Haluasimme jo naimisiin, mutta kumpikaan ei jaksa järjestellä häitä..

hääkuvassa käytiin vielä ennen vihkimistä.

Mieheni sanoo auttavansa, mutta hänen auttamisensa tiedän kyllä... Hän luulee järjestelyjen olevan vain kirkon ja hääpaikan varaaminen ja booliainesten hommaaminen. En halua vuoden stressiä kaikkien yksityiskohtien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Minulle kelpaisivat ihan maistraattivihkiminen ja sen jälkeen pienet kaverijuhlat vaikka ravintolan kabinetissa, sitten viihteelle kaveriporukalla. Mies haluaa ehdottomasti ison juhlan, jonne tulee koko suku. Enkä minä edes viihdy isojen juhlien keskipisteenä.



Eli minä jään naimattomaksi. Harmittaa että lapsilla on eri sukunimi kuin minulla. Mutta jos miehelle on naimisiinmeno sitä, että järjestetään isot juhlat, jotka ovat mieluiten komeammat kuin kenelläkään serkuista (jotka kaikki ovat järjestäneet isot sukuhäät), ei minua kiinnostakaan. Kunhan vain hänen isänsä ja mummonsa jo lopettaisivat sen kyselyn koska menemme naimisiin...

lle tulee raivoraittiit häät niin mies alkaa miettiä juomia ja järkätä jne

Vierailija:

Mieheni sanoo auttavansa, mutta hänen auttamisensa tiedän kyllä... Hän luulee järjestelyjen olevan vain kirkon ja hääpaikan varaaminen ja booliainesten hommaaminen. En halua vuoden stressiä kaikkien yksityiskohtien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Minulle kelpaisivat ihan maistraattivihkiminen ja sen jälkeen pienet kaverijuhlat vaikka ravintolan kabinetissa, sitten viihteelle kaveriporukalla. Mies haluaa ehdottomasti ison juhlan, jonne tulee koko suku. Enkä minä edes viihdy isojen juhlien keskipisteenä.

Eli minä jään naimattomaksi. Harmittaa että lapsilla on eri sukunimi kuin minulla. Mutta jos miehelle on naimisiinmeno sitä, että järjestetään isot juhlat, jotka ovat mieluiten komeammat kuin kenelläkään serkuista (jotka kaikki ovat järjestäneet isot sukuhäät), ei minua kiinnostakaan. Kunhan vain hänen isänsä ja mummonsa jo lopettaisivat sen kyselyn koska menemme naimisiin...

Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin edes itse haluaa.?

Kyllä sitä naimisiin pääsee ilman sen ihmeempiä järjestelyjä! Maistraattiin vaan tai sitten pappi pyytää vihkimään esim. kirkon kappelissa. Meidät vihki pappi pienessä ihanassa idyllisessä ravintolassa. Vieraitakin oli vaan kaikista lähimmät eli omat vanhemmat ja sisarukset. Ihanat häät oli!!

Kyllä, lapsilla on isänsä sukunimi



Silloin vielä ajattelin että menemme naimisiin, enkä muutenkaan viitsinyt alkaa asiasta vängätä kun tiesin mieheni mummon ja isänkin saavan sydänkohtauksen jos lapset saisivat minun nimeni. Olisi pitänyt vaatia vaikka vihkimistä samalla kun lapsi kastettiin, mutta mieheni ei siitä innostunut vaikka muistaakseni ehdotin. No, ei se kuoleman asia ole, vaikka ottaakin päähän.



t.8

Mitä hankalaa järjestämisessä on? Paikka ja aika. Kutsut ja tarjottava. Siinä noin pääpiirteittäin millä jo selviää.



Pakko miehen on olla niissä päätöksissä mukana: missä, milloin ja keitä paikalle. Ja mitä syödään. VAI?



Voithan pyytää paria kaasoa yhden sijasta järkkään juhlia? Suunnittelette koko vuoden tiiviisti. Miehelle annetaan pari vaihtoehtoa vaikka korteista ja väreistä tai mitä nyt haluatte häihin ja niistä sitten valitsee sun kanssa. Näin miehen ei tartte kamalasti rassata päätä mutta silti osallistuu. Mies vissiin pelkää että homma karkaa siihen että sää naisena hysterisoit kaiken maailman häälehtien ja häämessujen kanssa JATKUVASTI..



Tee selkeästi miehelle suunnitelma valmiiksi: jos ei halua olla mukana niin valitsee muutamista vaihtoehdoista ja ei ole varaa valittaa.. Se kuuluu osana suunnittelua ei valintaa!



