Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni- kaikkea siinä!
27.06.2007 |
Minusta on tullut ihmisvihaaja työni takia. Ehkä vihaaja on hiukka voimakas sana, mutta.. toimin asiakaspalvelualalla ravintolassa, jossa on AINA kiire, työ ei lopu koskaan, ts. paikka on aina auki ja asiakkaat pitävät meitä alempiarvoisina ja tyhminä.
Olen toiminut tällä alalla kuudetta vuotta ja koetan kovasti etsiä nyt jotain muuta. Tunnen, että pääni räjähtää, yritän nukkua vuorokaudessa mahd. paljon jottei tarvitsisi ajatella sitä työtä, ahdistun ja sydän hakkaa, kun olen edes ajamassakaan töihin jne.
En jaksa enää sitä tahtia, jossa et edes vessaan voi lähteä työpäivän aikana pahimmillaan. Asiakkaat haukkuvat päin naamaa, vaikka koetat olla mahdollisimman ystävällinen ja nöyrä. Samat asiat toistuvat päivästä toiseen. Jos olet kipeä, työnantaja suuttuu ja työkaverit myös, koska tehotavoitteet ovat niin kovat, että sinun panoksesi tekemättä jättäminen harvoin korvataan toisella työntekijällä, jolloin työkaverit kärsivät. Jotkut, suurin osa oikeastaan, eivät uskalla lähteä töistä ollenkaan työajan loputtua, vaan jäävät ylitöihin kun on kiirettä, vaikka olisi mitä menoa. Kärvistelet kipeällä kädellä, selällä tms. kunnes olet siinä kunnossa, että itket kun poimit haarukan lattialta. Sitten voit jäädä ehkä pois.
Joillakin tulee itku silmään, mutta kestettävä on, kun asiakas kohtelee ala-arvoisesti. Hymy ei saa hyytyä.
Työaika on siis " suositus" , elikkä tiedät, milloin sinne on mentävä, muttet sitä, milloin pääset pois. Vaihtuvuus on hirvittävää, työturvallisuusasiat jäävät uusille täysin opettamatta, pääasiat vain ja menoksi.
Alan tuntea jumalatonta ahdistusta. Olen aina tehnyt työtä ahkerasti enkä ole mitään työtehtävää karttanut, mutta nyt on mittani täysi. Haluan pois sieltä, ja niin haluaa moni muukin. Muutama työtoverini kärsii työn aiheuttamasta masennuksesta, paniikkihäiriöstä, tuki- ja liikuntaelinten vakavista vaurioista, verenpaineesta jne. Itse olen terveyteni myös pilannut ja se selvisi vasta äskettäin. Työpaikalla moni syö unilääkkeitä ja energiajuomaa kuluu tölkeittäin päivisin.
Taukoja ei tunneta. Jos joku erehtyy menemään istumaan hetkeksi, häntä mulkoillaan pahasti. En siis ole minäkään istunut kuuteen vuoteen kunnolla koskaan töissä.
En halua irtisanoutua ilman uutta työtä. Etsin vimmalla tosiaan toista paikkaa, mutta vielä ei ole mitään löytynyt. Sairauteni vuoksi saisin varmaan sairaslomaa ja luulen, että jos perimmäiset ajatukseni purkisin lääkärille, siitäkin passitettaisiin lepäämään. Eräällä työkaverillani on ollut jo 2 pitkää poissaoloa (useita kk kerralla) uupumuksen vuoksi kahden vuoden sisällä. Mutta uskaltaako sitä edes lääkäriin mennä, kun tietää, että esimies on laskenut niin tiukaksi henkilökunnan määrän, että työkaverit itkevät verta jos yksi jää pois..
Jotain on keksittävä. En halua enää yhtäkään jouluaattoa olla töissä, enkä heikotuksen partaalla paiskia töitä kesäkuumalla paikassa, jossa et tunne olevasi mitään muuta kuin työjuhta. Pintaan nouseva raivo ja väsymys on pidettävä kurissa, ja konemaisesti paiskittava töitä.
Ei mene montaa vuotta, kun tältä alalta alkaa jäämään pitkille sairaslomille ihmisiä jotka tapattavat itsensä tällä tahdilla. Mistäs sitten otetaan ammattitaitoista väkeä, kun muutenkin on työntekijäpula tulossa. Ei se minusta ole ihmisarvoista työtä, jos kotiin tullessasi olet kuolemanväsynyt, korvissa soi asiakkaiden valitus ja tiedät että sata hommaa jäi tekemättä, mutta kun vuorokaudessa ei tunnit niihin riitä.
