Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En ole vieläkään täysin tottunut perhe-elämään vaikka jo 2 lasta. Onko muilla tällaista?

Vierailija
01.07.2007 |

Meillä 2 lasta, joista vanhin on 3-vuotias. En jotenkin vieläkään miellä olevani aikuinen, äiti, että mulla on perhe. Jotenkin lapset ei edes tunnu ihmisille vaan hmmm lapsille. Mikä ihme mun on? Olen ollut lasten kanssa hoitovapaalla esikoisen aikaisen äitiysloman loputtua, että ihan varmasti olen lasten kanssa ja paljon eikä silti olo tunnu perheelliselle ja elämäntilanne " pysyvälle" .

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
01.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihanaa kun joku sanoo noin ensin =)

Rakastan lapsiani kamalasti, lapset on toivottuja, elämänkokemusta on, vuosien avioliitto takana ja en ole enää mikään " kakara" . Perhe-elämään sopeutuminen on ollut yllättävän vaikeaa... ei sitä oikeen aina tajuakaan. Lasten kanssa olen ollut koton yli kolme vuotta, lapset 1 ja 3. En voi sanoa katuvani, mutta moni asia tuntuu vaikealta ja monia asioita kaipaa ajalta ennen lapsia...

Vierailija
2/11 |
01.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Ihanaa kun joku sanoo noin ensin =)

Rakastan lapsiani kamalasti, lapset on toivottuja, elämänkokemusta on, vuosien avioliitto takana ja en ole enää mikään " kakara" . Perhe-elämään sopeutuminen on ollut yllättävän vaikeaa... ei sitä oikeen aina tajuakaan. Lasten kanssa olen ollut koton yli kolme vuotta, lapset 1 ja 3. En voi sanoa katuvani, mutta moni asia tuntuu vaikealta ja monia asioita kaipaa ajalta ennen lapsia...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
02.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

en minäkään vaihtaisi lastani mihinkään, mutta välillä tuntuu, että olis niin ihan aelää vaan itselleen ja saada tehdä iltaisin mitä haluaa.

täytyy muuten sanoa, että kun lastenhankintaan ryhdyttiin, olin sisäisesti jo päättäänyt, että nyt on juoksut juostu. että en ainakaan liian nuorena tehnyt lastani.



on tää välillä niin raskasta. luulen että osasyynä tässä on se,ettei oikein ole sellaista hyvää normaalin perheen mallia itsellä, joten kaikki oivallukset pitää tehdä perstuntumalta tai sen mukaan mitä on lukenut.

Vierailija
4/11 |
02.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kylläkään kaipaa mitään entisestä elämästäni. Ja tunnen itseni aivan äidiksi. Mutta en ole tottunut vieläkään perhe-elämään siltä osin, että en tässä kolmessa vuodessa ole saanut perheemme arkea oikein rullaamaan. Päivistä selviäminen tuntuu tosi työläältä ja päivät tuntuvat pitkiltä eli aina ihmettelen, että miten ihmeessä taas iltaan asti selvitään. Luulisi kolmessa vuodessa jo oppivan, mutta kun ei.

Vierailija
5/11 |
02.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haikailen hirveästi menneen perään.



Ikää 35, 2 lasta, joista vanhempi jo 6 v.

Vierailija
6/11 |
02.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnen kylmänväreitä, kun ajattelenkin entistä elämääni kaikkine romansseineen, virheineen, toilailuineen jne.



Nyt olen todella onnellinen saadessani olla kotona kahden lapsen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
02.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koti tuntuu nykyisin todelliselta " turvapaikalta" , jollaista minulla ei vielä ikinä ole ollut.

Vierailija
8/11 |
02.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsekkin rakastan lapsiani (3v ja 5kk) ylitse kaiken, mutta silti musta tuntuu että olen jotenkin " irrallan" heistä. En osaa ehkä selittää tuntemuksiani täysin...

En missäännimessä uneksi ajasta ennen lapsia, silloin elämä oli huomattavasti vaikeampaa ja hiukan rempallaankin. Mutta jotenkin koen olevani yksilönä kovasti jotain muutakin kuin " vain" Äiti.

Olen taiteellisesti lahjakas ja kun toteutan itseäni unohdan kaiken muun ja silloin tunnen olevani eniten MINÄ :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
02.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

minäkin ajattelen kodistani samoin! Viihdyn täällä uskomattoman hyvin, ja tunnen tosiaan samoin tuon turvapaikan suhteen.

Vierailija
10/11 |
04.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Meillä 2 lasta, joista vanhin on 3-vuotias. En jotenkin vieläkään miellä olevani aikuinen, äiti, että mulla on perhe. Jotenkin lapset ei edes tunnu ihmisille vaan hmmm lapsille. Mikä ihme mun on? Olen ollut lasten kanssa hoitovapaalla esikoisen aikaisen äitiysloman loputtua, että ihan varmasti olen lasten kanssa ja paljon eikä silti olo tunnu perheelliselle ja elämäntilanne " pysyvälle" .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
04.07.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


En kylläkään kaipaa mitään entisestä elämästäni. Ja tunnen itseni aivan äidiksi. Mutta en ole tottunut vieläkään perhe-elämään siltä osin, että en tässä kolmessa vuodessa ole saanut perheemme arkea oikein rullaamaan. Päivistä selviäminen tuntuu tosi työläältä ja päivät tuntuvat pitkiltä eli aina ihmettelen, että miten ihmeessä taas iltaan asti selvitään. Luulisi kolmessa vuodessa jo oppivan, mutta kun ei.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi yksi