Minä olen sitä mieltä, että kahden lapsen kanssa on vielä helppoa, mutta kun kolmas syntyy
elämä muuttuu vaikeammaksi. Paljon riippuu kyllä ikäerostakin ja lasten luonteesta. Jos se on suht pieni, kyllä elo on ajoittain melko kaaosta. Onko muita saman mielipiteen edustajia?
Kommentit (8)
Mutta kuulin hirveästi sitä " kyllä yhden kanssa on helppoa mutta odotappa kun niitä on kaksi" . No minun mielestäni se toinen ei muuttanut yhtään mitään. Pitää vaan muistaa syöttää vaihtaa vaippaa ja mukanaan kuljettaa:D. Ensimmäinen muutti niin paljon enemmän. Joten arkikin tuntni silloin paljon raskaammalta.
On eri asia, jos lapset ovat 0, 1 ja 2 kuin että on kaksi isompaa, keskenään leikkivää sisarrusta ja sitten vielä vauva. Tai näin ainakin toivon, meillä kolmonen haaveissa, kun lapset ovat 3 ja 4, tai 2 ja 3.
Meillä kaksi lasta on riittävä määrä, siksi kolmatta ei tule :)
Ei ainakaan meillä muuttanut. Suurin muutos minustakin on ensimmäisen kanssa, kun ei olekaan vastuussa vain enää itsestään eikä kulje yksinään. Siinä ei sitten enää ole eroa onko matkassa 1 vai 3 lasta. Tietysti asia ei ole näin mustavalkoinen, hyvin pitkälti riippuu siitä millaisia lapset ovat. Jos on vaativia lapsia niin jollain voi olla yhden kanssa yhtä vaikeaa kuin toisella kolmen kanssa tai ei ollenkaan vaikeaa.
ja ei se kolmas " siinä sivussa" todellakaan ole mennyt. vaativia luonteita jokaiikka.
kun oli yksi lapsi, ajattelin että olipa se helppoa lapsettomana.
kun oli kaksi lasta, ajattelin että olipa se helppoa yhden kanssa.
kun on kolme lasta, ajattelen että olipa se helppoa kahden kanssa.
neljättä ei tule. rakkaita ovat tottakai. :)
Tai on se ainakin vaikeampaa kuin on vain 2 lasta. Ja yksihän on kaikista helpoin hoitaa.
Meillä kyllä ikäerot 1. ja 2. välillä 3 vuotta ja 2. ja 3. välillä 4 vuotta. Uskon, että pienellä ikäerolla kolmen lapsen kanssa joutuisi koville.
tuplat täyttää 2v. kun 3. syntyy. Tällä hetkellä ajattelen että yhden vauvan hoito menee siinä sivussa, kun on kahta tottunut pyörittelemään ;). Aina saa haaveilla ;).