Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni- kaikkea siinä!
27.06.2007 |
Minusta on tullut ihmisvihaaja työni takia. Ehkä vihaaja on hiukka voimakas sana, mutta.. toimin asiakaspalvelualalla ravintolassa, jossa on AINA kiire, työ ei lopu koskaan, ts. paikka on aina auki ja asiakkaat pitävät meitä alempiarvoisina ja tyhminä.
Olen toiminut tällä alalla kuudetta vuotta ja koetan kovasti etsiä nyt jotain muuta. Tunnen, että pääni räjähtää, yritän nukkua vuorokaudessa mahd. paljon jottei tarvitsisi ajatella sitä työtä, ahdistun ja sydän hakkaa, kun olen edes ajamassakaan töihin jne.
En jaksa enää sitä tahtia, jossa et edes vessaan voi lähteä työpäivän aikana pahimmillaan. Asiakkaat haukkuvat päin naamaa, vaikka koetat olla mahdollisimman ystävällinen ja nöyrä. Samat asiat toistuvat päivästä toiseen. Jos olet kipeä, työnantaja suuttuu ja työkaverit myös, koska tehotavoitteet ovat niin kovat, että sinun panoksesi tekemättä jättäminen harvoin korvataan toisella työntekijällä, jolloin työkaverit kärsivät. Jotkut, suurin osa oikeastaan, eivät uskalla lähteä töistä ollenkaan työajan loputtua, vaan jäävät ylitöihin kun on kiirettä, vaikka olisi mitä menoa. Kärvistelet kipeällä kädellä, selällä tms. kunnes olet siinä kunnossa, että itket kun poimit haarukan lattialta. Sitten voit jäädä ehkä pois.
Joillakin tulee itku silmään, mutta kestettävä on, kun asiakas kohtelee ala-arvoisesti. Hymy ei saa hyytyä.
Työaika on siis " suositus" , elikkä tiedät, milloin sinne on mentävä, muttet sitä, milloin pääset pois. Vaihtuvuus on hirvittävää, työturvallisuusasiat jäävät uusille täysin opettamatta, pääasiat vain ja menoksi.
Alan tuntea jumalatonta ahdistusta. Olen aina tehnyt työtä ahkerasti enkä ole mitään työtehtävää karttanut, mutta nyt on mittani täysi. Haluan pois sieltä, ja niin haluaa moni muukin. Muutama työtoverini kärsii työn aiheuttamasta masennuksesta, paniikkihäiriöstä, tuki- ja liikuntaelinten vakavista vaurioista, verenpaineesta jne. Itse olen terveyteni myös pilannut ja se selvisi vasta äskettäin. Työpaikalla moni syö unilääkkeitä ja energiajuomaa kuluu tölkeittäin päivisin.
Taukoja ei tunneta. Jos joku erehtyy menemään istumaan hetkeksi, häntä mulkoillaan pahasti. En siis ole minäkään istunut kuuteen vuoteen kunnolla koskaan töissä.
En halua irtisanoutua ilman uutta työtä. Etsin vimmalla tosiaan toista paikkaa, mutta vielä ei ole mitään löytynyt. Sairauteni vuoksi saisin varmaan sairaslomaa ja luulen, että jos perimmäiset ajatukseni purkisin lääkärille, siitäkin passitettaisiin lepäämään. Eräällä työkaverillani on ollut jo 2 pitkää poissaoloa (useita kk kerralla) uupumuksen vuoksi kahden vuoden sisällä. Mutta uskaltaako sitä edes lääkäriin mennä, kun tietää, että esimies on laskenut niin tiukaksi henkilökunnan määrän, että työkaverit itkevät verta jos yksi jää pois..
Jotain on keksittävä. En halua enää yhtäkään jouluaattoa olla töissä, enkä heikotuksen partaalla paiskia töitä kesäkuumalla paikassa, jossa et tunne olevasi mitään muuta kuin työjuhta. Pintaan nouseva raivo ja väsymys on pidettävä kurissa, ja konemaisesti paiskittava töitä.
