" epätodellinen" olo?

Kiva että muitakin löytyy. Minäkään en siis ole hullu. Vaikka täällä skitsofreniaan viitattiinkin :)

ajattelin itsekin, että voi olla sitä, että kun jotenkin tuntee, että se on tulossa niin alkaa pelkäämään ja jne. Mulla joskus alkaa myös sillälailla että jos keskittyy kuuntelemaan esim. kellon raksutusta ( joo siis pimeetä ) niin se tulee päälle. Mukavaa saada vertaistukea . 22

JA verenpaine oli alhainen - huimasi noustessa. En kyllä olisi osannut yhdistää tuota outoa oloa noihin kahteen muuhun, ellette olisi ottaneet nyt asiaa esille. Mutta näin ajateltuna kuulostaa hyvin uskottavalta, varmaan joku verenkiertojuttu jossa aivot ei saa tarpeeksi ravintoa tms.



Nimittäin - enpä ole kärsinyt sitten lasten saannin, en niin kovista verensokerioireista, en huimauksesta enkä siitä itsensä ulkopuolella olosta.



Selitys on hyvin helppo - ole entisen alipainoisuuden tai siis painoindeksi alle 20 siirtynyt luokkaan normaalipainoiset eli painoindeksi siinä 24-25. Suosittelen todella. Kaikki on paljon helpompaa ja perusolo muutenkin parempi. En edes sairasta flunssia niin paljon.

Mulla oli kauhea stressi tuolloin. Elin kuin sumussa jonkin aikaa, viikon tai kaksi. En edes muista kovin hyvin tapahtumia tuolta ajalta. Oli ongelmia myös mm. puhumisessa, tiesin mitä tulisi sanoa mutten saanut vain sanottua. Kauhea tunne, onneksi meni ohi.

kun jos ajan autoa väsyneenä, vaihdan vaihteita, käytän tuulilasin pyyhkijöitä, hiljennän, laitan vilkun , käännyn, kiihdytän jne ihan ok, mutta yht äkkiä havahdun, että parilta viimeiseltä kilometriltä ei ole juurikaan muistikuvia, vaikka olen täysin hereillä, ja toimin ok..

ja tätä ei siis ole sattunut kuin ehkä pari kolme kertaa autoilu-ikäni aikana, ei siis alvariinsa, enkä liiku tiellä vaarantamassa tarkoituksella muita, itseäni tai perhettäni..

joskus nuorempana huomasin pyöräillessä saman, ja koulutunnilla tekeväni ohjeiden mukaan mutta ihan muissa maailmoissa..

Vierailija:

kun jos ajan autoa väsyneenä, vaihdan vaihteita, käytän tuulilasin pyyhkijöitä, hiljennän, laitan vilkun , käännyn, kiihdytän jne ihan ok, mutta yht äkkiä havahdun, että parilta viimeiseltä kilometriltä ei ole juurikaan muistikuvia, vaikka olen täysin hereillä, ja toimin ok..

Liikuntatunnilla alkoi ja kesti muutaman tunnin. Ei ole ikinä ollut epilepsiaa eikä mitään paniikkihäiriöitä. En kyllä muista oliko tuolloin väsymystä, stressiä tms.

Outo tunnelma alkoi aina kun joku juttu rupesi tuntumaan tutulta (déjà vu) ja sitten meni vatsa sekaisin ja huimasi. Kohtauksen jälkeen oli kuitenkin " puhdistunut" olo.



Myöhemmin aloin kirjoitella av:lle.

Siis yhtäkkiä tavallaan säpsähtää, eikä muista viimeisistä kilometreistä mitään.



Kuitenkaan kukaan kyydissä olleista ei ole huomannut mitään, eli en kuitenkaan ole mitenkään tajuton. Nää on ihan outoja juttuja.

oli jatkuvasti tuollaista vauvan koliikkiaikoina), stressi ja paniikkioireet (minulla oli taas tuollaista ennen kun sain paniikkihäiriödiagnoosin muutama vuosi sitten vaikeassa elämäntilanteessa). Ja huom! väsymys, stressi ja paniikkioireet kulkevat usein käsikädessä. Ei ihmisellä tarvitse olla diagnosoitavissa olevaa paniikkihäiriö-oireyhtymää, että hänelle voi toisinaan tulla paniikkikohtauksia (eihän yksi oksennuskertakaan tee ihmisestä bulimikkoa). Suurin osa ihmisistä saa joskus elämänsä aikana paniikkikohtauksen tai tilapäisesti kohtauksia. Ja 70% paniikkipotilaista " parantuu" pelkällä diagnoosilla, eli kohtaukset helpottavat kun tietää, mistä ne johtuvat.



