anoppinapinaa...

Toista viikkoa kaukana asuvalla anopilla kylässä ja alkaa käydä hermoille. Anoppi tarkoittaa hyvää, tekee parhaansa, että olisimme kuin kotonamme ja kaikilla hyvä olla.



Ongelma on, että omii lapset. Heti, jos otan jomman kumman syliin, tulee olan taakse leikkimään jotain piilosta ym. ja vetää huomion itseensä. Hemmottelee koko ajan (niin kuin kai useimmat isovanhemmat) ja puhuu koko ajan tyyliin: " Kylläpä täällä mummin talossa nukkuu hyvin/on hyvää ruokaa/on kiva kylpyamme/on paljon piirrettyjä...!" Lapset toisaalta innoissaan, toisaalta hämmentyneitä: ovat tottuneet olemaan koko ajan minun ja isänsä kanssa, nyt tuskin näkevät meitä, kun anoppi on viemässä milloin tanssimaan, milloin minnekin.



Ärsyttävintä on, kun jompaa kumpaa sattuu tai muuten harmittaa ja hakevat lohtua minulta, niin anoppi ei anna rauhassa lohduttaa sylissä vaan on siinä ympärillä pyörimässä: " Tuliko mummin prinssille pipi, tule, mummi laittaa siihen siteen (naarmu polvessa), mummi laittaa parhaat siteet saatpa nähdä kuinka pian paranee.."



AAAARGHHH! Ei sais valittaa, kun ei tee tuota ilkeyttään vaan haluaa ottaa kaiken irti kun seuraavan kerran kyläillään puolen vuoden kuluttua ja on kaivannut kovasti lapsia. No nyt jaksan taas kun sain purkautua vähän.