Te, joilla OLI vaikeaa saada lapset nukkumaan

kun kuopus alkoi nousta sängyssä ja yllytti esikoisen kaikilla tempuillaan. Sitten laitoimme lapset eri aikaan nukkumaan: toinen pääsi petiin kun toinen jo nukkui. Näin molemmat nukahti varsin ripeästi samaankiin huoneeseen.

Tytöt menee eri aikaan nukkumaan. Nuorempi noin tuntia ennen vanhempaa. Ei tulisi mitään jos laittaisi sänkyihin samaan aikaan. Rellestämiseksihän se menisi. Samalla illalla on tärkeää kahdenkeskistä aikaa vanhemman tytön kanssa kun pikkusysteri on mennyt jo nukkumaan. Meillä on toiminut hyvin.

Jos opetat lapset jollekin silittelylle, niin sitten kun silittely alkaa sinua tympimään, niin siitä voi taas opettaa pois. Eikä se, että silität lapsia joskus, kun se sitä erityisesti kaipaavat tarkoita, että joutuisit sitten saman tien joka ilta silittämään. Tuo silittely on kyllä ehkä äidille vähän rasittava nukutustapa, joten en sitä varsinaisesti suosittele. Mutta toisaalta jos niin helpolla saa lapset rauhoittumaan, niin onhan se paljon parempi kuitenkin kuin melskaaminen ja pomppiminen siellä sängyssä.



Meidän nukahtamisvaikeudet on ollut vauvana, ja kaksivuotiaana kumpikin on jo käynyt nukkuman todella mallikkaasti. Sillä perusteella sanoisin, että aika hoitaa. Nyt meillä auttaa jämäkkyys, eli jos molemmat sattuvat olemaan samana iltana riehuvalla päällä, ja olen yksin nukuttamassa, niin istun lasten sängyssä (jotka ovat vierekkäin), ja pidän molempia kädellä sängyssä, kunnes pysyvät paikoillaan.



Meillä meuhkaaminen johtuu joko siitä, että lasta ei vielä oikeasti väsytä tai sitten vaihtoehtoisesti on jo yliväsynyt. Eli oikea ajoitus on tärkeää, mikä sitten taas ei olekaan niin helppoa havaita.

mutta itse silittelin, makoilin vieressä, hyssytin, kun halusi puhua jne. Joka ilta tunnin. Jossain vaiheessa se meni jo niin ärsyttäväksi (tönimistä ja tuuppimista pienessä sängyssä), että senkin uhalla ettei lapsi saa läheisyyttä, päätin etten enää mene viereen.



Lapsi (3v) viedään sänkyyn, halaan ja pussaan, toivotan hyvää yötä ja lähden pois. Toki lapsi koettaa huutaa, että on nälkä/jano/pissahätä/jne, päästäkseen pois sängystä, mutta nykyään nukahtaa yleensä 5min aikana, kun ei reagoi huutoonsa. Vessaan toki päästän kerran käymään, mutta sitten sanon, että kävit juuri, ei ole hätä/söit juuri, ei ole nälkä tms. Ja hätäähän lapsella ei ole, kun olen seinän toisella puolella...

illalla, mutta aamulla kylmästi herätät tiettyyn aikaan joka päivä. Lapsesi ovat myös niin isoja että kannattaa puhua heille tästä uudesta tavasta eli kerrot illalla että huomenna aamulla pitää nousta siihen ja siihen aikaan vaikka kuinka pitkään illalla valvoisi. Etkä myöskään lasten kanssa ole illalla huoneessaan vaan ainoastaan jos yrittävät tulla pois, viet tyynesti ja pikaisesti takaisin.



Meidän pojalla oli tämä vaihe hänen olleessaan vähän alle 2v, eikä mikään muu auttanut. Ei kestänyt montaa päivää kun uskoi että illalla on parempi alkaa nukkumaan suosiolla.

Toinen häiriintyi siitä, että vieressä oli vaikka vaati sitä vieressä olemista. Nukkumaanmeno meni hänellä siihen vahtimiseen, että onko siitä vierestä sitten lähdetty. Sitten päädyttiin siihen, että lapset omiin huoneisiin ja molemmat nukahtavat yksin. Siten eivät aloita sitä riehumistakaan. Kuulostaapa aika karulta kun tähän tuota kirjoittaa... Mutta lapset siis saavat lämpöä, läheisyyttä ja syliä ennen sitä nukkumaanmenoa.

mutta eipä auta muu kuin laittaa lapsi pinnasänkyyn, jos ei pysy muuten sängyssä. Mä nukutin esikoista jopa kaksi tuntia per ilta ja järki meinas menna, kun oli pieni vauvakin hoidettava. No, me otettiin pinnasänky takaisin ja se on suoraan sinne, iltasadut, halit jne. ja sitten kun iltarutiinit tehty, niin lapsi jää sinne. Aluksi purnasi ja itki, mutta ei kauaa. Ja pitää olla kova, kun lapsella ei ole mitään hätää (ei jano, eikä pissa, eikä nälkä jne.) niin lapsen voi antaa purnata, se menee ohi. Nyt nukkumaanmeno on jopa kivaa :) siis lapsen mielestä, kun on selvät säännöt, sillä lapsikin menee sekaisin, jos sängystä saa lähteä leikkimään (meillä 2v lähti vakoilemaan vanhempia) Tsemppiä!!!!

