Kerrotko lapsellesi jos todetaan että hänellä on esim ad/hd?
Meillä todettu nyt että 20v lapsella on add, ainakin. Miettinyt että kertoako lapselle vai ei?
Psykologin mielestä ei kannata kertoa mutta itsestä tuntuu että lapsi ehä saisi "selityksen" miksi monet asiat on "vaikeaa", kuten asioiden vieminen loppuun, keskittyminen pitkäjänteisesti..
Kommentit (8)
Oh-hoh!! Pieni painovirhe tuli ap:lle...lapsi on siis 10v ei toki jo aikuinen.
*nauraa kippurassa*
...ne selittää hänelle tilanteessa, jossa hän pystyy keskittymään kerrottavaan.
Perehdy kuitenkin itse ensin riittävästi AD-HD:n sisältöön, jotta osaat lapsentajuisesti selittää sen, mikä hänellä on ja miten häntä pystytään auttamaan. Painota kuitenkin myös sitä, että tullakseen toimeen itsensä ja muiden kanssa, on hänen itsensäkin koetettava työstää olemistaan muiden ja itsensä kanssa. Lapsi ei voi eikä saa tuudittautua siihen, että kaikki hänen toimensa hyväksytään, koska hänellä on AD-HD.
kaikille oudoille tyypeille. Olen kertonut,että hänellä on vaikea keskittyä jne,MUTTA lapsi kysyi yksi päivä,että onko hänellä adhd--lääkärissä oli kuullut tämän nimihirviön,myönsin kyllä ja kerroin,että englanninkielisistä sanoista on lyhenne etc kyseessä nyt 11v poika
mun lapsella on kyllä as. Mutta ehdottomasti kyllä koska:
1. on jokaisen ihmisen ihmisoikeus tiettä, että häntä tutkitaan, miksi häntä tutkitaan ja mitä siitä selville saadaan. Lastakaan ei saa alistaa psykologisiin testeihin kertomatta miksi ne tehdään ja mitä niiden tuloksena on. Vain silloin spypkiatrisista diagnooseista ei kerrota potilaalle, jos siitä on haittaa hänen parantumiselleen. adhd-lapselle siitä ei ole haittaa, vaan pikemminkin etua.
2. totta kai hänen on tiedettävä, miksi hän tarvitsee lääkkeitä ja käy lääkärissä, jos hän niitä tarvitsee
3. myös kuntoutukseen kuuluu olennaisena osana sen miettiminen millainen minä olen, mitä eroa minussa on muihin, mistä se johtuu ja miten minä parhaiten pystyn sen eron kanssa elämään. Kuntoutusta ei voida järjestää ilman lapsen omaa tietoisuutta siitä, että hänellä on tietty vamma.
Kyse ei ole pelkän selityksen antamisesta lapselle, vaan myös siitä, että hänelle annetaan tilaisuus luoda työkaluja ongelmistaan selviämiseen. Jos pimitätte lapselta tiedon diagnoosista riistätte häneltä sekä selityksen että työkalut ja diagnoosi jää aikuisten selitykseksi.
MUTTA jos psykologi on suositellut kertomatta jättämistä, hänellä varmaan on siihen perusteensa. Teidän tapauksessa on silloin jotain erilaista, poikkeuksellista joka ehkä painaa näitä tekijöitä enemmän tässä vaiheessa. Minä en voi tietää sitä, kun et kerro, miksi psykologi tämmöistä suositteli. Suositus on kuitenkin ihan eri, kuin meidän moniammatillisen tiimin suositus - ja toimenpide, sillä meillä lapsi (silloin9v) oli mukana tutkimusten loppupalaverissa ja kuuli tulokset suoraan ryhmältä.
lisää kommentteja?
Psykologi sanoi että latistaisi lapsen itsetuntoa? Mielestäni enemmän latistaa se kun ei kerrota ja lapsi varmaan jo miettii mitä kauhea hällä mahtaakaan olla! Ja ennen kaikkea ett ätietäisi syyn miksei häneltä aina pysy ns. langat käsissä kuten muilla samanikäisillä jo pysyy..
t. ap
kerro mitä vaikeuksia lapsella on todettu ja miten ne vaikuttavat hänen elämään jos vaikuttavat. Adhd on ainakin murkkujen käytössä tosi negatiivinen yhdistelmä ja itse en sitä lyhennettä käytä,muttei se tarkoita sitä,etteikö lapsi tietäisi heikkouksiaan
varmaan kuulla jonkun toisenkin asiantuntijan mielipiteen asiasta. Soita Adhd-liittoon? Osaavat ainakin ohjata eteenpäin. Psykologejakin on monenlaisia.
Eihän tuo 20v. kyllä enää mikään lapsi ole....