Kommentit (39)
Sulla on vain 1 elämä. Sulla on ihana mies joka varmaan tienaa. Sulla on koulutus (?) ja taitoja ainakin. MIKSI ihmeessä roikut tuollaisessa duunissa?? Mitä väliä sillä on, että sulla ei olisi työpaikkaa heti valmiina vaikka irtisanoutuisit heti huomenna? Eikö tärkeintä ole kuitenkin hyvinvointi? Työ ei saisi olla noin iso osa elämää. Arvosta itseäsi ja mene huomenna irtisanoutumaan! Ei sun tarvitse työkavereita sääliä, he tekevät omat päätöksensä! Kaverini irtisanoutui vähän samankuuloisesta paikasta ja ei ole katunut päivääkään!! Mieti miltä tuntuis herätä aamulla ja tajuta, että sinne ei tarvitse enää koskaan mennä? TEE SE HETI!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman se arveluttaa, mutta olisipa ainakin yhteiset vapaat viikonloppuisin, minulla kun ei ole niistä viikonloppuvapaista juurikaan kokemusta viimeisen 10 v ajalta..
Samassa työpaikassa on muitakin sukulaisiani, joten liekö sekin riskialtis sijoitus.. mutta kunhan pääsen tuolta nykyisestä pois, niin voinhan aina katsella edelleen muitakin paikkoja:)
Hitto että hävettää. Kohta pasahtaa 30 linssiin enkä mitään sanottavaa ole saavuttanut, ei ole vielä ostettu taloa eikä tehty lapsia. Serkkunikin halveksuu nyt 3 kk tyttären äitinä lapsettomia naisia " luonnottomiksi" kutsuen (aiemmin oli sitä mieltä, että jokainen tekee elämällään mitä haluaa) mutta lasten aika ei ole meille vielä tullut aiemmin.
Ainoa mitä olen saavuttanut, on maailman paras parisuhde- tosin sen saavutuksen rinnalla joku talonrähjä tuntuu kuitenkin toisarvoiselta:)
ap
Kiinnostuneena olen seuraillut tarinaasi, elämäsi nimittäin on ihan kuin minun elämääni lähes 10 vuoden takaa. Sillä erolla, että mulla ei silloin vielä ollut edes loistavaa parisuhdetta.
Olin myös jumissa ravintola-alalla esimiestehtävissä. Elämäni paras päätös oli sanoutua irti siitä helvetistä ja lähteä lähes tyhjän päälle, eli työhön, joka kesti vain kesän yli. Oikeasti se oli yksi elämäni parhaista kesistä, sen vapauden tunteen muistan aina. Mitään ongelmia ei sen jälkeenkään ole työn saannissa ollut. Nyt en enää (onneksi) ole ravintola-alalla, asiakaspalvelutyössä kuitenkin. On mies, lapsi, no taloa ei, mutta kaikenkaikkiaan asiat hyvin. Elämässä on muutakin kuin työ, vaikka työssäni viihdynkin.
Tulee olemaan sinunkin elämäsi paras päätös lähteä tuosta työpaikasta!!
Huoh, teen itsekin asiakaspalvelutyötä ja vaikka ei samaa alaa ap:n kanssa olekaan, niin ei kaukaa katso. Ja juuri tämä minuakin eniten huolettaa: haluan tehdä työni hyvin ja olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta työ on niin stressaavaa, että pelkään sen näkyvän huonona asiakaspalveluna asiakkaille! Olen kiukkuinen, ärtynyt ja vittuuntunut työhöni, en näytä sitä asiakkaiile, mutta läheltä jo pitää. Odotan vain hetkeä, milloin saan tarpeekseni ja lopultakin lähden..
Itseasiassa olen itse kouluttautunut aikoinaan toiselle alalle, ja mietinkin paluuta oman alani töihin. Tiedä sitten, mikä nykypäivänä olisi vähemmän stressaavaa ja sellaista työtä, että voisi tyytyväisenä sitä tehdä. Oma työni oli sitä aikoinaan, nyt se on muuttunut niin paljon, ettei sitä enää samaksi tunnista. Ja lopujen lopuksi se turhauttaa eniten, että kaikki tapahtuu viime kädessä asiakkaiden kustannuksella. Mitään ei tehdä eikä mietitä pitkällä tähtäimellä, tuntuu että aina katsotaan vain lyhyen ajan tavoitteita. Ihan sama, mitä kaikki pitemmällä aikavälillä lopulta merkitsee..
