päiväkotistressiä! miten pk:ssa suhtaudutaan?
Nelivuotias poikani on aloittamassa pk:ssa osapäivähoidossa. MIetin monia juttuja, mitä saattaa tulla matkan varrella vastaan.
Miten päiväkodissa mahdetaan suhtautua esimerkiksi siihen, jos lapsi on aluksi ujo eikä uskalla mennä porukkaan mukaan? Annetaanko olla yksin vai autetaanko ryhmäytymisessä?
Entä jos poika saa siellä uhmakohtauksia tai kieltäytyy tekemästä ohjeiden mukaan? Miten osaavat käsitellä? Alkavatko heti valittaa kotiin, että ei suju?
Meidän poika on hurjan huono syömään. Ei suostu syömään, jos ruoka on liian kuumaa ja helposti on ennakkoluuloinen uusia ruokia kohtaan. Syö itse ja tietää pöytätavat, mutta syöminen on kyllä luvattoman epäsiistiä ikäisekseen. Melkein joka ruokailun jälkeen saisi laittaa vaatteet pyykkin. Miten tällaiseen suhtaudutaan?
Entä jos ei halua osallistua erilaisiin ryhmäleikkeihin/laululeikkeihin? Annetaanko aluksi seurata sivusta ja tulla mukaan, kun rohkenee, vai pakotetaanko mukaan vai kuinka menetellään?
Sittenhän sen syksyllä näkee, kuinka alkaa sujua, mutta kaikenlaista pyörii mielessä. Auttakaahan kokeneemmat!
Kommentit (27)
Kaikki listaamasi asiat ovat aivan tavallisia juttuja, joita lähes jokaisen lapsen kanssa tulee vastaan. Ammattitaitoinen henkilökunta kyllä pärjää sotkujen ja uhmien kanssa ja osaa tukea lasta hänen oman persoonallisuutensa huomioiden.
teillä on siitä, miten näihin asioihin suhtaudutaan. Siis yleisesti.
ap
lapset käyttäytyvät ensinnäkin ryhmässä ja ilman omaa vanhempaa hyvin eritavalla kuin vanhempiensa kanssa. apset saavat harvoin raivokohtauksia päiväkodissa, mutta mikäli niitä tulee asia osataan toki hoitaa. Vanhemmille kerrotaan tapahtuneesta, mutta toivottavasti ei tyyliin kun ei suju. vaan faktat. rangaistuksia on päiväkodeissa varmasti erilaisia, yleensä raivoava lapsi otetaan joko syliin tai istutetaan johonkin. Tärkeintä tietenkin ettei satuta itseään tai muita, saahan sitä muuten raivota jos raivostuttaa.
Meillä pyritään maistamaan kaikkia ruokia ja yleensä lapset syövät kun muutkin syövät. Maistiainen voi ola ihan pieni murunenkin, mutta en minä nyt ketään ala väkisin syöttämään, jos ei millään suostu.
Sotkut siivotaan, ei kai niistä sen enempää ole harmia.
Arka lapsi saa katsella aluksi sivusta ja häntä autetaan leikkeihin mukaan. yritetään etsiä hänelle sellainen porukka jossa viihtyy, utta kyllä ne aremmatkin aika pian rohkaistuvat tutustumaan uusiin tavaroihin ja kavereihin.
Joten luottavaisin mielin lapsi hoitoon. lapsi myös vaistoaa vanhemman epävarmuuden ja negatiiviset tunteet päiväkotia kohtaan. Joten tärkeintä että vamhemmat esittelevät asian niin, että päiväkotiin on pakko mennä, siellä on ihan mukavaa ja äiti tulee hakemaan kunhan pääsee töistä.
Kannattaisi selvittää etu- eikä jälkikäteen. Ihan yleisesti hyvä sääntö. Väärä paikka ja kasvatustapa tekee lapsessa tosi pahaa jälkeä.
Lastentarhanopettajan kommentti on varmasti ihan totta, uskon sen, mutta jos äidille sanotaan että lapsi vaistoaa vanhemman epävarmuuden (niin kuin tekeekin), varsinkin äiti jännittää entistä pahemmin.
Lapsella ei varmasti ole mitään hätää hoidossa, mutta suosittelen useampaa tutustumiskäyntiä äidin takia. Kun äiti on luottavainen, asiat sujuvat paremmin.
