Voi vee etta mua arsyttaa, kun mieheni on kauhean laheinen siskonsa kanssa. Kylailevat jatkuvasti. Mies on nyt siskolla, mina jain lasten kanssa kotiin.

Mutta tässä vissiin yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka sisaret voivat olla läheisiä.

Sama kai, onko tuo kavereillaan vai siskollaan kylässä.

mutta sisarus on ollut ennen sinua ja varmaan jo tutustumisvaiheessa tiesit että he ovat läheisiä. Ei siitä nyt oikein voi pulttejakaan vetää; " hitto vie, et saa olla läheinen siskosi kanssa perkele" .



Oletko varma että mies on oikeasti siskonsa luona eikä se ole peitetarina?

Joo ja olen varma ettei ole peitetarina, kun sisko on usein meillä ja minä usein mukana miehen kanssa siellä siskolla. Ja mies haluaisi mut mukaan.



Ihan hyvä idea jäädä itse kotiin mutta laittaa lapset miehen mukaan! Usein ollaan siis koko porukalla. Tänään en jaksanut, ja toisaalta lasten nukkumaanmenoaika olisi sitten vähän siirtynyt joten siksikin jäin lasten kanssa kotiin.



Sisko itsessään on ihan kiva.

Nään minäkin veljeäni pari kertaa viikosa.

näemme noin 2-4 kertaa kuussa. Mieheni saa tulla tai olla tulematta mukaan/ saa sanoa, jos ei halua meille vieraita. Mä en ymmärrä, miksi tällaisista asioista joku aina kehittelee ongelmia?

Mitähän mun veljen vaimo ajattelee meistä, soitellaan joka päivä, parhaina useamman kerran... tosin ei kyllä nähdä kuin sillointällöin, sen verran tota välimatkaa.



T. ihanan veljen sisko

Olet joutunut tyytymään todella vähään, jos oikeasti ajattelet, että on lapsellista edellyttää mieheltä sitoutumista ja panostusta omaan perheeseen.



Ja ap:lle: meillä kaikki, mikä vaatii suurta ajallista panostusta on tavattu sopia etukäteen. Ihan sama onko kyse suojalkapallosta vai siskon luona kyläilystä, jos se vie toisen vanhemman pois kotoa monena iltana viikossa, täytyy asia sopia koko perheen kesken.

Muutettuamme yhteen minua vaivasi, että tämä sisko saattoi soittaa usemman kerran viikossa ja puhua vähintään tunnin kerrallaan. Oli jotenkin hassua siinä sitten odotella, että koskahan olisi minun vuoroni jutella mieheni kanssa. Muutenkaan ei yhteistä aikaa ollut kovin paljoa, kun teimme pitkiä työpäiviä ja vielä hieman eri aikatauluilla. Aika usein kuulin miehelleni tapahtuneista jutuista niin, että kuulin kuinka hän kertoi asiaa siskolleen puhelimessa. Puhelun jälkeen hän sitten istui sohvalle tuijottamaan telkkaria eikä enää jaksanut jutella minun kanssani, kun puhumisen tarve oli tyydytetty siskon kanssa.

Onneksi sisko sai toisenkin lapsen, joka nähtävästi ei ollutkaan yhdä kiltti ja hiljainen kuin ensimmäinen, koska nykyään soittelee huomattavasti vähemmän.

Ystäviä tällä siskolla kyllä riittää, taitaakin olla niin päin että mies kaipaa ystäviä. Surullista vaan, että häntä kiinnostaa enemmän ystävät kuin perhe. =(



Viikot on töissä ja kun tulee kotiin, niin eikun siskolle juomaan/ siskon kanssa kapakkaan. Ja seuraavana päivänä kotiin. Mahdollisesti kutsuu siskon vielä kylään. Ja sitä seuraavana päivänä jo töihin, eli on ehkä vuorokauden (tai kaksi) viikossa perheensä kanssa...

Eihän ap tarkoittanut, ettei mies saa koskaan tavata siskoa tai että miehen pitää olla ap:n kanssa 24h/vrk! (Huomaa taas mammojen lukutaidon)

lähes päivittäin ja vkossa saatetaan nähdä useinkin,mut tokis sit voi mennä viikkokin ettei soitella tms.



no mielummin sit olen outo kun et yht pidon lopetan...

olemme molemmat muuttaneet vasta samalle paikkakunnalle pois kotiseudulta. Kummallakaan ei kavereita juuri ole. Pienenä AINA tapeltiin mutta n. 18v -> hyviä ystäviä. Voitu puhua asioista mitä ei äidille kerrottu :)

Mieheni ja veljeni ovat kavereita, ei oo käyny mielessäkään et ois ongelmaa. Mieheni on ainoa lapsi eikä se ole häntä haitannut, lapsuudenkaverit ovat kuin veljiä.

Sisarus tai ei, pääasia et on ystävä!

Vaan mietitään sitä, missä menee se raja, kun ajankäytön kannalta toisen vanhemman kyläilyt alkavat olla rasite puolisolle ja perheelle.