Tapaamiset on yleensä mun pojan aloitteesta ja hän ei ole aktiivinen aloitteen tekijä koska ei tiedä, mihin kavereita aina pyytäisi. Muut viettävät aktiivista vapaa-aikaa parhaitten kavereitten kanssa ja tuskin muistavatkaan, että ai niin tuotakin poikaa voisi pyytää. Eihän kaikki voi olla reippaita luonteeltaan, mutta säälittää toisaalta oma poika kun hän kokee itsekin itsensä vähemmän mukavaksi. Hän ihailee juuri sellaisia iloisia ja energisiä kavereita muttei tutustu lähemmin heihin, koska on itse niin erilainen. Vanhemmille oma poika on tietenkin rakas kuin mikä.

eli menossa kouluun kohta, pitää ehdottomasti sellaisista kavereista, jotka ei aina halua olla niitä jotka päättää leikin kulun ja mitä leikitään. Viihtyy ujojompien ja rohkeampien seurassa, kunhan ovat kohteliaita. Ulkonäkö ei vaikuta kaverivalintaan lainkaan. Eli oikea sosiaalinen luonne kun kaverilla niin sellainen suosittu. Sosiaalisuudella en tarkoita niitä aina äänessä olevia lapsia, ne ei suosittuja meillä. Ja tärkeä pontti on se ettei kiusaa ketään. meidän tyttö ei halunnu ollaenään kaveri sellasen kanssa, joka ei ottanu päiväkodissa kaikkia leikkiin tai muutoin kiusasi muita. sanoi, että se on tyly.

Nyt voit vielä tehdä jotain, muutaan vuoden päästä on myöhäistä. Etsikää pojalle sopiva joukkuelaji, siitä saa iloa lopun elämäksi ja oppii sosiaalisuutta aivan itsestään siinä sivussa.

partiotoiminnasta. Tämä on vain vähän hankalaa, kun lapsen ihmissuhteet on niin paljon meidän vanhempien vastuulla. Itse hän ei osaa toimia. Ja kuten opettaja totesi tuossa ylempänä, vaikea aikuisen on koko ajan ohjailla. Olisi hyvä jos lapsi itse oppisi keinoja saada niitä kavereita, ettei vapaa-ajan seura olisi aina vanhempien hankkimaa. Se vahvistaisi ehkä pojan itsetuntoa jos saisi hyviä kavereita.

Miksei tästä seuraa mitään? Mitä leikkivtä yhdessä? Puhuuko lapsesi kaverin kanssa vai onko aloitekyvytön ja antaa toisen hoitaa kaiken puhumisen ja leikin ohjailun? Osaako kaverisi pyytää tätä samaa kaveria teille/teidän pihalle leikkimään vai jääkö aloitteenteko aina toiselle?



Yksi hyvä keino on antaa lapselle omaa vastuuta asioista. Siis myös muista kuin kaveriasioista. Anna hänen kokea, että hän osaa ja pystyy hallitsemaan asioita. Itsetunto kasvaa. Kun vanhemmat tekevät liikaa puolesta, lapsesta tulee helposti yleisesti sellainen flegmaattinen että hän odottaa toisten aina toimivan ensin. Toki temperamentti ja muut jutut vaikuttavat.

vaikka poikasi ei olisi hauska ' seuramies' isossa seurueessa, hänestä voi olla todella hyväksi ystäväksi jollekin toiselle samanlaiselle pojalle (tai tytölle). Ne vaativat ihan erilaisia taitoja.



Hänen pitäisi vain löytää samanhenkinen kaveri, yksi tai pari - ja juuri erilaisia harrastuksia kokeilemalla se voisi löytyä.

jos ei harrastuksista tunnu löytyvän ketään, niin voisiko laittaa esim johonkin ystävähakuun " 10-v poika Turusta etsii ikäistään poikaa kaveriksi, Tykkään x:stä ja Y:stä, jos olet samanhenkinen, niin soita/kirjoita...jne" . Ei varmaan ota jos ei annakaan.

Tällä tavalla joku samassa tilanteessa oleva voisi löytää ystävän.

oikeudentuntoinen eikä kiusaa koskaan ketään. Nämä ovat palautteita joita sai päiväkodista jo lapsena ja nyt isompana koulusta. Mutta ongelmia on siis solmia ihmissuhteita toisiin lapsiin. Mukava lukea teidän vastauksia, ulkopuoliset näkevät usein tilanteen kirkkaammin ja osaavat antaa sopivia neuvoja.



ap

Löytyisikö sitä kautta seuraa? Siis sekä lemmikistä että samanhenkisistä ihmisistä?