Vierailija:
Nelivuotias poikani on aloittamassa pk:ssa osapäivähoidossa. MIetin monia juttuja, mitä saattaa tulla matkan varrella vastaan.Miten päiväkodissa mahdetaan suhtautua esimerkiksi siihen, jos lapsi on aluksi ujo eikä uskalla mennä porukkaan mukaan? Annetaanko olla yksin vai autetaanko ryhmäytymisessä?
Entä jos poika saa siellä uhmakohtauksia tai kieltäytyy tekemästä ohjeiden mukaan? Miten osaavat käsitellä? Alkavatko heti valittaa kotiin, että ei suju?
Meidän poika on hurjan huono syömään. Ei suostu syömään, jos ruoka on liian kuumaa ja helposti on ennakkoluuloinen uusia ruokia kohtaan. Syö itse ja tietää pöytätavat, mutta syöminen on kyllä luvattoman epäsiistiä ikäisekseen. Melkein joka ruokailun jälkeen saisi laittaa vaatteet pyykkin. Miten tällaiseen suhtaudutaan?
Entä jos ei halua osallistua erilaisiin ryhmäleikkeihin/laululeikkeihin? Annetaanko aluksi seurata sivusta ja tulla mukaan, kun rohkenee, vai pakotetaanko mukaan vai kuinka menetellään?
Sittenhän sen syksyllä näkee, kuinka alkaa sujua, mutta kaikenlaista pyörii mielessä. Auttakaahan kokeneemmat!
Ihan tavalliselta 4-vuotiaalta poikasi kuulostaa.
Ujo lapsi saa ensin rauhassa katsella ja tutustua ja sitten häntä autetaan porukkaan, jos ei muuten lähde käyntiin.
Päiväkodeissa on rutkasti kokemusta uhmakohtauksista =) Uhmakohtauksia tulee muuten pk:ssa todella harvoin kotioloihin verrattuna.
Lapset ovat usein ennakkoluuloisia ruokien suhteen. Kokeneempien kavereiden esimerkki yleensä innostaa nihkeämpiäkin syömään ja kokeilemaan. päiväkodeissa on useimmiten maistamissääntö eli maistettuaan saa laittaa ruuan pois. Ruokailu on pitkän ulkoilun jälkeen ja silloin on yleensä kaikilla jo kiljuva nälkä, sekin auttaa syömään. Sotkemisessa on suuria eroja lasten välillä, motoriikan kehittyessä se aina vähenee.
Ei ketään pakoteta laulamaan tai leikkimään. Porukan mukana on ujommankin helppo osallistua. Me päikkytädit olemme sitä paitsi kovia huijaamaan ;-) Lapset saattavat yht' äkkiä huomata osallistuneensa mitä kummallisimpiin juttuihin ihan huomaamattaan.
esim. juuri siitä, että hän lähti herkästi yhden vilkkaan kaverin kanssa juoksemaan tai ei aina tullut mukaan laululeikkeihin. Koin suurta avuttomuutta tilanteessa, koska en pystynyt kotoa käsin vaikuttamaan näihin juttuihin tietenkään mitenkään! En halua, että päiväkodissa toistuu sama. Mielestäni pojan käytös on todella hyvää ja rauhallista aina, kun minä olen läsnä, mutta turvattomaksi kokemassaan tilanteessa (eli ollessaan esim. omillaan ryhmässä) saattaa alkaa juuri naureskella ja juoksennella. Harvemmin mitään raivareita tms. tulee kotonakaan, joten varsinaisesti niiden esiintymistä en pelkää. Ehkä enemmänkin sellaista " leikiksi heittämistä" ja jos siihen sitten suhtaudutaan sellaisella kauhistelevalla tyylillä.
ap
miksette ole kunnolla paneutuneet päiväkoteihin ja käyneet niissä?
Hyvin se menee kun tosiaan itse olet reipas niin lapsesikin on. Kannattaa käydä useampi kerta tutustumassa etukäteen. Usein äidit huolehtivat ihan turhaan kaikenlaisista asioista - no, kun me ollaan äitejä. ;-)
Tuosta syömisestä on omakohtaista kokemusta sen verran, että meillä on todella huono syömäri. Ei olisi lapsi varmaan hengissä ilman päiväkotia. ;-) Siellä porukan voima on niin ihmeellinen, että poika syö aina reippaasti ja kaikkea. Kotona ei voi sanoa samaa..
