minusta on kyllä aika perseestä että jos vaikka on yhteishuoltajuus

Kyllä minäkin aikoinani sovin lapseni isän kanssa, ettei hänen tarvitse maksaa elareita kun piti lasta luonaan puolet kuusta.

No hoh hoijaa, eiköhän se kannata katsoa, että mihin osoitteeseen ne laskut menee ja sen mukaan jakaa elarit.



Väitän, että vaikka olisi lapset ihan puoliksi ja puoliksi ajallisesti, niin usein se on toinen, joka ne maksut maksaa ja toinen ei (ruoka tietty eri juttu). Kyllä ne siihen osoitteeseen, jossa lapsi on kirjoilla muistaa laittaa hoitomaksun ja samoin jos on jotain harrastuksia, niin niiden laskut ja samoin jos se on aina äiti, joka hommaa vaikka lapselle vaatteet tai se, joka maksaa puhelinlaskun tai lääkärikulut jne. Ei ne tuommoisia laskuja kahtia jaa, joten ihan oikeutettua voi olla silti maksaa elatusmaksuja, vaikka lapset olisi ihan puoliksi vanhemmilla.



Lisäksi on syytä muistaa, että vanhempien on tarkoitus maksaa lastensa elatuksesta tulojensa suhteessa. Siten jos isä on vaikka suurempituloinen ja kaikki laskut laitettaisiin puoliksi, niin väärin se silti menisi.

Mutta minä olen lapsen huoltaja, luonnollisesti. Emme ole avioliitossa.



Jos eroaisimme niin minusta olisi itsestäänselvää, että puolitamme lapsen kuukausi kulut tasan. Eli lasketaan keskiarvo, jota noudatetaan joka kuukausi noin suurin piirtein ja jos tulee yllätyksiä-kuten rahaa kuluttava sairastuminen-niin se huomioidaan kuluihin.



Elämä on helppoa pitää suunnitelmallisena kun organisoi hieman. Enemmän ongelmalliseksi voisin kokea sen, että välimatka toiseen vanhempaan ei voi olla välttämättä kovin pitkä. Mutta toisaalta, kaikki on vain sovittelu kysymyksiä siinä vaiheessa. Aikuisiahan tässä ollaan ja molemmat siihen lapseen tekoon sekä kasvatukseen ollaan sitouduttu hamaan tulevaisuuteen saakka.

niin siitä vaan. Ei se nyt välttämättä huonokaan tai epäreilu asia ole. Tulotasot esim. vaihtelee paljonkin.