Ei mene montaa vuotta, kun tältä alalta alkaa jäämään pitkille sairaslomille ihmisiä jotka tapattavat itsensä tällä tahdilla. Mistäs sitten otetaan ammattitaitoista väkeä, kun muutenkin on työntekijäpula tulossa. Ei se minusta ole ihmisarvoista työtä, jos kotiin tullessasi olet kuolemanväsynyt, korvissa soi asiakkaiden valitus ja tiedät että sata hommaa jäi tekemättä, mutta kun vuorokaudessa ei tunnit niihin riitä.
Kommentit (39)
Liian kilttinä sitä vain panttasi sisällään kaiken paskan ja nyt vasta tajuaa että kuinka uupunut onkaan..
Kunpa kohtalo puuttuisi asiaan ja antaisi minulle uuden työpaikan, koska en jaksa enää. Pitäkää tekin peukkuja ettei minun tarvitse enää herätä enää kestovitutus päällä vaan että voisin mennä töihin aidosti iloisena..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tässä huomannut, että mieluinen työ ja viihtyisä työpaikka ovat ERITTÄIN suuressa osassa ihmisen arjessa jaksamisessa..
Voimia ap, ja onnea työpaikan metsästykseen!!!
työvoima liikkuu. Eli varmasti löydät ajan mittaan toisen työpaikan, kun sitkeästi etsit! Ajattele sitä (tyylliin minähän en tänne mätäne).
Pelkään vain niin kovin sitä, että mitä muut sanovat. Terveyteni reistailee sen verran pahoin kyllä jo fyysisesti, että lääkärikin sanoi sen olevan suoraa seurausta työstä ja että työkyvyttömyys on mahdollista.
Mieluiten menisin lääkäriin tämän fyysisen vaivan takia, koska uupumuksestani huolimatta en uskalla myöntää sitä, harva uskaltaa.
Te onnelliset ihmiset, joilla on säännöllinen työaika (ei kolmessa vuorossa kuten meillä)- nauttikaa siitä! Tai jotka voitte syödä työpäivän aikana rauhassa. Tai jotka jaksatte harrastaa muutakin kuin nukkumista. Minä en taas muuta haluaisi tehdäkään, kun tuntuu, että valveilla ollessa laskee vain kauhulla tunteja seuraavaan työvuoroon:(
En usko, että minulla on enää mitään annettavaa. En usko kiukkuni ja raivoni ja väsymykseni olevan millään tavalla antoisaa asiakkaita kohtaan, vaikken koskaan niitä näytäkään heille.
Ammatillisesti tiedän, että pystyisin paljon parempaan kuin tähän ketjuorjuuteen, olen opiskellut ja kehittänyt itseäni ennen tätä putkea. Mutta jotenkin jumituin tähän oravanpyörään ja nyt, kun itkun kanssa mennään töihin, tunnen että kaikki ponnistukseni edetä urallani valuvat hiekkaan, koska en enää jaksa palvella.
Haluaisin yksinkertaisen työn. En kaipaa enää haasteita sen koommin. Pieniin palkkoihin olen tottunut jo, jotenka kunnianhimoa rikastumiseen ei ole. Eräs sukulaiseni tietämättömänä luuli, että tienaan hyvin koska telkkarissa ja muutenkin mediassa alani on paljon ollut viime vuosina esillä. Kerroin hänelle, että setä hyvä, kuuntelisitko sinä tuntikausia päivässä vittuilua, vaatimuksia, laitteiden ja henkilökunnan huutoa nälissäsi, kuumissasi ja väsyneenä reilulla kahdeksalla eurolla tunnilta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkertaisesti otin lopputilin. Useita vuosia asiaa pyörittelin, itkin ja väsyin. Sitten eräänä päivänä tuli mitta täyteen, päätin luottaa siihen, että kyllä jotain tulee kuitenkin tilalle. Lähdin tyhjän päälle. Sitä vapauden tunnetta en kyllä vaihtaisi mihinkään, mikä mieleni valtasi. Läksin opiskelemaan ja vuoden kuluttua valmistun. Helposti voisin sortua katkeruuteen, että miksen lähtenyt aiemmin, mutta ajattelen asian niin, että näin sen piti mennä, ennen oli mitä oli, nyt on tämä vaihe elämässä. Usko itseesi, ota lopputili. Jätä itsesi vaikka tyhjän päälle, niinkuin minä tein. Aivan varmasti jotain tulee tilalle, elämä on liian lyhyt siihen, että uhraa oman elämänsä p..n nielemiseen. :) Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
ajatellut muuta ihmisläheistä työtä esim. vanhustyö? Itselläni oli hiukan sama tilanne kuin sulla, mutta nykyisin olen todella tyytyväinen työhöni! Olen kotipalvelussa töissä, missä on hiukan vapaampaa ja paremmat työvuorot kuin vanhainkodeissa yms. laitoksissa. Meillä on puolen tunnin palkaton ruokatauko, joten voit mennä vaikka ravintolaan siksi puoleksi tunniksi syömään ja sulkea puhelimen.