Tosin meidän poika 9v, myös viihtyy yksin. Hän myös lukee tosi ahkerasti, leikkii roboteilla ja autoilla, rakentelee legoilla, piirtää jne. Häntä ei millään saa mihinkään kerhoon, eikä hän halua harrastaa mitään. Hän on hiljainen, ujo ja herkkä, vähän sellainen " runopoika" . Aivan ihana ja hyväluonteinen kaikin puolin, mutta ei tykkää olla muiden poikien seurassa, kun näillä on kuulemma niin rajut leikit.



Tästä huolimatta hän sai luokkansa " kunnon kaveri" -palkinnon. Luokkakaverit siis äänestivät hänet voittajaksi. Ilmeisesti hän on kaikille harmiton, ei kiusaa ketään, eikä ole myöskään kilpailija kenellekään.

.

Meidän AINOKAINEN lapsemme, 5 v. poika, on juuri sellainen rämäpää ja rohkea tyyppi, jolla näyttää kavereita riittävän. Ja aina JOKA PAIKASSA poika lyöttäytyy juttelemaan vieraidenkin ihmisten kanssa (joskus ko. piirre on jopa vähän vaivannut minua..). On siis loistoesimerkki siitä, että ei rohkeudella ja aloitekykyisyydellä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko sisaruksia, vai ei. Kyllä noihin piirteisiin ratkaisevasti vaikuttaa perusluonne ja temperamentti.



Siinä mielessä hassua, että itse me vanhemmat ollaan taas sellaisia ujonpuoleisia jurnuttajia ja ehkäpä juuri siksi olen onnistunut poikaa ROHKAISEMAAN olemaan aloitekykyinen yms, ettei hänestä tule ujoa (eihän ujoudessa mitään vikaa ole, vaikka näköjään yleisesti niin ajatellaan, mutta rohkeampana sitä saa elämästä enemmän irti). Meidän poika näemmä on perinyt perusluonteensa vaariltaan, joka on samanlainen moottoriturpa ja vauhtihirmu.. ;)

jolta ei todellakaan puuttunut lapsiseuraa kotona - sisaruksia, näiden kavereita, serkuksia - on aina ollut ujo ja hiljainen ja huono solmimaan ystävyyssuhteita. Hän taisi tulla ihan jyrätyksi, kun muut on sosiaalisia. Yksinään olisi todennäköisesti saanut enemmän vanhempien huomiota ja rohkaisua...

Meillä keskimmäinen tytär ei ole kovin etevä noissa kaverisuhteiden solmimisessa eikä hän juuri vapaa-aikana leiki koulukavereidensa kanssa. Tytöille tyypillistä sydänystävääkään ei oikeastaan ole. Välitunneilla kyllä touhuaa luokkakavereiden kanssa ja harrastusten ja äidin ystävien kautta on jonkinlaisia kavereitakin löytynyt.



Toisaalta 4. luokalle menevä keskimäinen leikkii paljon kaksi vuotta nuoremman pikkusiskonsa kanssa ja tuntuu kaipaavan myös ihan omaa rauhaakin. Onneksi keskimmäinen pääsee pikkusiskon siivellä muidenkin lasten leikkeihin mukaan, sillä yleensä siskokset leikkivät pienemmän kavereiden kanssa porukalla.



Minäkin kannustaisin ap:tä hankkimaan lapselle sellaisia harrastuksia, joiden parista voisi löytyä samanhenkisiä kavereita. Entä löytyykö kotipaikkakunnaltanne seurakunnan tai kunnan päiväleiritoimintaa? Siellä ohjatun toiminnan lomassa on helppo tehdä tuttavuutta uusien lasten kanssa. Liikaa äidin omaa huolta ei kannata näyttää lapselle, ettei tälle tulee lisästressiä kaverittomuudestaan!

alkaa jo iskeä päälle se tyttöjen tavallinen syndrooma. Leikitään vain tyttöjen kanssa tai ainakin vain yhden henkilön kanssa kerrallaan.

Minäkin kannustan viemään poika partioon tai muuhun hyvään harrastukseen. Tuli tästä ketjusta niin elävästi oma veli mieleen, joka siis on nyt jo aikuinen mies, mutta on siis lapsesta asti ollut hirmuisen ujo ja syrjäänvetäytyvä ja siitä seurauksena on sitten aina ollut suuria vaikeuksia saada opiskelupaikkaa, töitä, käytyä autokoulu tms normaaliin elämään kuuluvaa. Kyllä se " sosiaalinen älykkyys" on vaan kaiken a ja o, jos elämässä haluaa pärjätä. Ujous ei niinkään haittaa, mä luulen että suurin osa suomalaisista on jollain lailla ujoja :), mut että jo lapsena oppisi nämä perusjutut eli miten ihmisiin tutustutaan ja miten puhutaan ja miten ihmissuhteita rakennetaan...