Raskaus joka on liian raskas?

Kävin NKL.ssä lääkärillä. Itkin siellä pari tuntia eri " osoitteissa" . Pääsin sitten osastolle ja sain pahoinvoitilääkettä. Lääke auttoi tunnissa! Nyt ole saanut syötyä ja laihtuminen on loppunut. Sain reseptin myös mukaan. Minulla on kilpirauhasen lievä liikatoiminta ja se aiheuttaa lisää pahaa oloa. Kilpirauhanen voi riehaantua rajusta pahoinvoinnista.



Sain myös masennuslääkkeet, sepramia. Odottelen sen tehoamista.



Sisätautilääkäri sanoi, että B1 vitamiini olisi nyt tärkeä. Olen syönyt B-vitamiineja jo kuusi viikkoa. Täytyy jatkaa noiden omega-tablettien syömistä myös, jätin ne pois.



Olen edelleen ihan naatti. Melko paha olo. Täytyy yrittää tunti ja päivä kerrallaan. En vieläkään osaa iloita tästä raskaudesta, syyllistän varmasti itseäni tästäkin vielä.



Harmittaa niin tuon esikoisen 4v. puolesta. En ole jaksanut edes mökille lähteä. En jaksa istua autossa.



Ametisti, rv 11+2 (neuvolan ohjelman mukaan)

Hei!



Olen itse viikolla 10+2. Olen voinut tosi huonosti noin 4 viikkoa. Mitään muuta en ole juurikaan alas saanut kuin mansikoita, nektariineja, omenoita ja toisinaan banaanijugurttia. Ja mitä pahempi olo sitä enemmän itketti! Aina kun oli kauhein olo mietin, että olenko ihan hullu kun olen itseni tällaiseen soppaan laittanut. Paras ystäväni on saanut kuunnella marinaani ja kannustanut minua mm. kuvailemalla miltä tuntuu kun saa lapselta ensimmäisen päiväkodissa itsetehdyn äitienpäiväkortin. Sen voimalla olen monet päivät jaksanut. Hae tukea hyvältä ystävältä ja ota joku positiivinen asia, jota mietin kun on kauhea olo. En tiedä uskaltaako tätä vielä kehua, mutta minulla on ollut 2 päivää hyvä olo ja olen saanut syötyäkin. Eli kyllä se siitä ohi menee ja elämä iloksi muuttuu!



T: Toukomaa

En muuta jaksanut pahoinvoinnin kourissa, kun maata vessan lattialla ja itkeä miehelle. Minulla sitä keski noin 3kk, olin ihan loppu. Samoja ajatuksia kuin sinullakin, miksi ihmeessä halusin raskaaksi yms. Jatkuva pahoinvointi ja oksentaminen todellakin vie kaikki voimat! Meillä koti oli tuon ajan kuin sikolätti, mies teki mitä jaksoi töiden jälkeen. Valmisruokia hänelle, esikoinen ei ulkoillut, kun en uskaltanut poistua sisältä... Kauppaan tai minnekään muuallekaan ei yksin uskaltanut lähteä, kun laatta saattoi lentään minne vain.



Mutta! Pahoinvointi loppu. Ensin viikon ajan olo oli vähän parempi ja sitten koko pahoinvointi loppui kuin seinään. Nyt odotetaan innolla vauvaa, tosin muita vaivoja on tullut, mutta en koe niitä niin raskaana kuin tuota pahoinvointia. Koita mennä vaan päivä kerralla ja anna kotihommien olla. Syöt mitä voit, jos voit. Tai juot mehuja yms. Jaksamista sinulle.

Sain vähän syötyä, joten menen nyt lepäämään. Uni se helpottaisi oloa. En tiedä miten jaksan, tunti kerrallaan? Onneksi ei enää särje päätä ja en ole oksentanut.



ap

Ja täytyy sanoa, että on ihana lukea että muillakin on samanlaisia fiiliksiä. Musta on tuntunut, ettei kukaan oikein ymmärrä tätä olotilan kauheutta ja synkkyyttä, ei edes neuvolassa. Mulla kuvotus ja väsymys oli jo muutaman päivän poissa, mutta nyt se tuli takaisin jo kolmatta päivää. Onneksi en ole enään oksentanut. Tuntuu, että tässä on kesä pilalla myös esikoiselta, kun äiti ei jaksa.

Oltiin muuten Juhannuksena kylässä, uskalsin lähteä ja jostain syystä paha olo pysyi matkan ajan poissa. Olin lukenut jostan, että kyläily voi tehdä hyvää. Kummallista kyllä.

Zemppiä! (rv 9+5)

esikoista odottaessa olo oli juuri tuollainen kamala! Huono olo alkoi jo pari päivää ennen raskaustestin tekoa ja jatkui viikolle 12. Tuosta ajasta olin saikkarilla viikot 6-12. Muistan, etten tehnyt kotona mitään muuta kuin nukuin ja valitin miehelle :) Onneksi ei silloin ollut vanhempaa lasta vaatimassa mitään, huh.