Sinnehän ei ainakaan Tampereella pääse töihin ilman niiden omaa ohjaajakoulutusta. En tiedä millainen koulutus on, mutta ojaajien pedagogiset valmiudet on huonot. Ammattitaitoinen pk:henkilökunta saa juoksentelijat ja riehujat kyllä asettumaan. Älä siitä huoli. Päikkytäti
Miksi en ole käynyt tutustumassa jne? Poika aloittaa elokuun puolivälissä päiväkodin, joten aivan varmasti ehdimme vielä tutustumaan. Olen itse kotona vielä syksyn, joten voin myös todella panostaa ajallisestikin siihen, että päiväkotiura lähtee hyvin käyntiin. Tarvittaessa aion tehdä tiivistä yhteistyötä pk-ihmisten kanssa.
Kiitos teille päiväkodin työntekijät, jotka olette vastanneet ja rohkaisseet!
ap
Mitä järkeä on kokeilla ja kokeilla sen sijaan, että hoitaisi asian alun perin huolella ja kunnollisesti? Äitinä sinun tehtäväsi on huolehtia lapsesta, eikä viskoa minne sattuu, mikä sinulle on kätevintä.
GROW UP!
13
ja tue lastasi. Hyvin se siellä pärjää, opet ovat tottuneet pikkaisiin räkänokkiin.
Opeta lasta maistelemaan kaikkea kesän aikana. Pääsee huomattavasti helpommalla. Syödä ei tarvitse, mutta maistaa pitää.
Kuules nyt, ystävä hyvä. Jos olisin käynyt tässä päiväkodissa tutustumassa etukäteen, niin mistä olisin voinut päätellä, onko lapsellani siellä hyvä olla vaiko ei? Tuskin minun olisi kuitenkaan ollut mahdollista tehdä siellä perinpohjaista ilmapiirikartoitusta ja henkilökunnan syvähaastatteluja. Käytännössähän sen vasta huomaa, miten esimerkiksi oman lapsen ja päivähoitajan välinen vuorovaikutus lähtee käyntiin. Emme todellakaan aio herkästi vaihtaa hoitopaikkaa ja " kokeilla ja kokeilla" , vaan ongelmat on tehty ratkottaviksi. Haluamme opettaa lapsellemmekin mallin, että ongelmista on mahdollista selvitä.
ap
kunnon tutustumiskäynnillä ja kuulostella myös muiden äitien kokemuksia ko. paikasta.
Ja jos siellä on ryhmässä vääränlainen vetäjä tai huono johtaja, ei se sinun asenteesi mitään auta, jos he eivät halua tehdä oikeanlaista yhteistyötä.
Tilanne pitää selvittää etukäteen, eikä hakata päätään seinään kun on jo liian myöhäistä.
Jos pojallesi tulee tuolla vaikeuksia, hän alkaa saada " ikävän lapsen" lapsen maineen, joka sitten kulkeekin jo mukana.
Helpointa ja aikuisinta on estää se ennakkoon, eikä vain sysätä lapsi minne sattuu, mistä ei mitään tiedä.
13
Kaikkea ei voi estää ennakkoon. Se on karu totuus. Ihmettelen haluasi saada minut näyttämään omissa ja toisten silmissä henkilöltä, joka vain sysää lapsensa jonnekin paremman puutteessa. Olenkohan jotenkin antanut tässä ketjussa sen kuvan, etten huolehtisi lapseni tarpeista ja pohtisi, minkälaista hänellä päiväkodissa tulee olemaan? Olen kyllä kysellyt kokemuksia muilta alueen äideiltä. Ne ovat olleet ihan myönteisiä.
ap
Panet lapsesi umpimähkään paikkaan, josta sulla ei mitään tietoja!
13
Kotona lapsi ei ole mitenkään poikkeuksellisen uhmakas mielestäni mutta päiväkodissa halusivat siirtää hänet kuntouttavaan pienryhmään sen takia kun eivät kuulemma pärjää.
Millaisia hoitajia siellä on? Millainen tunnelma? Siitähän se on kiiinni.