Töitä on yleensä ma-pe 7.30-15.30
ja kuuden viikon listassa on yleensä pari viikonlopputyötä. Iltavuoroja on myös joskus, mutta harvemmin. Kuuden viikon listassa n. 5 iltavuoroa.
Olen todella tyytyväinen, tietysti täälläkin on kiireisiä päiviä välillä, mutta yleensä pystyn suht rauhassa keskittymään yhteen asiakkaaseen ja tuntee todella itsensä tarpeelliseksi.
Lähihoitajan opinnot kestää peruskoulupohjalta 2,5 vuotta ja ylioppilailla 1,5 vuotta (muistaakseni, jos eivät ole muuttuneet).
Palkka ei ole kummoinen, mutta sanoitkin tottuneesi jo pieneen palkkaan. Peruspalkka meillä on 1629 euroa ja siihen sitten lisät päälle.
Älä ihmeessä jää tuonne !! Minä olin menettää mielenterveyteni edellisessä kiireellisessä työpaikassa ja olen nyt kuin eri ihminen täällä ja tunnen saaneeni elämänhaluni takaisin ! Edellinen työ oli myös tätä samaa alaa, joten paikasta riippuu täälläkin millasta työ on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin vaihdoin kyllä työpaikkaa kohtuullisen tiuhaan, joten ihan noin pahalta ei alkanut tuntua. Yleensä otin hatkat työpaikasta siinä vaiheessa, kun olisi tehnyt mieli pidempää lomaa. Sitä varten tein niska vääränä duunia, vietin sitten hermolepoa ja uuteen paikkaan. Yleensä työn raskaus kuitenkin jonkun verran vaihtelee.
En muuten tainnut olla sairaslomalla koko ravintolatyössä olon aikana kuin pari hassua päivää, mutta tarve olisi tullut, jos olisin samassa mestassa jatkanut.
Nimittäin juuri se, että aina pitää vetää täysiä, syö ihmistä. Eikä terveyden menettäminen ole sen väärti.
Ravintolat taakse jätettyäni olen kuin uusi ihminen, mutta joltain toiselta alalta työpaikan saanti on TOSI vaikeaa. Nimittäin se leima, että " olet kirjoitustaidoton juoppo ja sivistymätön, ehkä myös epärehellinen ja laiska" , elää aika voimakkaana.
Olen käynyt ravintolat taakse jätettyäni ammattikorkeakoulussa matkailulinjaa, mutta en ole päässyt alan töihin, koska en pääse edes työhaastatteluun. Haastattelijat kyllä uskovat, että siedän painetta, mutta eivät sitä, että osaan kirjoittaa ja lukea. Todistustani eivätkä mitään portfoliota, saati arvosanoja ammattikorkeasta/avoimesta yliopistosta he eivät halua edes vilkaista.
Vierailija:
Olen käynyt ravintolat taakse jätettyäni ammattikorkeakoulussa matkailulinjaa, mutta en ole päässyt alan töihin, koska en pääse edes työhaastatteluun. Haastattelijat kyllä uskovat, että siedän painetta, mutta eivät sitä, että osaan kirjoittaa ja lukea. Todistustani eivätkä mitään portfoliota, saati arvosanoja ammattikorkeasta/avoimesta yliopistosta he eivät halua edes vilkaista.
ettei vaikuta hassulta. Siis useimmiten en pääse edes työhaastatteluun, mutta piti itse asiassa sanoa, että en pääse edes työharjoitteluun matkatoimistoon! Ja sitten ne harvat haastattelut, missä olen ollut, ovat tyssänneet siihen, että haastattelu on mennyt näin " no mutta oletko sä nyt ihan varma, ettei tää oo sulle vähä niinku liian vaikeeta" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ehdotti lähihoitajajuttua lisää: Siltä alalta ainakaan työt ei lopu, joten sulla olisi työpaikka varmasti jo opiskeluvaiheessa, jos vain haluat !