Välillä tosiaan olin ihan usvassa, ikään kuin itseni ulkopuolella. Ja pystyssä jaksoin noin tunnin maksimissaan. Kaikki ruoka kuvotti, ainoastaan appelsiinit ja mehujää olivat jotenkin syötävissä.



Sitten rv 12 jälkeen alkoi vähitellen helpottaa. Joten usko vaan siihen, että aika auttaa! Ja minua auttoi välillä myös paikan vaihdos, eli vanhempieni luona oli helpompi olla. En tiedä yhtään miksi. Ja välillä makasin pihalla viltin päällä ja nukuin, raittiissa ilmassa voin hieman paremmin.

muistan tuon alkuajan, mulla ei kyllä kauheesti pahoinvointia ollu, mutta muuten vaan haluttomuutta syödä eikä oikein mikään mennyt alas tai ei huvittanu syyä ja väsytti ihan sikana ja joka päiväinen päänsärky oli vaivana n. kuukauden verran. Mutta ne pikkuhiljaa loppu ja nyt raskaudesta voi jo nauttia täysin :)



Tsemppiä vaan jaksamiseen, kyllä se olotila siitä kohenee ihan varmasti! :)



Rv 21+0 :)

Neuvoloissa on useinmiten neuvolapsykologi, jonka kanssa pääsee ilmaiseksi keskustelemaan vaikka viikoittain, jos haluaa. On olemassa myös RASKAUDEN AIKAINEN MASENNUS-oireisto, jonka sairastin edellis raskaudessa. Tuo psykologilla käynti teki mulla hyvää.



Voimia!

Millaisia oireita raskaudenaikainen masennus tuo mukanaan? Mietin et onko itselläni normaalia herkistymistä vai mikä vaivaa..Ahdistaa itkuisuus ja epävarma olo..

Muistan tuon tunteen alkuraskaudesta. Heräsin aamulla kuvotukseen, oksensin matkalla kouluun monta kertaa, oksensin koulupäivän, kotiintulomatkan ja iltapäivän, sen jälkeen nukuin, nukuin ja nukuin, oksensin illan, nukuin taas kunnes heräsin uuteen aamuun oksentamaan. Tuntui, että siinä sumussa oli niin yksin kuin vain ihminen voi olla, tuntui ettei kukaan voi tajuta miltä tuntuu kun jonkun ihmisen paidan väri saa oksentamaan. Tuota pahinta kautta kesti 8 viikkoa ja se oli niin pimeää aikaa mullekin, että en tajua miten pysyin järjissäni :)



Jos yhtään helpottaa, niin mulla ainakin helpotti jo potkujen tunteminen rv 17 ja pelon hellittäminen keskenmenosta (pelko ja stressi pahensi pahoinvointia). Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, siihen olotilaan voi tottuakin (nimim. edelleen pahoinvoiva Weatherby rv 39)



Sinun ei tarvitse jaksaa kuin yksi päivä kerrallaan, vaikka sekin saattaa tuntua liialta aamulla herätessäsi. Mutta joka ilta voit ajatella, että selvisitpäs tästäkin hirveästä päivästä, miksen myös huomisesta siinä tapauksessa.



-Weatherby rv 38+4

jos sun pahoinvointiin auttaisi vähän B6-vitamiini. Sitä äitiysneuvolasta neuvottiin mulle. Auttoi esim matkapahoinvointiinkin. Kysy raskausajan annostus neuvolasta.

Ja jos se yhtään lohduttaa, niin lähes kaikilla on ollut pahoinvointia, enemmän tai vähemmän. Kaikki on selvinneet siitä hengissä. Ei se loppuelämää kestä:) Pahoinvoinnin lopputuloksena on mitä ihanin asia: oma vauva:)



Ja masennusoireisiin auttaa monilla kalaöljykapselit eli omega3-rasvahapot. Jos näistä ihmisen aivoille tarpeellisista rasvahapoista on puutetta, se aiheuttaa masennusta. Raskausaikana vauva käyttää äidin rasvahappovarastot omien aivojen rakennusaineiksi ja äiti kärsii siten helposti puutoksesta, eli mielialan heilahteluista.

Minulla ei raskaudet olleet mielestäni mitenkään vaikeita, vaikka oksensin melkein loppuun asti, supistelin monta kuukautta, oli kaikenlaista kremppaa ja sain vielä kaupan päälle raskausmyrkytyksen. Mutta, mutta minulla oli joskus kauan sitten hyvin vaikeaa muuten ja minulle psykologi sanoi, että joko jaksat tai sitten on se toinen vaihtoehto ja sinä et ole niitä tyyppejä! Minä näen täältä asti, että sinä et ole niitä tyyppejä!



Neuvolasta saat apua ja ihan (aikuisten) oikeasti myös aika auttaa. Voit vaikka miettiä, että sitten loppuvaiheessa voi tulla peräpukamia, hengästyt kun kävelet kaksi askelta, et saa nukuttua suuren mahasi takia, keräät nestettä niin, että et tunne peilistä omaa naamaasi ja sitten vielä suolesi tekee tenän. Kaikkea kivaa siis luvassa, mutta kaikesta äidit selviää, niin sinäkin!



Tsemppiä!