Tuollaisille stressi-, väsymys- ja paniikkioireille (joilta tuo tosiaan oman kokemukseni pohjalta kuulostaa) on tyypillistä se, että kun niihin kiinnittää huomiota ja niitä alkaa pelätä, ne pahenevat. Ja voivat olla todella fyysisiä niin, että on vaikea kuvitella niiden oikeasti johtuvan vain väsymyksestä ja ahdistuksesta (pyöryttää, kaikki tuntuu epätodelliselta, ympärillä " humisee" , itse on jotenkin irrallinen ja todellakin uskoo sekoavansa). Usein väsyneenä ja stressaantuneena kaiken lisäksi ei jaksa ja ehdi huolehtia fysiikastaan. Alhainen verensokeri tai verensokerin nopeat vaihtelut heikohkon ruokavalion seurauksena, kipeät niska, hartiat ja selkävaivat (veri ei pääse kiertämään aivoihin), kunnollisten, säännöllisten pitkäkestoisten yöunien puute jne. aiheuttavat todellakin tuollaisten oireiden pahenemista.



Eli nyt ekana elämä tarkastelun alle ja pikaremonttiin. Stressi täytyy saada laukeamaan, syöt hyvin ja säännöllisesti, nukut riittävästi, teet niskaa avaavaa liikuntaa kuten pilatesta ja otat ihan rauhassa. Katsopa lähtevätkönuo epätodellisuus-kohtaukset helpottamaan...

Lääkärit eivät ole keksineet hoitoa eikä selitystä. Itse epäilen paniikkihäiriötä. Usein liittyy myös PMS:n oireisiin, ovulaation aikoihin ja pari päivää ennen menkkoja.

Usein pelkään pyörtyväni ja tuntuu et sekoan kun en pääse sekavuudesta eroon.

Onko muut löytäneet hoitoa? Mulla helpottaa viinapaukku, mutta enhän mä voi juopotella aina :)

Sairaudet voivat aiheuttaa. Sitä en tiedä muistaako epileptikko itse noiden petit mal -kohtauksien (poissaolokohtaukset, joihin ei liity kouristeluja tms dramatiikkaa) aikana tapahtuneita juttuja, yleensä kai ei. Ja tosiaan ihan vain väsymys.

Yksi selitys outoihin tuntemuksiin on unihalvaus, josta minäkin ole kerran päässyt " nauttimaan" . Siinä mieli herää aikaisemmin kuin kroppa ja olo on todella ahdistava, ei voi liikkua ja pelottaa. Usein kuuluu jotain ääniäkin, surinaa tms. Tyypillistä nukahtamisvaiheessa ja erityisesti herätessä. Ennenvanhaan luultiin pirun vierailuiksi, istui sängynpäässä tai rinnalla ja nauroi... Googlettakaa.

Vierailija:

Voin vaikka jutella jonkun kanssa pitkään ja puhuessani yhtäkkiä säpsähdän että tässäkö minä olen? Kuulee oman äänensä puhuessaan eikä itse tajua " olevansa muualla" ?!

Tuo menee aikakin minulla ihan vain yleisen hajamielisyyden ja herpaantumisen piikkiin. Hienoa on, kun se tapahtuu esim. tilanteessa, jossa on puhumassa julkisesti isolle porukalle.

tavallaan opeteltu olotila. joka tulee jos ajattelee asiaa.

aah, en siis ole sekoamassa...??? kiitos ystävät paljon, onneksi oli täällä muitakin " epätodellisia"

niin ja vielä, voiko liittyä myös esim. stressiin ja väsymykseen?



ap, jonka vauva valvottaa





Todennäköisimmin johtuu juuri liian vähästä unesta, itsellä oli samantapaista kun valvominen oli pahimmillaan, nyt vauva jo 8kk ja on helpottanut valvomiset ja myös nuo epätodelliset olot hävinneet.

Vastaavasti jos ympäristö tuntuu etäiseltä, on kyseessä derealisaatio. Ne ovat dissosiatiivisia häiriöitä, tautiluokituksessa. Kokemus on normaali kaikilla ihmisillä, voi liittyä muihin sairauksiin. Kyse on siitä, onko haittaa, onko vaaraksi, hallitseeko toimintansa, kärsiikö niistä, tuleeko liian usein ja sopimattomissa tilanteissa, siitä vasta hoidon tarve.



terveisin yksi erityisen vieraantunut

Tarkoitatko että tuntuu tavallaan kuin olisit unessa? Mulla on sellaisia esim. Strobovaloissa jossain diskossa. Pelottavaa.

Mulla liiallinen kahvin / colan juonti aiheuttaa outoa, epätodellista oloa. Tuntuu kuin olisi jotenkin horroksessa. 

Minulla oli lapsena näitä usein ja tunsin itseni erilaiseksi kuin muut. Puhuin tästä myös äidille mutta hän sivuutti täysin. Jossain vaiheessa en muista oliko ennen vai jälkeen näiden tuntemusten alkoi tulla myös kohtauksenomaisia näköoireita ja sittemmin sain epilepsialääkityksen vaikkei tyypillisiä epilepsiakohtauksia ollut muuta kuin häiriöitä näkökentässä.

Derealisaatio/ depersonalisaatio

[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 21:50"]Derealisaatio/ depersonalisaatio

[/quote]

Viestini jäi vähän vajaaksi, mutta kannattaa siis vaikka googlettaa näillä hakusanoilla. :)