Vinkkejä, miten saada 2v napero päiväunille?????
Mä olen aivan pulassa tuon meidän 2v 3 kk pojan kanssa! Jäi tarhasta kotiin kesäkuun alussa kun meille syntyi vauva. Tarhassa nukkui säännöllisesti joka päivä päiväunet ja meni siellä kiltisti nukkumaan. Tuolloin kotonakin sujui viikonloppuna unille meno suht hyvin. Kun jäi kotiin, unille menosta on tullut hauska leikki, jossa koetellaan äidin hermoja. Kaveri tekee kaikkensa, että hermostun. Ei pysy sängyssään vaan nousee koko ajan ylös ja pitää naamallaan sellasen velmun ilmeen. Jonkun aikaa jaksan rauhallisesti sanoa, et pää tyynyyn ja nyt nukut mutta kun leikki vaan jatkuu, rupeaa pinna kiristymään ja väkisin tulee huudettua lapselle vaikka en haluaisi. Olen yrittänyt uhkailua, et otan pois kaikkein kivoimman lelun. Kerran se tais auttaa mutta ei enää auta. Tällä viikolla sain pari kertaa " huijattua" hänet viereeni sohvalle lepäämään ja siihen poika nukahti. Ei toimi sekään enää. Mitä ihmettä teen?
Tänään tapeltiin 45 minuuttia nukkumaanmenosta. Uhkasin lähteä pois hänen huoneesta, jollaoin rupes hysteerisesti huutamaan ja lupas olla kiltisti. Kun menin takaisin huoneeseen, sama peli jatkui taas. Menin toisen kerran pois huoneesta ja olin pidempään poissa. sitten suostui poika tulemaan vierelleni sohvalle ja nukahti heti. Nyt on nukkunut 1,5 tuntia eli selvästi yhä tarvitsee nuo unet!!!
Ymmärrän, että vauvan syntymä vaikuttaa poikaan, mutta tää ongelma olis siis olemassa jo ennen vauvan tuloa. Poika on menossa tarhaan takaisin elokuussa 50% kuukaudessa hoitoon ja siellä kuitenkin nukutaan päiväunia. Ovat varmaan tosi kiitollisia jos nyt annan periksi ja meillä ei enää nukuta päiväunia.
Mutta mitä ihmettä sitten teen??? En voi tapella lapseni kanssa joka päivä 45 minuuttia!
Kalamami
..on vähän sama tilanne sikäli, että esikoinen on 2v3kk ja meille syntyi vauva toukokuun puolivälissä. Siihen saakka olen nukuttanut esikon syliini päikkäreille ja kantanut siitä omaan sänkyyn tai partsille rattaisiin - mutta vauvan synnyttyä nukuttamisesta alkoi tulla tosi stressaava juttu (vauvahan saattaa herätä milloin tahansa kesken nukuttamisen).
Esikoisemme kanssa on aina ollut enemmän tai vähemmän unipulmia, mutta nyt hän on oppinut nukahtamaan itse päikkäreille! Kaksi viikkoa ollaan menty näin: ruoan jälkeen lapsi vielä touhuaa vähän aikaa. Minä pimennän makkarin ihan kuin yöksikin (pimennysverho + valot pois) ja sitten vien lapsen sinne. Hän kömpiikin mielellään itse omaan sänkyynsä. Laitan satu-cd:n soimaan, toivotan hyviä unia ja lähden veks huoneesta. Tyttö jää sinne touhuamaan, muttei pimeässä keksi tehdä ihan mitä sattuu sentään : ). Yleensä hän ilmeisesti riisuu ja pukee vaatteitaan jonkin aikaa (tänään n.30minsaa) ja lopulta nukahtaa itse. Huutelee ehkä äitiä (ei itke eikä huuda) ja ehkä tulee kerran-pari ovellekin. Sovussa olen kuitenkin saanut vietyä hänet takaisin sänkyyn. Nukutukseen aika ajoin perin kyllästyneenä olen ihmetellyt itsekin, miten pitkäpinnaisesti olen nyt kyennyt tähän suhtautumaan : ).
En todellakaan tiedä, miksi tämä juttu onnistui meiltä näinkin hyvin (kop kop), mutta ehkä siinä on jotain uutta joka vetoaa meidän " minä ite" -vaiheessa olevaan isosiskoon. Ja toi satu-cd toimii ehkä hyvänä taustaäänenä nukkumaan käymiselle, vaikkei tyttö niitä satuja taida varsinaisesti kuunnellakaan.
Tsemppiä sinulle, on varmaan tosi rasittavaa tuo temppuilu! Toivottavasti pian löytyy teille sopiva keino!
t. Ompunäiti