Voin lohduttaa, että on ohi menevää= ) Meillä lapset olleet pahemmanluokan souvaajia nukkumaan mennessä. Tullaan sängystä pois, huudellaan, lauletaan, tapellaan etc. Nyt ovat jo kohta 2 kk nukahtaneet aivan käsittämättömän hyvin. Isompi (5,5 v) saattaa valvoa pitkäänkin, mutta on hiljaa. Pienempi (4 v) nukahtaa heti.

Pinnasänkyä meillä ei enää ole, edes varastossa. Ja uskoisin että tuo pienempi pääsisi sieltä tippumaankin. Mutta olen kyllä todellakin ajatellut tätä. Luulen kyllä että jätän uuden pinniksen kauppaan :).



Nii-in, meneehän tämä varmaankin ohi. Pelkään vaan että omalla toiminnallani totutan lapset johonkin.



-ap

Eikös ole ihan normaalia että lapset kaipaavat äitiä tai isää viereensä ennen kun nukahtavat, meillä ainakin on tämä käytäntö. Minä olen niin kauan(ja joskus sen tunninkin)ja kaikilla on parempi mieli kun että koko ajan ravaan siellä ja kannan pienempää sänkyyn(meillä suunnilleen saman ikäiset lapset). Olen vaan köllimässä siellä, en järjestä mitään ohjelmaa enään. Hiljaisesti jutellaan jos jotain asioita vielä tulee mieleen. Meillä muuten toi nukahtamispulma hävis isomman kohdalla kun lopetti päiväunet 2v joten odottelen että koskahan toi meidän 2v lopettaa. Sitten on niin väsy illalla että sen kun kantaa petiin niin jo uni tulee. Kauniita unia kaikille;-)

Toisaalta olen ehdottomasti sitä mieltä että läheisyys vanhemman ja lapsen kannalta on nukkumaan mennessä tärkeää. Olen yksin lasteni kanssa ja usein mietinkin, että mihin heillä tai minulla on kiire? Miksi en muka voisi olla heidän luonaan nukkumaan mennessä? En minäkään mitään ohjelmaa järjestä, sadun luen jos he jaksavat keskittyä, usein eivät. Mutta olisikin rauhallinen hetki, kun meuhkaavat ja reuhaavat, rimpuilevat poin sängystä ym..



-ap

Ennen istuin lastenhuoneessa ja silittelin ja juttelin.. Meni usein se tunti ja ylikin. Kyllästyin tuohon touhuun.



Nyt näin: iltapesut, sadut, laulut... Sitten sänkyyn ja joku lasten levy soimaan. Yleensä nukahtavat ekan levyn aikana, jos on nukuttu päiväunia niin saattaa mennä toinenkin levy. Mutta näin ainakin suunnillee pysyvät sängyssä.

Tykkään kuitenkin lukea, eikä siihen montaa hiljaista hetkeä päivän aikana löydy. Olen itse lapsena kärsinyt kaikenmaailman pelkotiloista nukkumaan mennessä ja alkuyön painajaisista, joten haluan luonnollisesti olla siellä lasten henkisenä turvana sängyn vieressä, mutten kuitenkaan aktiivisesti nukuta heitä. Tavallaan se on myös mun omaa aikaani.

vaan sanon, että nyt nukutaan, huomenna taas jutellaan. Kädestä voin pitää, mutta muuten en "nukuta", kunhan olen siinä läsnä. Mun lapset 4 ja 1,5-v.

Tykkään kuitenkin lukea, eikä siihen montaa hiljaista hetkeä päivän aikana löydy. Olen itse lapsena kärsinyt kaikenmaailman pelkotiloista nukkumaan mennessä ja alkuyön painajaisista, joten haluan luonnollisesti olla siellä lasten henkisenä turvana sängyn vieressä, mutten kuitenkaan aktiivisesti nukuta heitä. Tavallaan se on myös mun omaa aikaani.

Esikoinen ei nukahtanut millään itsekseen. Jos taas menin makuuhuoneeseen itsekin makoilemaan ja odottamaan nukahtamista (joka kesti jopa tunnin), nukahdin itse ja olisn sitten ihan pökkyrässä kun lopulta havahduin hereille, virkistyin ja en saanut nukuttua yöllä.

Ratkaisuksi tuli nukahtamismusiikki. Monta vuotta lapsi nukahti rauhallisia lastenlauluja kuunnellen, kasettia käytiin välillä kääntämässä kun uni ei niin nopeasti tullut, mutta pysyipä sängyssä. Isompana käyttöön tuli satulevyt, mutat nyt nukahtavat jo ihan itsekseen!