Olen itsekin vastaavanlaisessa työssä (ellen jopa samalla työnantajalla...) ja raskasta on. Mutta en kyllä lähihoitajan hommiin lähtisi! Kavereilta kuullut paljon, erilaisista hoitajan hommista. Tottahan se on että pääsee itse valitsemaan työpaikkansa kun työvoimapula alalla kova, mutta etenkin vanhustyö on fyysisesti jumalattoman raskasta. On varmasti paikkoja joissa aikaa tehdä työnsä hyvin mutta harvoissa paikoissa näin on. Eikä niihin parhaisiin paikkoihin välttämättä pääse heti kiinni koulun penkiltä.
Kannattaisi varmaan jutella ihan aluksi esimiehesi kanssa. Onko teillä kehityskeskusteluja/palavereita joissa pääsisi rauhassa juttelemaan näistä ongelmista? Sairaslomalle jääminen on vain ongelmien siirtämistä ja tunnollisena ihmisenä varmasti miettisit tilannetta jatkuvasti ja stressaantuisit lisää. Jos tuntuu että stoppi on tultava niin ainut ratkaisu taitaa olla loman jälkeen irtisanoutuminen.
Meillä ainakin on vähän viiveellä reagoitu kesäajan tuomaan jatkuvaan kiireeseen, toivottavasti teillä olis sama tilanne.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut lähihoitajan hommissa todella monessa paikkaa ja joissain on raskasta, yleensä nää paikat on laitoksissa !
Mutta olen kotipalvelutyössä itse ja myös 4 kaveriani ja meillä jokaisella on mukava työ ja fyysisesti ei ole todellakaan raskasta, koska lähes ikinä ei tarvitse nostella tai käännellä ja väännellä ketään niin kuin laitoshoidossa !
Tiedän ainoastaan yhden työpaikan kotipalvelussa, jossa oli todella raskasta ja sinne en enää mistään hinnasta menisi !
Mutta nyt on niin kova pula työntekijöistä, että hyvin voi sanoa itse jos ei johonkin tiettyyn paikkaan enää halua mennä. Näin kaverinikin ovat sanoneet, ja saaneet sitten mukavammista paikoista töitä!
Koskaan enää en alistu siihen paskaan, että menetän hermoni ja terveyteni työn takia ! Nyt kun olen uskaltanut sen taakseni jättää ja nähnyt mitä ihanaa voi uusi työ tuoda tullessaan...
Kyllä mä edelleen suosittelisin sitä lähihoitajajuttua, mutta kannattaa tutustua moneen työpaikkaan eikä jämähtää siihen ensimmäiseen. Vakipaikkaa ei kannata edes hakea ennen kuin on päässyt paikkaan, jossa todella viihtyy !
lähiksen työtä, kun samat ongelmat seuraavat siihen työhön. Hirveä kiire, stressi ja paine, kolmivuorotyö, asiakkaitten jatkuva nalkutus, pieni palkka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulen, että en tule katumaan lähtöäni, vaikka menetänkin lomat ja muut ison ketjun edut.
Nyt kun vain lykästäisi sen työpaikan kanssa :)
Kävin tuossa edellisellä työpaikallani ja sielläkin tehtiin itku kurkussa melkein töitä. Odotan vain, milloin oikeasti ala joutuu vaikeuksiin näiden työolojen kanssa. Tahti kiihtyy, vaatimukset kovenevat ja ihmiset repivät viimeisetkin voimat selkänahastaan.
Toivottakaa onnea, että joku huolisi minut muihin töihin:)
ap
Tänään olen soitellut työpaikkoihin, sellaisiinkin jossa ei ole mitään avointa paikkaa ilmoitettu ja hyvässä lykyssä ehkä saankin jotain. Veljeni kävi tuossa lounaalla luonani ja kuullessaan palkkani ja työni oikean puolen (hän on ollut siinä uskossa että ravintola-alalla minun koulutuksellani tienaa hyvin), hän järkyttyi, ja kehotti myös jäämään pois. Nyt kun hänellekin ääneen sen sanoin, että lomalta en enää palaa, niin tunne siitä vain vahvistui.
Tänään menen taas yöksi töihin, ahdistaa. Lasken päiviä lomaani:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todella, parasta mitä voit itsellesi tehdä, on irtisanoutuminen. Aivan varmasti jotain muuta löytyy!
Älä hae sairauslomaa uupumuksen takia, se diagnoosi ei välttämättä oikeuta sairausajan korvauksiin! Keksi vaikka jotain muuta.
