Mitä sanoisit, jos miehesi ostaisi sinulle aina synttärilahjat ym. kirppikseltä tai lidlistä?

Kirjoja, puutarhanhoitovälineitä, sarjakuvia kaikkea kivaa kirppiksiltä. Tuo yleensä kyllä joka kerta jotain minullekin arkisinkin, jos on kirppiksillä käynyt. Minä en katsokaas jaksa tonkia niitä kirjapinoja, mutta mies jaksaa ja osaa valita hyvät kirjat.



Lidlistä tuo kirsikkasuklaata ym. namia ja puutarharompetta.



Ei kai aikuiset ostele toisilleen " kalliita" lahjoja pakolla. Ostetaan ja annetaan lahjoja, joista toinen pitää ja jotka ovat osuneet silmiin ennen synttäreitä.

ostamatta, ja toisi vaikka yhden kukan tai kortin.



Jos taas rahasta ei pulaa, ja silti toisi tuollaisia lahjoja, niin pitäisin loukkauksena. Jättäisi sitten antamatta. sama kun mulle opetettiin 80-luvulla jenkeissä vaihtarina, että alle tietyn summan ei saa jättää tipiksi, tulkitaan loukkaukseksi.

Jos kyse on piheydestä, on asia eri.

Jos lahjat olisivat käytettyjä alkkareita ja Lidlin sampoota niin raivoaisin kerta toisensa jälkeen, mutta jos lahjat olisivat harkittuja ostoksia ja löytöjä, esim. laukku, vyö, semmoista mistä varmasti tietää minun pitävän niin olisin kiitollinen.

Mä olisin maailman otetuin, jos löytäisi mulle jotain kirppikseltä. Me kierrellään paljon kirpputoreja ja mies tietää tasan tarkkaan, että mistä tykkään (kolme Arabian vanhaa astiastosarjaa ja tietyn aikakauden lasipullot), joten ihan helmeä olisi saada niitä lahjaksi. On tosi vaikea löytää mistään.



Eikä kyllä haittaisi ollenkaan jos ostaisi Lidlistä lahjan myös.

olisin liikuttunut ja kiitollinen, että tahtoi vähistä rahoistaan minua muistaa. Jos taas olisi ihan vaan pihi, sanoisin että voi tunkea ne roposet miuluummin hanuriinsa, jos on niin vastenmielistä minua muistaa kunnon lahjalla. Olettaen siis tyhmästi, että on ostanut jotain turhaa rihkamaa muutamalla eurolla.

-Ja äläkä saakeli tollasta ROINAA tänne kanna, lähde vetämään ton ämpärin kanssa!

-Ja mi-nä läh-ren, ja tuon sulle SEMMOSEN ropposen, että varmasti kelpaa!!

löytäisi minulle kirppikseltä sellaisia esineitä, joita tietää minun haluavan, arvostaisin suuresti hänen viitseliäisyyttään. Mutta mieheni ei pidä kirpputoreilla kiertelemisestä. Minä kiertelen ja löydän välillä hienoja juttuja. En ostaisi kuitenkaan sieltä kenellekään lahjaksi muuta kuin ehkä antiikkia tai arvotavaraa, jota tietäisin lahjan saajan arvostavan.

Mies olisi sitten sisäistänyt että meillä ei ole paljon rahaa tuhlattavaksi ja että näin ajatteli taloudellisesti ja osti minulle jotain uniikkia kirppikseltä, jotain josta pidän, tai sitten Lidlistä jotain, mistä olen sanonut että haluaisin sen.



Ei se ole se lahjan arvo, vaan se miten paljon on laittanut siihen ajatusta ja rakkautta.

ellei kuitissa näkyvä loppusumman suuruus ole se elämän tärkein asia.

Meillä ei yleensä ole tapana ostella toisillemme sen kummemmin syntymäpäivä/joululahjoja, vaikka varaa olisikin. Muistetaan kyllä aina pienillä yllätyksillä silloin, kun hyvältä tuntuu!



En todellakaan mittaa lajhojen arvoa rahassa muutenkaan, pääasia on, että on ajatellut nimenomaan lahjansaajaa hankintaa tehdessään.