Varsinkin jos miehellä on omia toiveita häistä niin musta on kohtuutonta että suunnittelu on sinun vastuulla, koska suunnittelu on justiinsa sitä että kertoo mitä haluaa.

Vierailija:

Mitä hankalaa järjestämisessä on? Paikka ja aika. Kutsut ja tarjottava. Siinä noin pääpiirteittäin millä jo selviää.

Koristelut, kukat, servetit, hääkarkit (ja niissä usein ne runotkin), puvut, kampaukset, meikit, kuvaukset, juhlan ohjelma, papin kanssa jutustelu ja pappi väen vängällä keksii jotain sanottavaa menneisyydestämme...

Ohjelma on erittäin tärkeä että ihmiset oikeasti viihtyisivät, miehen pitäisi oppia tanssimaan että kehtaisi häävalssin tanssia. Hän ei oikeasti osaa tanssia tippaakaan, mutta häävalssi pitää tottakai olla, hänen mielestään. Kukaan ei ole oikein luonteva puheiden pitäjä, mutta nekin kuuluvat isoihin häihin. Kukaan ystävistämme ei ole niin esiintymishaluinen että haluaisi hoitaa juontohommia (juontaja kuitenkin lisää viihtyisyyttä niin että kaikki tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu).

Jos olisi rahaa niin paljon että voisi palkata hääsuunnittelijan ja ohjelmamestarin amerikan malliin, voisin kyllä mennä valmiisiin juhliin. Mutta sellaiseen en halua yhden päivän takia rahaa laittaa niin isoja summia, mieluummin sijoitetaan ne talomme remonttiin, josta sentään nauttii ihan jokainen päivä.

Miestäni rakastan suuresti, mutta en ymmärrä miksi hän on tällainen pässinpää tässä asiassa. Ehkä hän joskus sisäistää sen miksi naimisiin oikeasti mennään, polttarit ja isot juhlat eivät ole se syy.

ja oikeasti isot häät olisi olleet riesa meidän tilanteessa, vasta oltiin ostettu asunto.



Varattiin kirkko ja kutsuttiin 60 tärkeintä ihmistä sinne, aikuisia. Kutsut tein tietokoneella. Kerrottiin jo kutsussa, että juhlat ovat baarissa ja lapset on sen vuoksi syytä jättää kotiin.



Varattiin hyvissä ajoin serkun omistama ravintola, ilmoitettiin että soitappa paikalle se tuntemasi karaokenvetäjä ja ravintolalta tilattiin ruokailut sinne. Ei mitään leikkejä, ei meitin suku olisi niistä edes tykännyt. Sen sijaan useimmat suvussa rakastavat laulamista ja tanssia. Hauskoja puheita pidettiin. Lapsuuskuvia katseltiin. Kaikille anopeille ja apelle laitettiin velvollisuus laulaa jotain, apet lauloi parittain ja anopit parittain. Häävalssin lauloi sen karaoken vetäjä, ja hyvin lauloikin. Kummisetä soitti kys. kappaleen haitarilla. Tuore aviomies lauloi (komea ääni) mulle. Serkku oli tilannut häälahjaksi meille napatanssijat esiintymään. Ravintolan vuoksi mitään koristeluväkerryksiä ei tarvittu. Ei jaeltu hääkarkkeja. Ei ollut kaasoja eikä morsiusneitoja (lisää vaan hommattavaa kampetta ja kulua) Jokainen maksoi viinansa itse, vain ruuat ja ruokajuomat maksettiin. Ei mitään lahjalistoja ja kerään sitä kuppia ja tätä sarjaa....Tanssittiin kinttumme kipeiksi. Häivyimme puoliltaöin ja menimme hotellin sviittiin hääyötä viettämään. Seuraavana päivänä oltiin uimassa koko päivä ja maanantaina töihin....



Simppeliä ja oli meidän näköiset häät. Koko perinteinen prinsessaleikkitouhu käy mun hermoille.....Voi jonkun mielestä olla outo toteutus, mutta vieraat oli vallan tyytyväisiä.



Eli toteuttakaa itsenne näköiset häät. Ei se ole mikään pakko ne kermakakkujuhlat piperryksineen....

Itse olin aika stressaantunut ja äkäinen kun yksin järjestin meidän häät. Mies auttoi hyvin vähän työkiireisiin vedoten- mikä oli tottakin. Muutenkin muilta apua sai huonosti.

minusta ois ihana kun sais ite suunnitella

Siis ei tarvitse järjestää häitä, varaatte maistraatista ajan, ilmoittatte niille jotka haluatte paikalle ja varaatte vaikka ravintolasta kabinetin johon lounaalle. Näin me tehtiin ja oli mukavaa ;)