Järkevintä varmaan olisi ihan oikeasti ottaa lopputili. Ja etsiä mitä vaan muuta työtä pienen huilailun jälkeen. Jos rahat loppuu heti, niin kesällä saat mitä vain lyhyitä töitä (mansikanpoiminta, hesarin jakajan sijainen) paikkaamaan hetken rahapulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin se on vain viikko nyt, mutta on sekin jotain, loput pitäisin syksymmällä.
Meinasi tulla itku silmään (ja minä en oikeasti ole mikään herkistelijä yleensä) kun toissa iltana eräs asiakas näki, kuinka väsyneitä olemme ja sanoi osaaottavasti, että " teillä on varmasti ollut hirveä päivä tänään" . Hän vaikutti todella ymmärtäväiseltä. Vastasin rehellisesti, että tässä olen juossut 9h kohta ilman pienintäkään paussia, ja pahoittelen jo etukäteen, että kaikki, mitä tilaatte, kestää kauan. Hän naurahti ja sanoi ettei hänellä ole niin kiire. Keskustelu käytiin lämpimässä hengessä ja oloni parani hetkeksi.
Ja kun ei ole tavaraa mitä myydä, koska esimiehet kitsastelevat tilauksissaan, niin on todella noloa sanoa asiakkaalle monen tuotteen kohdalla, että " valitettavasti se ja se on päässyt loppumaan" , ja kuunnella sitten vihaisia kommentteja, jotka ovat täysin oikeutettuja tuossa tilanteessa.
Tilanne on kuulemma nyt parantunut (??) siitä mitä se on ennen ollut, ennen oli kuulemma asiat paljon pahemmin. Voi hyvä jumala, en halua ajatellakaan.
Minä, joka siviilissä olen tyyni, rauhallinen ihminen, löydän itsestäni uusia piirteitä työpaikalla ja niistä piirteistä en pidä yhtään. Hävettää, ja samalla kiukuttaa, että miksi helv.. annoin tilanteen mennä näin pahaksi.
ap
hieman erilaisia kuin ravintolassa. On sellainen ala, jossa työtä tulee olemaan jatkossakin. Kun väestö vanhenee, hoitajia tarvitaan aina vain enemmän.
Vierailija:
lähiksen työtä, kun samat ongelmat seuraavat siihen työhön. Hirveä kiire, stressi ja paine, kolmivuorotyö, asiakkaitten jatkuva nalkutus, pieni palkka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen illalla katsoin vain sitä vellovaa massaa, joka taloon vyöryi, työntekijät tekivät itku silmässä töitä, suurin osa raaka-aineista loppui koska keittiömesun tuuraaja ei ole älynnyt tilata mitään ja asiakkaat olivat vihaisia kuin pirut. Odottivat ruokiaan kauan, jonottivat kassalle kauan jne.
En enää tiennyt minne mennä ja mitä tehdä. Olen nopea liikkeissäni, mutta ei sekään riittänyt.
Hengitys salpautui ja päätin: tänne en jää! Olin jo kahden vaiheilla, että menen tänä aamuna terkkarille ja teen mitä tahansa, että saan saikkua, tosin näillä vaivoilla sitä saisi varmaan helposti. Mutta menin tänään vielä töihin.
Soitin miehelle jo kotimatkalla, että nyt en kestä enää. Lomani alkaa vähän ajan päästä ja sieltä en enää halua palata tuohon paikkaan. Enkä enää tee ilmaista työtä (mm. omalla ajalla soitetaan käymään talon asioilla jne. eikä siitä makseta, mutta ihmiset käyvät kiltisti pitkänkin matkan päästä eivätkä uskalla siitä valittaa).
En mene enää lomalta takasin. Esimies koetti tänään saada minua vielä siirtämään lomaani, mutta en suostunut. Mun on pakko pysyä jämeränä nyt, enkä saa ajatella, että voi itku kun jäävät kuseen, jos lähen.. on sieltä lähtenyt moni muukin ja lähtisi nytkin mutta kun on talolainoja ja tällä suunnalla vakipaikkoja ei ole kovin paljon. Mies tukee 100% onneksi. Tiedän, että sukuni ainakin jyrähtää jos irtisanon itseni ilman uutta paikkaa, mutta olkoon. Yritän nyt olla kerrankin luja tässä ja ajatella että vielä minullekin paistaa joskus aurinko!