Siellähän se tehot paukkuukin niin kovina. Toisaalta ravintola-alalla se on aina semmoista, menitpä melkein mihin tahansa töihin.
Haaveilen joka päivä työstä, jossa on oikeat työajat ja en olisi rättiväsynyt kotiin tullessani. Onhan se toki hienoa, että työnantajalla pyyhkii hyvin ja asiakkaat käyttävät paljon palvelujamme, mutta on niissä hommissa se nurjakin puoli. Kuulin taas sellaisia horror-tarinoita työpaikastani eilen, ettei mitään rajaa. Eikä liitto reagoi mitenkään. Paikallisosasto vaan taputtelee olkapäälle, että sellaista se on, koettakaa kestää.
Jahtaan erästä toimistosihteerin paikkaa, toivottavasti saan sen. En herätä luonnollisestikaan kiinnostusta ammattini takia, mutta uskon pystyväni siihen työhön.
Onneksi on ihana parisuhde, jossa puoliso tukee, oli valintani mikä vaan. Hän ei onneksi nurisisi, jos heittäisin hyvästit paikalle vaikkei uutta olisikaan. Taloprojektia se kyllä hidastaisi:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se nyt on aika fakta, että harva ravintola-alalla kauaa viihtyy, mutta kuka sen sanoo, että sen koko ajan pitää olla kärsimystä?
Älä siis vaihda toiseen asiakaspalvelutyöhön, vaan johonkin ihan toisenlaisiin hommiin. Asiakaspalvelussa tulee hulluksi, jos ei ole sen tyyppinen ihminen, että jaksaa kuunnella vieraiden jorinoita kaikki päivät. Kokemusta on. Helpotti suuresti, kun pääsi rauhallisiin toimistotöihin.
Pystyisitkö käymään jonkun koulun?
Tsemppiä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin mielellään ei-kovin-hektisestä. Usein kiireisessä ketjupaikassa ei oikein voi edes asiakkaan palvelusta puhua, kun siihen ei ole millään mittarilla katsottuna aikaa.
Jos kiire johtuu väärin mitoitetusta henkilökunnasta, ja liiallisesta tehojen tuijottamisesta, näkyy tämä myös asiakkaiden tylyytenä ja tyytymättömyytenä.
Harva jaksaa asiakkaiden jatkuvaa valitusta, vaikka mielessään pitäisi sitä oikeutettunakin. Mutta jos sille ei voi tehdä mitään, koska työ on epäammattimaisesti johdettua (ne tehot!), tilanne on patti. Ja asiakaspalvelusta tulee joka tapauksessa epämiellyttävää, vaikka ihmisistä pitäisikin ja heidän jorinoitaan voisi kuunnellakin.
Esimiehesi tehtävä ja valvollisuus on huolehtia sinulle sijainen.
Missä päin asut? Ainakin pk-seudulla varmasti löytyy töitä, jos asut täällä päin.
Sinulle voimia ja tee ratkaisu, jolla voit omaa elmääsi helpottaa, noin et voi jatkaa!
Hakisin sitten sairaslomalla uutta työtä, jotta palkkatulot jatkuisivat. Pitemmän päälle ajateltuna, kävisin työvoimatoimistossa ammatinvalintapsykologin juttusilla ja hakisin sitten mielekkääseen koulutukseen.
Sepä se, kuten eräs kirjoittaja sanoi; ravintola-alan ihmistä ei mielletä kovin älykkääksi eikä uskota sen osaavan muuta kuin tehdä kastikkeita. Minä puhun montaa kieltä, olen hyvä organisoimaan jne. ja uskokaa tai älkää- olen saanut paljon kehuja asiakaspalvelutaidoistani...:) mutta säilyttääkseni sen " kuvan" itsestäni, en voi enää työskennellä ravintolassa, koska asiakas ei ole syyllinen siihen, millaisessa rääkissä elämme.