Ja jos pääsen tuolta pois niin käräytän siellä vuosia työtovereitaan piinanneen ihmisen, jota ei uskalleta pistää sieltä pois erinäisistä syistä.
ap
Meillä jokaisella on vain yksi elämä eikä mikään työpaikka ole oman mielenterveyden menettämisen arvoinen! Tsemppiä, varmasti löydät uuden suunnan elämääsi:)
Minusta viisainta sinun tilanteessasi olisi lähteä, kouluttaudu tai hanki työtä muualta. Elämä tuon kaltaisessa työstressissä ei ole enää elämää, kärsit vapaa-aikanasikin kun stressaat tulevaa työpäivää.
Missä päin te asutte? Palvelualan ammattilaisena luulisi että töitä saa, mutta LÄHDE! Et voi jatkaa näin, sinun tehtäväsi ole murehtia kuinka pomosi työt organisoi. Sinun tehtäväsi on huolehtia omasta hyvinvoinnistasi ja jaksamisesta. Sinä et ole vastuussa työtovereidesi ongelmista kun lähdet, esimiehesi on!
Senkin voi suorittaa oppisopimuskoulutuksena.
Kesäkiireet kuitataan opiskelijoilla, joita ei perehdytetä, ja hirvittää ajatella, että miten vakaviakin möhläyksiä voi syntyä, kun ei malteta huolehtia kunnollisesta perehdytyksestä.
Yksintyöskentelyäkin on- tehot täytyy saada ylitettyä roimasti. Myynti nousee, mutta sama määrä porukkaa töissä. Joskus, kun olin läsnä alaiseni romahtaessa eräässä työpaikassa, niin katselin siinä ympärilleni sitä vilskettä samalla kun pidin kiinni lujasti itkevästä naisesta, ja mietin, että onko tää tosiaan tätä. Olen siis toiminut myös esimiehenä ja ei mikään tunnu hirveämmältä siinä hommassa, kuin että työntekijä hajoaa kesken kaiken, mitään et oikein voi tehdä odotellessasi apuvoimia, muuta kuin pidellä kiinni, yrittää rauhoitella ja viedä sivummalle lepäämään.
Olen kyllä tunnollinen ja osittain siitä syystä olenkin ajanut itseni tähän pisteeseen; en jätä hommiani tekemättä ellei siihen ole todella pakottava tarve. En julkisesti ole ystävilleni tms. mollannut työnantajaani, koska paha kello kauas kuuluu, mutta eihän kukaan ikinä ongelmiin puutu ellei niistä puhuta, ja nyt minäkin tämän asian vasta myönnän kunnolla.
Ei tunnu tosiaankaan reilulta kaataa asiakkaan niskaan näitä tunteita. Hehän palkkani maksavat! Mutta onko se sitten työnantajan puoleltakaan reilua, jos asiakkaita ei voida palvella kunnolla. OK, myönnän senkin, että joskus tunnen luhistuvani sillä sekunnilla kun olen juuri painanut 10h täysiä, tilanne rauhoittuu hetkeksi, ja yhtäkkiä talo on taas täynnä ihmisiä ja kaikki alkaa alusta. Silloin tekisi mieli juosta karkuun ja lujaa. Näin sesonkiaikoina asiakkaiden pinna on erityisen lyhyt varsinkin, kun lomailevat perheet ovat jo valmiiksi stressaantuneita, ja sitä koettaa olla näyttämättä omaa pahaa mieltään kaikin keinoin, jottei heidänkään olonsa enää pahenisi. Loma-ajat ovat oikeasti pahimpia, vaikka luulisi, että jokainen asiakas on silloin rennoimmillaan.
Ehkä olen tehnyt tätä liian kauan. Onneksi jaksoin vielä antaa positiivista palautetta eräänä päivänä työkaverille hänen loistavasta asiakaspalvelustaan, ja tämä nuori tyttö oli tippa linssissä. Silloin tuli pitkästä aikaa tunne, että onneksi en ole vielä aivan turtunut, koska jaksoin välittää sen verran edes:)
Tänään vatsani oli taas kerran niin kipeä, että hengittäminenkin teki kipeää, ja en voinut liikkua- työkaverilla samat oireet ja vatsahaavahan hällä on. Yritän kaikkeni, että löydän toisen työn, koska tähän hommaan minulla ei enää riitä voimat.
Elämässä täytyy olla mulle muutakin kuin työ, jota kauhulla odottaen esim. nukun niin pitkään kuin voin, ettei tarvis ajatella sinne menoa.. Peiton alla on maailmakin kohdillaan.
ap