Lähihoitajan opintoja olen miettinyt kovasti. Tosin olen jo lähempänä 30 että meneekös se sitten kovin myöhäiseksi ja taloakin pitäisi ensi vuonna ehkä alkaa rakentamaan, elikkä opiskelijan tuloilla ei sellaista tehtäisi.
Jossain toimistotyössä olisin ehkä omimmillani. Olisin tekemisissä ihmisten kanssa mutta todellakin aikaa jäisi muuhunkin kuin robottimaiseen " kiitos-olkaa hyvä-seuraava" - työhön.
Sekin surettaa, että moni nuori meilläkin tahtoo alalle, ovat siis olleet työssä pari kuukautta vasta, ja heistä on vielä hauskaa kun itsensä näännyttäminen käy urheilusta, ja asiakaspalveluun kyllästymättöminä jaksavat vielä hehkua asiakkaan silmissä, mutta kun se arki sitten läjähtää naamalle, niin monelle tulee lähtö siinä vaiheessa.
Jos asiakas tulee puukon kanssa sisälle, ei siinä 18-vuotias tytönhupakko tiedä tehdä mitään ja kännisten kanssa riitelyä eivät älyä lopettaa ennen kuin sattuu jotain. Tai jos asiakas sanoo pahasti tai heittää rahat päin naamaa, niin montako kertaa sitä jaksaa katsoa urhein mielin.
Tämä on neljäs vakkarityöni alalla ja hieman huolestuttaa, että ottaako kukaan minua töihin vaihtuneisuuden takia, mutta työpaikan vaihdoksiin on syynä ollut muutto tai muu järkisyy.
Loma häämöttää 3 viikon päässä. Entinen työkaveri kehotti lähtemään saikulle miettimään asioita ja jatkaa miettimistä lomalla sitten. Mutta kun talossa on tapana soitella porukkaa lomilta töihin, niin ei siinä pääse kuvioista oikein eroonkaan. Itse en ole vielä mennyt, mutta jotkut ovat, jopa sairaslomalla.
ap
pääsee suht helpostikin lähihoitajaksi opiskelemaan oppisopimuksella ! Ja samalla saisit sitä työkokemustakin siinä siltä alalta. Kysele nyt ihmeessä lisää ! Äläkä vain jää siihen työpaikkaan tappamaan itseäsi !! Sulla on vain yksi elämä... minäkin kidutin yli 2 vuotta itseäni paikassa, jossa hermot oli totaalisen loppu ja olin kiukkuinen ja stressaantunut 24h. Luojan kiitos tajusin lähteä, ja nyt olen unelmieni työssä !! :)
Ja se lähihoitajajuttu kestää korkeintaan sen reilu 2 vuotta, joten sulla on vielä monta vuosikymmentä sitten aikaa tehdä töitä. Nyt mars mars teet asialle jotain, pelkään, että jäät sinne vain märehtimään kuten mulle meinasi käydä :(
Tsemppiä!
Kun jäät lomalle ET vastaa työpaikan puheluihin, ehdottomasti jätät vastaamatta.
Jos sinua kiinnostaa se lähihoitajan työ, kannattaisi kyllä pohtia sitä koulutusta. Vaikka tiukkaa tekisi, niin se on sen arvoista. Saisit tehdä työtä ihmisten kanssa, ilmeisesti tulet ihmisten kanssa toimeen ja tykkäät olla ihmisten kanssa tekemisissä - kunhan se tapahtuu jossain muualla kuin ravintolassa. Siirtäkää vaikka rakennusprojektia muutamalla vuodella.
Sinulla on selkeästi korkea työmoraali, et halua kaataa asiakkaiden niskaan kuormittumisesta johtuvaa uupumusta - se on kunnioitettava piirre. Olen varma että joku yritys saisi sinusta todella hyvän työntekijän!
Ja muuten - kolmikymppinen ei tosiaankaan ole liian vanha kouluttautumaan! Eräs hyvä ystäväni vaihtoi juuri alaa, toimistotyöstä lähihoitajakoulutukseen, ikää on yli 40, eikä ole kuulemma edes vanhin.
opiskeluaikana kävin useissa eri ravintoloissa ekstraamassa mutta ei missään tuollaista ollut.... olen ollut varmaan kymmenessä eri paikassa tampereella ja helsingissä